Valmiusharjoitus koetteli terveydenhuoltoa vuonna 2001

 

Valmiusharjoitus koetteli terveydenhuoltoa vuonna 2001
Petri Ruutu, epidemiologiylilääkäri
KTL, Infektioepidemiologian osasto
petri.ruutu@ktl.fi

Vuosi 2001 oli epidemiologisesti suhteellisen rauhallinen. Poikkeuksen aiheutti lokakuussa jauhekirje-epidemia, joka seurasi USA:n terroritekoina syntyneitä pernaruttotapauksia. Tämä valmiusharjoitus koetteli terveys-, poliisi-, ympäristö- ja suojeluviranomaisten taitoa ja kykyä toimia yhdessä kovan paineen alaisena. Pääsääntöisesti kokemukset yhteistoiminnasta olivat myönteisiä, mutta myös valmiuksien heikkouksia paljastui. On ilmeistä, että bioterrorismitilanteeseen valmistauduttaessa epidemian havaitsemiseen, selvittämiseen ja torjuntaan kohdistuvia perusjärjestelmän valmiuksia on vahvistettava kaikilla tasoilla. Tarvittava tietotaito ja menetelmät ovat samat. Erillistä valmius-organisaatiota ei pidä luoda. Lisäksi kyseisissä organisaatioissa tarvitaan harvinaisten patogeenien tuntemusta ja tietotaitoa sekä koulutettuja reservejä, jotka tarvittaessa voidaan panna liikekannalle. 
Suotuisia ilmiöitä olivat tuberkuloosin ilmaantuvuuden painuminen ensimmäisen kerran alle 10 tapaukseen 100 000 asukasta kohti ja laboratoriovarmistettujen hinku-yskätartuntojen vähentyminen alle puoleen edellisestä vuodesta, kun hinkuyskätapaukset olivat lisääntyneet monta vuotta yhtämittaisesti 1990-luvun lopulla. Huolestuttavaa oli kahden kurkkumätä-tapauksen ilmaantuminen, joista toinen näistä oli rokottamattomalla vastasyntyneellä, jolla ei ollut mitään tunnistettavaa yhteyttä matkailuun.

Tartuntatautirekisterin kehittäminen tukee uudistuvaa rokotusohjelmaa
Kehittämiselle näkyy uusia haasteita. Neuvoloissa siirrytään vuonna 2005 uudistettuun rokotusohjelmaan, jonka keskeinen muutos on soluttoman hinkuyskä-rokotteen käyttöönotto osana viiden tai kuuden rokotekomponentin yhdistelmä-rokotetta. Influenssakaudella 2002-2003 otetaan käyttöön kaikkien 65-vuotta täyttäneiden influenssarokotus. 

Tämän lisäksi Helsingin kaupunki suunnittelee pneumokokkirokotteen antamista 65-vuotta täyttäneille syksyllä 2002. Hinkuyskän, influenssan ja vakavien pneumokokkisairauksien seurantaa tehostetaan näiden muutosten vaikutusten arvioimiseksi.
 

Seurantajärjestelmän luvut ja väestön sairastuvuus

Laboratorioiden sähköisesti suoraan rekisterin tietokantaan ilmoittamien löydösten osuus on edelleen lisääntynyt ja saavutti 70 prosenttia vuonna 2001. Tämä mahdollistaa entistäkin nopeamman tiedonsiirtymisen, joka tehostaa järjestelmän käyttöä epidemian havaitsemisessa ja kulun seuraamisessa. Yli puolet hengitystie-infektioita aiheuttavien mikrobilöydösten sähköisistä ilmoituksista on tartuntatauti-rekisterissä näytteenottopäivästä viikon kuluessa, neljäsosassa viive on vähintään 11 päivää ja joka kymmenennessä yli kolme viikkoa. Näin siitä huolimatta, että vasta-ainelöydökseen perustuvat ilmoitukset eivät sisälly tarkasteluun. Mahdollisimman ajantasaisen ja käyttäjien kannalta hyödyllisimmän tiedon vuoksi laboratorioiden tulisi ilmoittaa löydöksensä viikon kuluessa laboratorion testituloksen valmistumisesta, mieluummin viiveettä.

Useimpien seurattavien sairauksien rekisterin luvut eivät sellaisenaan mittaa kyseisen infektion aiheuttamaa tautitaakkaa (kuva 1). Vain pieni osa tavallisimpia sairauksia kuten hengitystieinfektioita ja äkillisiä vatsatauteja potevista hakeutuu lääkäriin ja heistä tehdään mikrobiologisia tutkimuksia. Terveydenhoito- ja seuranta-järjestelmän säilyessä vakaana nämä luvut kuvaavat kuitenkin hyvin kehityssuuntia. Kun halutaan arvioida näiden tautien tai niiden yksittäisten mikrobiaiheuttajien aiheuttaman tautitaakan kokonaisuutta muun muassa laaja-mittaisten torjuntatoimien perustelemiseksi, joudutaan tekemään erillisiä väestöpohjaisia otostutkimuksia. Niiden avulla varmennetaan seurannan havaitsemien tapausten suhde todelliseen sairastavuuteen. Eri maissa on todettu esimerkiksi salmonellan aiheuttaman sairastuvuuden olevan 4-40 -kertainen verrattuna siihen mitä seurannassa havaitaan. Vakavissa sairauksissa kuten tuberkuloosissa ja vakavissa meningokokki-infektioissa hakeudutaan terveydenhuoltoon, jossa tehdään kattavasti mikrobiologista diagnostiikkaa. Niiden seurantaluvut kuvaavat hyvin tautitaakkaa.

Vuosiraportin tehtävänä on antaa seurantavuoden havaintojen määrät tilastoina sekä kommentoida vuoden äkillisiä tapahtumia tai lyhyen aikavälin selkeitä muutossuuntia. Tartuntatautirekisterin aikajänteen kasvaessa vuodesta 1995 alkaneet tautien ja mikrobilöydösten aikasarjat lisäävät mahdollisuuksia analyyttisemmälle tutkimustyölle, jota on meneillään muun muassa pneumokokin sekä Streptococcus agalactiae sekä Staphylococcus aureus -bakteerien aiheuttamien invasiivisten tautien epidemiologiasta. Tartuntatautirekisterin kantakokoelmaan lähetettyjen mikrobikantojen tyypitys ja muun muassa tartuntamaata koskevat täydentävät tiedot lisäävät edelleen hyödyntämismahdollisuuksia.

Kansanterveyslaitoksen julkaisusta KTL B7 / 2002 Tartuntataudit Suomessa 2001
 
Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon