Suomalaisten toimintakyky on parantunut
viimeisten 20 vuoden aikana. Myönteinen kehitys on seurausta
toiminnanvajavuuksia aiheuttavien sairauksien vähenemisestä ja
hoidon tehostumisesta sekä elinolojen paranemisesta. Valtaosalla
alle 65-vuotiaista on varsin hyvä toimintakyky, mutta tätä
vanhemmilla ja erityisesti 75. ikävuoden jälkeen aistien toiminnan
vajavuudet ja vaikeudet kognitiivista ja fyysistä toimintakykyä
edellyttävissä suorituksissa yleistyvät selvästi.
Toimintakykyä ja sen edellytyksiä kartoitettiin Terveys 2000
-tutkimuksessa hyvin monipuolisesti haastattelun, kyselyjen sekä
mittausten avulla. Tutkimuskohteita olivat mm. liikkumiskyky,
ala- ja yläraajojen sekä selän toi-min-nat, näkö, kuulo,
tasapaino, reaktionopeus, kognitiivinen kyvykkyys, sosiaalinen
toi-min-takyky, arkitoimista suoriutuminen, työkyky sekä avun,
apuvälineiden ja kuntoutuspalvelujen tarve ja käyttö.
Työikäisillä hyvä näkö ja kuulo
Vain muutamalla prosentilla työikäisistä oli heikentynyt näkö
(omien lasien kanssa tutkittuna). Eläkeiässä, erityisesti 75.
ikävuoden jälkeen näkövaikeudet yleistyivät selvästi. Sokeita
tai vaikeasti heikkonäköisiä oli 12 prosenttia 85 vuotta
täyttäneistä. Kuulovaikeudet olivat niinikään melko harvinaisia
alle 65-vuotiailla, mutta sitä vanhemmista lähes joka toisen
kuulo oli heikentynyt.
Iäkkäillä muistiongelmia
Sanojen mieleen painaminen ja muistaminen heikkeni iän mukana
selvästi. 3044-vuotiaat oppivat kymmenestä sanasta keskimäärin
yhdeksän, 6574-vuotiaat seitsemän ja 85 vuotta täyttäneet viisi
sanaa. Opittujen sanojen muistissa säilyminen heikkeni
erityisesti 65. ikävuoden jälkeen: 6574-vuotiailla
säilymisprosentti oli keskimäärin 77 ja 85 vuotta täyttäneillä
enää 56. Alle 80 prosentin tulos voi herättää epäilyn
muistiongelmista. Muistitehtävät sujuivat naisilta yleensä
paremmin kuin miehiltä, tosin ero tasoittui eläkeiässä sanojen
mieleen palautuksessa.
Suuri osa eläkeikäisistä nousee portaat vaikeuksitta
Portaiden nousemisessa tai puolen kilometrin kävelemisessä
työikäiset eivät juuri kokeneet vaikeuksia. Eläkeiässä
liikkuminen alkoi tuottaa enemmän ongelmia, erityisesti 75.
ikävuoden jälkeen. Puolella 85 vuotta täyttäneistä oli
vaikeuksia jo asunnossaan liikkumisessa, portaiden nousemisesta
selvisi vaikeuksitta tämän ikäisistä enää neljännes ja puolen
kilometrin kävelystä harvempi kuin joka viides. Kävelynopeuden
hidastuminen iän mukana heikentää selviytymistä muun muassa
liikenteessä: suojatien ylittämisessä vihreän valon aikana on
vaikeuksia iäkkäimmistä jopa kahdella kolmasosalla, jolla
kävelynopeus oli hitaampi kuin 0,8 m/s.
Monet tarvitsevat apua arkitoimissa
Pukeutumisessa ja peseytymisessä oli vaikeuksia lähes puolella
85 vuotta täyttäneistä, kun valtaosa alle 75-vuotiaista koki
selviytyvänsä näistä perustoimista ongelmitta. Varpaankynsien
leikkaamisessa oli hankaluuksia kolmasosalla eläkeikäisistä.
Raskas siivoustyö tuotti vaikeuksia tai oli mahdotonta joka
viidennelle tutkitulle, eläkeikäisistä naisista jopa 60
prosentille. Kaupassa asioiminen vaikeutui myös selvästi iän
mukana. Arkisten toimintojen vaikeutuminen erityisesti
iäkkäimpien keskuudessa on nähtävissä avuntarpeen yleisyydessä:
runsaat neljä viidesosaa 85 vuotta täyttäneistä laitosten
ulkopuolella asuvista henkilöistä sai toimintakykynsä
heikkenemisen vuoksi apua, naisista huomattavampi osa kuin
miehistä.
Entistä useampi omatoiminen
Haastatteluun ja kyselyyn perustuvien osoittimien mukaan
suomalaisten toimintakyky on kohentunut 20 vuodessa selvästi,
ainakin 85. ikävuoteen saakka. Iäkkäistä entistä suurempi osa
selviytyy vaikeuksitta omatoimisuuden edellytyksenä olevista
jokapäiväisistä tehtävistä tai liikkumiskykyä edellyttävistä
toimista. Monissa toiminnoissa, esimerkiksi raskaassa
siivoustyössä muutos on erittäin huomattava: vaikeuksia kokevien
osuus on pienentynyt miehillä 33 prosentista 14:ään ja naisilla
51:stä 22 prosenttiin.
Myönteinen kehitys johtuu osittain elinolojen paranemisesta ja
suoriutumisen vaatimuksien muuttumisesta, mutta myös siitä, että
toiminnanvajavuuksia aiheuttavat sairaudet ovat vähentyneet ja
niiden hoito on tehostunut. Sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja
kuntoutusta sekä elinoloja edelleen kehittämällä voidaan
tulevaisuudessakin edistää toimintakyvyn myönteistä kehitystä.
Jos väestön toimintakyky edelleen paranee, terveys- ja
sosiaalipalvelujen tarve voi kasvaa ennakoitua vähemmän.
Kuva 1: Puolen kilometrin kävelystä vaikeuksitta suoriutuvien osuus (%)
Kuva 2: Eräistä toiminnoista vaikeuksitta selviytyvien ikävakioitu osuus (%)
65 vuotta täyttäneillä tutkituilla
|