Terveys 2000 tutkimus tuotti ajantasaiset tiedot eri verenkiertoelinsairauksien esiintyvyydestä suomalaisessa aikuisväestössä (30-99-vuotiailla). Vertaamalla tutkimuksen tuloksia 20 vuotta sitten tehtyyn Mini-Suomi-tutkimukseen voidaan tehdä myös päätelmiä sairastavuuden kehityksestä. 
 

Sepelvaltimotauti vähentynyt selvästi

Alle 65-vuotiailla sepelvaltimotauti oli vielä melko harvinainen, mutta eläkeikäisistä miehistä lähes kolmasosa ja naisista yli viidesosa oli sairastanut sydäninfarktin tai kärsi rasitusrintakivuista. Sydäninfarkti oli miehillä selvästi yleisempi kuin naisilla, mutta angina pectoris oire yleistyi naisilla iän myötä jyrkemmin kuin miehillä ja vanhimmissa ikäluokissa sen esiintyvyys lähestyi miesten tasoa. Mini-Suomi-tutkimukseen verrattuna sepelvaltimotaudin esiintyvyys oli pienentynyt sekä miehillä että naisilla. Esiintyvyys oli vähentynyt eniten alle 65-vuotiailla ja vielä 65-74-vuotiaidenkin ryhmässä oli tapahtunut vähentymistä, mutta ei enää yli 75-vuotiailla. Tämä saattaa merkitä taudin siirtymistä vanhemmalle iälle, mutta tulos voi johtua myös tutkimusten erilaisesta osallistumisaktiivisuudesta kaikkein vanhimmissa ikäluokissa.
 

Sepelvaltimotoimenpiteet

Sepelvaltimotautia sairastavista miehistä yli kolmasosalle ja naisista 11 prosentille oli tehty ohitusleikkaus tai pallolaajennus. Toimenpiteitä oli tehty yleisimmin 45-74-vuotiaille miehille, joista yli 40 prosentille oli tehty jompikumpi toimenpide. Naisille toimenpiteitä oli tehty yleisimmin 45-54-vuotiaiden ryhmässä (48 prosentille). Miesten ja naisten välinen ero toimenpiteiden yleisyydessä korostui vanhemmissa ikäluokissa.
 

Kohonnut verenpaine

Kohonnut verenpaine oli nuorilla miehillä yleisempi kuin naisilla, mutta 65 ikävuoden jälkeen tilanne oli päinvastainen. Verenpainetautia sairasti haastattelun mukaan 30-64-vuotiaista miehistä 28 prosenttia ja naisista 24 prosenttia. 65 vuotta täyttäneistä miehistä yli 40 prosenttia ja naisista lähes puolet ilmoitti sairastavansa verenpainetautia. Mini-Suomi-tutkimuksen ajasta verenpainetautia sairastavien osuus oli suurentunut. Kuitenkin niiden osuus, joilla verenpainemittauksessa systolinen verenpaine oli vähintään 160 mmHg tai diastolinen vähintään 95 mmHg, oli pienentynyt vuodesta 1980 miehillä 38 prosentista 24 prosenttiin ja naisilla 36 prosentista 18 prosenttiin. Nämä tulokset kuvastavat kohonneen verenpaineen tehostunutta havaitsemista ja hoitoa.
 

Sydämen vajaatoiminnan esiintyvyys romahtanut

Sydämen vajaatoiminta oli harvinainen työikäisillä, mutta yleistyi nopeasti 65 ikävuoden jälkeen. Lääkärin kliinisen diagnoosin mukaan viisi prosenttia eläkeikäisistä miehistä ja yhdeksän prosenttia naisista sairasti sydämen vajaatoimintaa. Sydämen vajaatoiminta on vähentynyt selvästi viimeisten 20 vuoden aikana. Suuren osan tästä vähenemisestä selittää todennäköisesti diagnostiikan tarkentuminen sydämen ultraäänitutkimuksen saatavuuden parannuttua. Toisaalta myös verenpainetaudin ja sepelvaltimotaudin tehostunut hoito on saattanut vähentää sydämen vajaatoiminnan esiintyvyyttä. 

Aivohalvauksen esiintyvyydessä ei ole tapahtunut muutosta 20 vuoden aikana. Terveys 2000 tutkimuksessa 2,3 prosenttia kaikista miehistä ja 1,3 prosenttia naisista oli sairastanut aivohalvauksen. 65 vuotta täyttäneillä miehillä aivohalvauksen esiintyvyys oli 6,4 prosenttia ja naisilla 4,1 prosenttia.
 

Vain viidenneksellä hyvä kolesterolitaso

Suositusten mukainen kokonaiskolesterolitaso (alle 5 mmol/l) oli miehistä vain 18 prosentilla ja naisista 20 prosentilla. Työiässä tilanne oli miehillä naisia huonompi, mutta eläkeikäisten kolesteroliarvot olivat naisilla korkeammat kuin miehillä; 65 vuotta täyttäneistä naisista 12 prosentilla ja miehistä 24 prosentilla oli suositusten mukainen kokonaiskolesteroli. Mini-Suomi-tutkimuksen aikaan 20 vuotta sitten tilanne oli huonompi. Niiden osuus, joilla oli selvästi kohonnut kolesteroli (> 6,5 mmol/l) on pienentynyt vuodesta 1980 miehillä 41 prosentista 30 prosenttiin ja naisilla 45 prosentista 28 prosenttiin.
 

Lihavuus lisääntynyt

Lihavien osuus (painoindeksi 30 kg/m2 tai yli) on lähes kaksinkertaistunut miehillä ja naisillakin kasvanut 17 prosentista 23 prosenttiin viimeisten 20 vuoden aikana. Lihavuus on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä.
 

Päätelmät

Terveys 2000 tutkimus tuotti arvokasta ja ainutlaatuista tietoa suomalaisten aikuisten verenkiertoelintautien ja niiden vaaratekijöiden esiintyvyydestä ja mahdollisti myös 20 vuoden aikana tapahtuneen muutoksen tarkastelun. Erityisen myönteistä on sepelvaltimotaudin esiintyvyyden pieneneminen. Muutos on kuitenkin selvä vain työikäisillä ja varhaisessa eläkeiässä. Kolesterolitaso ja verenpainetasokin ovat muuttuneet myönteiseen suuntaan. Huolestuttavaa on kuitenkin lihavuuden lisääntyminen. Verenkiertoelinsairauksien esiintyvyydessä on tapahtunut oleellista parantumista, mutta sairausryhmä on edelleen kansanterveydellisesti merkittävä ja erityisesti lisääntyvät vaaratekijät edellyttävät entistä aktiivisempaa suhtautumista.

Kuva 1: Eräiden sairauksien ikävakioitu esiintyvyys (%) 30-99-vuotiailla tutkituilla lääkärin kliinisen tutkimuksen mukaan.

Kirjallisuutta: 
Aromaa A, Heliövaara M, Impivaara O, Knekt P, Maatela J, Joukamaa M ym. Terveys, toimintakyky ja hoidontarve Suomessa. Mini-Suomi-terveystutkimuksen perustulokset. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:32, Helsinki ja Turku 1989.

Aromaa A, Koskinen S, toim. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002, Helsinki 2002.