Oraalisesta rokotteesta (OPV) peräisin olevat elävät poliovirukset saavat elimistössä lisääntyessään osittain takaisin taudinaiheuttamiskykynsä ja voivat tunnetusti aiheuttaa, tosin erittäin harvoin,  niin sanotun rokotepolion joko rokotetussa tai tämän lähikontaktissa. Jos ympäröivän väestön laumaimmuniteetti on alentunut ja hygieeniset olosuhteet huonot, voivat tällaiset rokoteperäisetkin virukset tarttua ihmisestä toiseen luonnollisen eli villin viruksen tapaan ja aiheuttaa epidemioita. Tästä on tuoretta näyttöä Haitista, Dominikaanisesta tasavallasta, Filippiineiltä ja Madagaskarilta.
 

Poliovirukset kuriin myös laboratorioissa

Lisäperusteluna tälle työläälle hankkeelle on esitetty, että siten vaikeutetaan myös polioviruksen mahdollista käyttöä bioaseena. (Sinänsä poliovirus olisi huono ase: Vain yksi sadasta  yksi  tuhannesta tartunnan saaneesta sairastuu, mutta ehkä sekin pelotteesta kävisi). Tätä perustelua ovat monet tutkijat kritisoineet naiviksi, mikä lienee ollut yhtenä kimmokkeena amerikkalaisen tutkijaryhmän julkisuudessakin esitellylle polioviruksen syntetisoimiselle. Kysymyksessä ei tosin ollut koko viruksen kemiallinen synteesi sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan osoitus siitä, että internetistä löytyvillä emäsjärjestystiedoilla ja kaupallisten reagenssien avulla on ainakin alan huippulaboratoriossa mahdollista rakentaa elinkelpoinen virus ilman edellisten virussukupolvien perimää. Toistaiseksi poliovirustakin on kuitenkin helpompi tuottaa perinteisin keinoin.