Vuonna 1986 STM:n Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -ohjelmassa esitettiin terveydenhuollossa käynnistettäväksi tehostettu ohjelma antibioottiresistenssin vähentämiseksi Suomessa. KTL perusti vuonna 1991 mikrobilääkelaboratorion, jonka tehtäväksi tuli tämän työn koordinointi. Suomalaiset kliinisen mikrobiologian laboratoriot perustivat jo samana vuonna FiRe-verkoston (Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance), jonka ensimmäinen tehtävä oli löytää bakteerien lääkeresistenssin akuutit ongelmat sekä harmonisoida bakteerien herkkyysmäärityksissä käytetyt menetelmät. Vuodesta 1997 alkaen herkkyysmääritys toteutui suurimmassa osassa FiRe-standardia käyttäen. Se perustuu yhdysvaltalaiseen NCCLS:n standardiin suomalaiset infektioiden hoidon erityispiirteet huomioiden. FiRe-verkosto on julkaissut katsauksia bakteerien resistenssitilanteesta siitä lähtien. Kuitenkin heti perustamisestaan lähtien FiRe-verkosto aloitti kliinisesti tärkeimpien bakteerien keskitetyt herkkyystutkimukset, joiden perusteella saatiin kuva bakteerien resistenssitilanteesta Suomessa. Yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä nousi A-streptokokkien makrolidiresistenssin leviämisen kartoittaminen ja sen torjunta.
 

Lähes 30 vuotta

Vuonna 1994 Lääkelaitoksen mikrobilääketyöryhmä julkaisi tulevan MIKSTRA-ohjelman linjaukset, ja varsinainen ohjelma käynnistettiin huolellisen valmistelun jälkeen vuonna 1998 (www.mikstra.fi). MIKSTRA-ohjelman tavoitteena on avohoidon infektioiden optimaalinen diagnostiikka ja hoito. Ohjelman pohjana käytettiin Pirkanmaalla aiemmin toteutettua ja testattua tutkimusmallia. MIKSTRA-ohjelma on viisivuotinen ohjelma, jonka aikana kerätään tietoa avohoidon infektioiden diagnostiikasta ja hoidosta 30 MIKSTRA-terveyskeskuksessa. Vuonna 2002 ohjelmaan tulee mukaan 30 uutta verrokkiterveyskeskusta. MIKSTRA:n tuloksia käytetään hyväksi avohoidon Käypä hoito suosituksia päivitettäessä. 
 

Strategiat 1997

Bakteerien lääkeresistenssin torjunta Euroopan Unionin tasolla lähti liikkeelle syyskuussa 1998 Kööpenhaminassa tehdystä The Microbial Threat suosituksesta. Sen jälkeen EU:n talous- ja sosiaalikomitea on tehnyt asiasta oma-aloitteisen lasunnon (28.12.1998) sekä Euroopan neuvosto päätöslauselman (8.6.1999). Viimeksi Euroopan neuvosto on antanut suosituksen mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä ihmislääketieteessä 15.11.2001 (Taulukko 1).  Näiden EU:n linjausten sisältö on hyvin samankaltainen suomalaisten asiaa koskevien suositusten ja päätöslauselmien kanssa. Pohjoismaat, Suomi mukaan luettuna, ovatkin olleet edellä mainittujen päätöslauselmien ja suositusten kirjoittamisessa aktiivisesti mukana. Suomi on myös osallistunut Euroopan laajuiseen bakteerien resistenssiä kartoittavaan EARSS-seurantaverkoston (www.earss.rivm.nl) sekä mikrobilääkkeiden käyttöä kartoittavan ESAC-verkoston (esac-www.uia.ac.be/esac) toimintaan. 
 

Resistenssi lisääntynyt

Mikrobilääkkeiden käyttö on vuosien 1996-1998 aikana tapahtuneen laskun jälkeen jälleen hieman lisääntynyt. MIKSTRA-ohjelman alustavien tulosten mukaan mikrobilääkkeiden valinta on kuitenkin vähitellen muuttumassa avohoidon infektioiden hoitosuositusten mukaisiksi. Maamme sairaaloiden mikrobilääkkeiden käytöstä ei sen sijaan ole ollut vuotuista Lääketilastoa yksityiskohtaisempaa tutkimusaineistoa. Sen mukaan sairaaloiden mikrobilääkkeiden käyttö on kuitenkin jatkuvassa nousussa. Sairaaloiden tilanteesta on kuitenkin vaikea vetää johtopäätöksiä, koska sairaaloiden toiminnan ja luonteen välillä on suuria mikrobilääkkeiden käyttöön vaikuttavia eroja.

Suomessa on reagoitu bakteerien lääkeresistenssin leviämiseen oma-aloitteisesti ja hyvissä ajoin ennen kuin koko EU:n tasolla annettiin asiaa koskevia suosituksia. Toimivien seurantaverkostojen ja järjestelmien lisäksi meillä on pyritty optimoimaan erityisesti avohoidon infektioiden mikrobilääkitystä suositusten avulla. Tuloksiakin on jo saatu. Siksi Suomella ei pitäisi olla ongelmia antaa kansallista raporttia Euroopan neuvostolle vuoden 2003 lopussa. Bakteerien lääkeresistenssin suurimmat ongelmat ovat kuitenkin vielä edessä. Tähän torjuntaan on olemassa hyvät suunnitelmat. Haasteisiin voidaan kuitenkin vastata vain hyvällä yhteistyöllä, jossa ovat mukana terveydenhuollon ammattilaiset, potilaat, päättäjät ja koko väestö.

Taulukko 1. Eräitä tärkeimpiä tavoitteita Euroopan neuvoston 15.11.2001 antamassa maltillista mikrobilääkkeiden käyttöä koskevassa suosituksessa.

Lähteet:
Sosiaali- ja terveysministeriö. Terveyttä kaikille vuoteen 2000. Suomen terveyspolitiikan pitkän aikavälin tavoite- ja toimintaohjelma. Valtion Painatuskeskus, Helsinki, 1987.

Nissinen A, Huovinen P. FiRe works - the Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance (FiRe). Eurosurveillance 2000;5:133-5.

Huovinen P, Kaukoranta H, Katila M-L, Nissinen A, Vaara M ja FiRe-verkosto (Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance). FINRES 2001; avohoidon bakteerien lääkeresistenssi Suomessa 1997-2000. Suom Lääkäril 2002;57:21-6.

Seppälä H, Nissinen A, Järvinen H, Huovinen S, Hen-riksson T, Herva E, Holm SE, Jahkola M, Katila M-L, Klaukka T, Kontiainen S, Liimatainen O, Oinonen S, Passi-Metsomaa L, and Huovinen P. Resistance to erythromycin in group A strep-tococci. N Engl J Med 1992;326:292-7.

Seppälä H, Klaukka T, Vuopio-Varkila J, Muotiala A, Helenius H, Lager K, Huovinen P and the Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance. The effects of changes in the consumption of macrolide antibiotics on erythromycin resistance in group A streptococci in Finland. N Engl J Med 1997;337:441-6.

Seppälä H, Klaukka T, Lehtonen R, Nenonen E, Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance, Huovinen P. Outpatient erythromycin use - link to increased erythromycin resistance in group A streptococci. Clin Infect Dis 1995;21:1378-85.

Rautakorpi U-M, Lumio J, Huovinen P, Klaukka T. Indication-based use of antimicrobials in Finnish primary health care. Description of a method for data collection and results of its application. Scand J Prim Health Care 1999;17:93-9.

Konsensuslausuma: Antibioottiresistenssi  Säilyykö lääkkeiden teho? Duodecim 1997;113.2526-38.

Bakteerien lääkeresistenssin torjuminen ja mikrobilääkepolitiikan kehittäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 2000:4.