Kohdistettu vaikuttaminen ehkä avain lähialueiden HIV-epidemian hallintaan |
||
|
KTL, Infektioepidemiologian osasto |
||
|
Suomen lähialueilla on viime vuosina syntynyt paha HIV-epidemia, jonka terveydellisiä ja sosiaalisia vaikutuksia myös oman maamme kannalta on syytä pelätä. Tartunta leviää ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa yhteisesti käytettyjen neulojen ja ruiskujen välityksellä. Epidemia on edennyt räjähdysmäisinä paikallisina epidemioina ensin Kaliningradissa, sitten Pietarissa, Riikassa, Helsingissä, Narvassa ja viimeksi liettualaisessa vankilassa. Epidemioita aiheuttaneet virukset poikkeavat toisistaan eivätkä
siis ole samaa alkuperää. Toistaiseksi vain suhteellisen pieni
osa huumeiden käyttäjistä on saanut tartunnan. Nopeat ja
tehokkaat ehkäisytoimet heidän keskuudessaan voisivat pysäyttää
epidemiat niin, ettei Afrikan kaltaista tilannetta pääsisi syntymään.
Ruisikutettavien huumeiden käyttäjiä arvioidaan yksin Venäjällä
olevan 2.5 miljoonaa. Jos heistä suurin osa saa tartunnan, epidemia
vyöryy valtaväestöön suurella voimalla. Toisaalta esimerkiksi
Suomessa tartunnan on saanut ehkä alle viisi prosenttia huumeiden
käyttäjistä ja epidemian leviäminen heistä muun
väestön keskuuteen on paljon pienempi uhkatekijä, vaikka
tartuntoja huumeidenkäyttäjien seksipartnereiden keskuudessa
tuleekin esiintymään. Prostituutioon liittyvä tartunnan
riski lienee jatkossa nykyistä merkittävämpi suomalaisten
kannalta.
Tapahtumien kulkuKansainvälisen UNAIDS-järjestön julkaisemien tietojen mukaan HIV-tapausten määrä on lisääntynyt 1 300 prosenttia Itä-Euroopassa vuosien 1996-2001 välisenä aikana. Venäjällä rekisteröitiin 1990-luvun puolivälissä vain muutama sata tapausta vuosittain, nyt luvut ovat nousseet tuhansiin ja kymmeniin tuhansiin. Kaikkiaan Venäjällä on rekisteröity yli 200 000 HIV-tartuntaa, tartunnan saaneiden todellinen luku on tätä selvästi suurempi. Ongelmaa lainkaan vähättelemättä on kuitenkin muistettava, että vain alle puolella prosentilla väestöstä on tartunta.Venäjän epidemia ei ole yhtenäinen, vaan se koostuu paikallisista epidemioista. Ensimmäiset olivat Kalinigradissa ja Irkutskissa, sittemmin Samarassa, Moskovassa, Pietarissa ja niitä ilmenee yhä uusissa paikoissa. Epidemian kulku noudattaa tiettyä kaavaa. Ensimmäiseksi huumeiden tarjonta ja käyttäjien määrä lisääntyy. Tässä vaiheessa riskikäyttäytyminen on yleistä, koska vaaraa ei ymmärretä tai sitä ei oteta huomioon. Veriteitse tarttuvien virushepatiittien määrä kasvaa ja paikallisia hepatiittiepidemioita esiintyy nuorten keskuudessa. Tätä valmistelevaa vaihetta saattaa kestää vuosia. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, alkaa nopeasti leviävä HIV-epidemia, joka lyhyessä ajassa tartuttaa huomattavan osan ruiskuhuumeiden käyttäjistä. Myös Latvian, Viron ja Helsingin epidemiat ovat noudattaneet samaa kehityskulkua. Samantapaisia epidemioita esiintyi monissa läntisen Euroopan suurkaupungissa
1980-luvulla. Pahimmillaan jopa yli puolet huumeiden käyttäjistä
saattoi saada HIV-tartunnan. Tilanne on niissä vähitellen parantunut,
paljolti huumeiden käyttäjien parissa tehdyn ehkäisevän
työn ansiosta, mutta myös huumeiden käyttötavat ovat
muuttuneet.
Kaliningrad esimerkkinäKaliningradin tapahtumat tarjoavat monessa suhteessa esimerkin, joka antaa viitteitä myös siitä, mitä muissa epidemioiden riivaamissa kaupungeissa tulee tapahtumaan. Epidemia Kalinignnradissa alkoi vuonna 1996 ja parissa vuodessa lähes 3 000 henkilöä oli saanut tartunnan. Vuonna 1997 tapauksia todettiin 140/100 000 asukasta kohti (Suomessa vastaava luku oli alle 2). Seuraavina vuosina sairastuvuutta kuvaavat luvut laskivat merkittävästi suunnilleen tasolle 50/100 000 asukasta kohden. Käänteeseen vaikutti ratkaisevasti asian paljastumisen aiheuttama yleinen pelästys, joka ulottui viranomaisista huumeidenkäyttäjiin ja seksityöntekijöihin. Kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyössä käynnistettiin aktiivisia ja näkyviä ehkäisykampanjoita. Asia oli jatkuvasti esillä TV:ssä ja kouluihin vietiin sukupuoliopetusta. Myös huumeidenkäyttäjille ja muille erityisessä riskissä oleville suunnattuja palveluja avattiin. Saattoipa mafiallakin olla sormensa pelissä, huumetta ilmaantui markkinoille siististi (ja todennäköisesti steriilisti) pieniin annoksiin pakattuna.Hyvistä uutisista huolimatta HIV uhkaa Kaliningradia nyt kahdelta uudelta suunnalta: epidemian huippuvaiheessa tartunnan saaneet ovat alkaneet oireilla tautinsa takia merkkinä aids-vaiheen alkamisesta. Kaupunkiin on perustettu pari sataa uutta sairaansijaa, joita tarvitaan vakavasti sairaiden hoitamiseksi ja lähiaikoina edessä on tuhansien potilaiden rynnäkkö. Eikä heidän hoitamisensa ole suinkaan helppoa, useimmat käyttävät edelleen huumeita mikä haittaa tarvittavaa lääketieteellisen hoidon antamista. Tehokasta yhdistelmälääkehoitoa viruksen taltuttamiseksi ei ole saatavilla rahapulan takia, mikä taas vähentää motivaatiota hoidossa pysymiseen. Lisäksi näyttää ilmeiseltä, että tartunta
on alkanut siirtyä kiihtyvällä vauhdilla huumeiden käyttäjistä
valtaväestöön. Lopullinen lasku epidemiasta tulee olemaan
suuri eikä tarvittavien resurssien synnyttämiseen ole vielä
kunnollista suunnitelmaa.
Samanlaista muuallakinMuut lähialueiden epidemiat ovat käyttäytyneet hyvin samalla tavalla. Riiassa tartunnan sai yli 1 000 huumeenkäyttäjää. Pietarissa heidän määränsä on laskettava kymmenissä tuhansissa. Suomikin sai osansa, satoja huumeidenkäyttäjiä sai tartunnan pääkaupunkiseudulla alkaneesta epidemiasta, joka onneksi alkaa vähitellen laantua.Virossa tartunnan on lyhyen ajan kuluessa saanut jo yli 2 000 henkilöä, ilmeisesti lähes kaikki ruiskuhuumeiden käytön välityksellä. Epiemia alkoi itäisessä Virossa mutta on sittemmin levinnyt Tallinnaan. Monet tartunnan saaneet rahoittavat huumeiden käyttöään myymällä seksipalveluja.. Ikäjakauma kertoo korutonta kieltään: lähes kolmannes on 15 19-vuotiaita ja suurin osa alle 25-vuotiaita. Viimeisin huono uutinen tulee Liettuasta, joka tähän saakka
on sinnitellyt niiden maiden joukossa, missä tartuntoja on vähän
eikä paikallisia epidemioita ole esiintynyt. Kuluvan vuoden keväällä
paljastui yllättäen, että yli 200 vankia oli saanut HIV-tartunnan
vankilassa ollessaan. Ja tartuntatapakin oli tuttu: ruiskujen ja neulojen
yhteiskäyttö. Epidemia paljasti viranomaisille kuinka laajaa
huumeiden käyttö vankilan sisällä on ja havahdutti
heidät miettimään keinoja tartuntojen leviämisen estämiseksi.
Vankilat ovatkin yhä merkittävämpi kansanterveydellinen
uhka: vankilan olosuhteet levittävät sekä HIV- että
tuberkuloositartuntoja, jotka sitten kylväytyvät muuhun väestöön
vankien kotiuduttua.
Mitä pitäisi/voitaisiin tehdäNykyisen HIV-epidemian perimmäinen levittäjä on huumeiden käyttö, jota ruokkivat monet yhteiskunnalliset epäkohdat. Epäkohtiin tulee puuttua, mutta muutokset tuottavat tuloksia varsin hitaasti; köyhyyden poistamiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen ei nopeaa korjausta ole. Lisäksi on vain niukasti tutkittua tietoa siitä, millaiset yhteiskunnalliset toimet oikeasti vähentävät huumeiden käyttöä. Sen sijaan on laajaa tieteellistä näyttöä siitä, että HIV-tartuntoja edistävää riskikäyttäytymistä voidaan vähentää ja viruksen leviämistä hidastaa suoraan huumeiden käyttäjiin kohdistuvien interventioiden avulla. Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmat, joihin liittyy neuvontaa ja sosiaalista ja psykologista tukea ovat tutkimuksissa osoittaneet tehonsa. Tärkeää on myös huumeriippuvuuden hoito ja riippuvuudesta irrottautumisen tukeminen. Avaintekijänä saattaa olla toivo, jota välittävä huolenpito huumeen käyttäjässä herättää.Tämä räätälöity vaikuttaminen ei tietenkään
vähennä tarvetta tehdä aktiivisesti sellaista terveyden
edistämistyötä, joka pyrkii torjumaan huumeiden käyttöä.
Erityisesti nuorten elämäntaitoja pitäisi kehittää.
Monissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että huumeita kokeilevia
on moninkertainen määrä koukussa oleviin verrattuna. Kokeilujen
vähentäminen ja niiden tekijöiden eliminoiminen, jotka johtavat
kokeilusta riippuvuuteen olisi asetettava ensisijaiseksi terveyden edistämisen
tavoitteiksi. Yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja on haettava ja niiden vaikutuksia
tutkittava. Lisäksi on tunnustettava myös geneettisten taipumusten
ja sattumatekijöiden olemassa olo. Ihmisen vapaa tahto toimii loppujen
lopuksi geneettisesti määräytyvien taipumusten ja sattumatekijöiden
välisessä, joskus aika kapeassa maastossa.
Huumeiden käyttäjien keskuudessa tehtävä työ
on poikkeuksellisen vaativaa ja edellyttää suurta ammattitaitoa
ja erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia. Suomessa järjestettiin
äskettäin tällaista työtä lähialueillamme
tekevien henkilöiden työkokous, jossa yhteistä oppia pyrittiin
kehittämään ja kokemuksia vaihtamaan. Kokouksella pyrittiin
rohkaisemaan huumeiden käyttäjien keskuudessa työtä
tekeviä työssään, joka vieläkin saa hyvin niukasti
tukea virallisilta tahoilta tai kansalaismielipiteestä.
|
||
|
|
||
|
|
||