Valohoidosta puhutaan yhä usein vähättelevään sävyyn, mutta valohoito on todellinen lääketieteellinen hoito. Siitä on eri muotoja, ja sitä käytetään eri sairauksien hoitoon, kuten vastasyntyneiden keltatautiin, erilaisiin ihosairauksiin ja mielenterveyden häiriöihin. Esimerkiksi talvisin toistuvan masennustilan eli kaamosmasennuksen parhaat hoitotulokset on saatu nimenomaan kirkasvalolla.

Kirkasvalohoidolla voidaan myös ehkäistä kaamosmasennusta, jos hoito aloitetaan syksyllä ennen oireiden ilmaantumista. Kirkasvalohoidon voi aurinkoisina talvipäivinä korvata kävelylenkillä ulkona; auringonpaiste on nimittäin valovoimaltaan tehokkainta valohoitoa. Esteeksi saattaa kuitenkin tulla kiireinen aikataulu tai huono sää.
 

Valobiologia

Tutkimus on vähitellen valottanut niitä rakenteita ja hermoratoja, joiden kautta ihminen saa tiedon valoisan ja pimeän vaihtelusta. Tärkein näistä, eräänlainen pääväylä on silmien verkkokalvolta käpylisäkkeeseen kulkeva hermorata. Silmälle näkyvän valon vaikutustapojen tutkiminen on osoittanut valon vähentävän käpylisäkkeen melatoniinin tuotantoa ja edistävän serotoniinin saantia kemialliseen viestinsiirtoon hermosolujen välillä.

Uuden aallon valotutkimuksessa on myös kiinnitetty huomiota tapaan, jolla kirkas valo säätelee kehon sisäistä kelloa, ja sen myötä on syntynyt joukko tieteellisesti kiinnostavia oletuksia valon yleisestä merkityksestä elimistölle.
 

Kirkkaus

Kirkasvalohoidossa vietetään rajattu aika voimakkaassa, näkyvässä keinovalossa joko hoitohuoneessa tai hoitolaitteen ääressä. Vaikka hoidon teho perustuukin silmälle näkyvän valon vaikutuksiin, kirkasvalohoito ei edellytä näköaistimusta eli valon näkemistä hoidon aikana. Valon vaikutukset välittyvät silmän verkkokalvolta näköhermoista erillistä hermorataa pitkin suoraan kehon sisäiseen keskuskelloon. Jotta valo vaikuttaisi mahdollisimman tehokkaasti sisäisen kellon muodostaviin hermosoluihin, silmät tulee pitää auki eikä niitä hoidon aikana peitetä. Valon on tultava kasvoille ja päästävä verkkokalvolle asti.
 

Sarastus

Toinen valohoidon muoto on sarastusvalohoito. Se tarkoittaa päivän sarastusta jäljittelevän valon käyttöä hoitokeinona. Sarastusvalohoito annetaan nukkuvalle henkilölle siten, että vuoteen päätyyn tai vierelle sijoitettu hoitolaite alkaa vähitellen, puolesta kahteen tunnin kuluessa ennen heräämisaikaa kirkastua ohjelmoidun aikataulun mukaan. Unen kevennyttyä aamuyöllä luomien läpi ja niiden raoista silmiin välittyvä valo herättää henkilön pehmeästi, useimmiten jo ennen laitteesta kuuluvaa herättämisen äänimerkkiä. Valosarastukseen voidaan liittää myös hiljalleen voimistuvia luonnon ääniä, esimerkiksi lintujen laulua kevätpurolla. Sarastusvalohoidon vaikutuksista on kuitenkin vielä melko vähän tieteellisiä tutkimuksia, ja siitä saatuja tuloksia voidaan pitää siksi vain alustavina, joskin lupaavina. Sarastusvalohoidon käyttöaiheet ovat samat kuin kirkasvalohoidossa, mutta sen arvellaan vaikuttavan kehossa eri tavalla kuin kirkasvalohoito.