MPR-rokotuksia 20 vuotta - menestystarina Suomessa

 

MPR-rokotuksia 20 vuotta - menestystarina Suomessa

Pauli Leinikki,
Irja Davidkin
KTL, Infektioepidemiologian osasto

Näihin aikoihin tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun maassamme aloitettiin yleiset lasten rokotukset tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan käyttäen niin kutsuttua MPR-yhdistelmärokotetta. Tämän rokotusohjelman tavoitteeksi asetettiin näiden tautien hävittäminen Suomesta ja toteutumisen edellytyksenä oli, että käytännöllisesti katsoen kaikki lapset on saatava rokotetuiksi ja että rokotteesta saatava suoja on todella pitävä. MPR-rokote sisältää eläviä heikennettyjä viruksia, jotka lisääntyvät elimistössä vähäisessä määrin ja saattavat aiheuttaa lieviä, oikeita tauteja muistuttavia oireita mutta antavat vastikkeeksi elinikäisen suojan näitä tauteja vastaan. Taudit ovat todellakin hävinneet, yhtään Suomesta saatua tartuntaa ei ole todettu moneen vuoteen vaikka yksittäisiä, muista maista kulkeutuvia tapauksia onkin esiintynyt. 

Voitto voi kuitenkin olla lyhytaikainen. Tautien hävittyä myös niiden aiheuttamat vaivat ja vaarat unohtuvat. Niinpä terveysviranomaisten ponnisteluista huolimatta monissa Euroopan maissa rokotuskattavuus on alkanut huolestuttavasti laskea. Jos sama toistuu myös meillä, ollaan pian tilanteessa, että taas on tuhkarokkoepidemioita, syntyy vihurirokon vaurioittamia lapsia ja sikotaudin aiheuttamaa lapsettomuutta tai aivokalvon tulehduksia. 

Julkisella tiedottamisella on vaativa tehtävä saada pikkulasten vanhemmat vakuuttumaan siitä, että antamalla rokottaa lapsensa MPR-rokotteella he suojaavat turvallisella tavalla vakavilta taudeilta paitsi omat lapsensa myös kaikki muut suomalaislapset. He vaikuttavat siihen että rokotuskattavuus pysyy niin korkeana, että nämä virukset pysyvät poissa. 
 

Tautien häviäminen on merkinnyt paljon

Kaikille MPR-taudeille on luonteenomaista, että ne rokottamattomassa väestössä ne aika ajoin aiheuttavat epidemioita. Mitä suuremmasta ja tiheämmästä väestöstä on kyse, sen useammin epidemiat toistuvat. Epidemiat lähtivät liikkeelle kun tautia sairastamattomien lasten määrä kasvoi riittävän suureksi. Jos taudin onnistui välttämään lapsena, saattoi sen kohdata aikuisena. Armeijassa aika ajoin esiintyneet sikotautiepidemiat olivat tästä hyvä esimerkki. Vaikeasti vammautuneiden lasten syntyminen oli usein merkki siitä, että raskaana olleet naiset olivat sairastuneet vihurirokkoon. . 

MPR-tautien hävittäminen on merkinnyt valtavaa kansanterveydellistä edistysaskelta. On arvioitu, että ilman rokotuksia täällä syntyisi vuosittain jopa viitisenkymmentä synnynnäistä vihurirokkoa sairastavaa lasta, vakavista aivotulehduksia kuolemaan päättyisi vuosittain ainakin kymmenen ja aivokalvontulehduksia olisi lähes tuhat. Vaikka suurin osa MPR-tautitapauksista olisi kulultaan hyvänlaatuisia ja parantuisivat lopulta kokonaan, ei tautien vakavuuttakaan pitäisi vähätellä. Muutama vuosi sitten Ruotsista kuvattiin onneton bussimatka, missä 29 saksalaista nuorta matkusti Saksasta Ruotsiin. Neljä oli rokottamattomia, yksi heistä sairastui matkan alussa tuhkarokkoon ja tartutti ne kolme muuta, joista yksi menehtyi paluumatkalla. Kukaan rokotetuista ei sairastunut. 
 

Sivuvaikutukset

Uutiset rokotusten aiheuttamista vakavista sivuvaikutuksista ovat olleet tärkeä syy rokotusmyöntyvyyden alenemiseen. Niitä ovat ruokkineet paitsi yksittäiset sairastumiset, myös huonosti tehdyt ja sensaatiohakuiset tutkimukset. Vaikka MPR-rokotus on erittäin turvallinen ja sen hyöty kiistaton, tuntuu rokotuksia vastustavan mielipiteen levittämiselle löytyvän helposti sijaa. 

Rokote sisältää eläviä ja heikennettyjä viruksia, jotka aiheuttavat joko täysin oireettoman tai hyvin vähäoireisen  taudin. Mahdollisia oireita ei pitäisi laskea rokotuksen sivuvaikutuksiksi, vaan merkiksi rokotusten onnistumisesta. Rokotusajankohdan lähellä saattaa joskus ilmetä muita sairauksia, joiden syynä erheellisesti pidetään rokotusta. Viime aikoina esimerkiksi autismi ja nuoruustyypin diabetes ovat olleet tässä mielessä paljon esillä. Yhteyden  tai yhteyden puuttumisen  selvittäminen mahdollisimman luotettavasti on erittäin tärkeää. Mitkään tutkimukset eivät tue sitä, että MPR-rokotuksen ja näiden tautien välillä olisi syy-yhteys.

Suomessa MPR-rokotusten haittavaikutuksia on tutkittu paljon. Tutkimukset osoittavat kiistatta, että rokotuksiin ei liity muita haittavaikutuksia kuin lyhyt, ohimenevä kuume, joka ilmenee vähän yli viikko rokotuksen jälkeen. Kaksosten lume-rokottamisilla todettiin, että oireita seurasi rokottamisesta (pääasiassa infektio-oireita), mutta ne eivät johtuneet MPR-rokotteesta. Ilmiö selittynee sillä, että rokotukseen huolitaan vain terveitä lapsia, toisin sanoen lapset rokotetaan heidän ollessaan kliinisesti oireettomia, mikä usean lapsen kohdalla on lähes poikkeava tila. Rokotuksen jälkeen seuraa taas paluu arkeen ja oireilujen määrä vakiintuu noin 15 prosentin tasolle. Rokotusta seuraava oireilu yhdistetään helposti rokotteeseen ja näin syntyy epäluuloa ja väärinkäsityksiä 

Rokotetuille tulee toki joskus myös vakavia oireita, jotka liittyvät rokotukseen. Onneksi luonnon tauteihin liittyviä aivokuumeita ei näytä syntyvän lainkaan. Eräät rokotteet, joita ei koskaan ole Suomessa käytetty, sisälsivät sikotautirokotevirusta joka kykeni aiheuttamaan myös aivokalvon tulehduksia. Joskus lapset saavat rokotuksesta nk. idiopaattisen trombosytopeenisen purpuran, harvinaisen hyytymishäiriön, jonka hoitaminen edellyttää sairaalahoitoa. 
 

Seurantatutkimus 20-vuotta 

Rokotusohjelman yhteydessä käynnistettiin myös MPR-seurantatutkimus, jossa 350 rokotettua lasta on seurattu toistuvin tutkimuksin nyt 20 vuoden ajan. Missään muualla ei samaa ryhmää ole voitu seurata näin kauan ja tutkimus onkin antanut arvokasta tietoa muun muassa rokotuksen antaman suojan kestosta. Tutkittavista on saatu määrävälein verinäytteitä, jotka ovat paljastaneet, että rokotuksella hankittu vasta-ainetaso alkaa pikkuhiljaa laskea. Vielä ei tiedetä johtaako vasta-ainetasojen lasku lopulta suojan häviämiseen ja tarvitaanko uusintarokotuksia. Ryhmää aiotaan edelleen seurata ja kuluvana syksynä järjestetään monilla paikkakunnilla tilaisuuksia, joihin seurantatutkimuksessa mukana olevat osallistuvat, ja joissa paitsi pyritään antamaan tietoa nyt aikuisiksi varttuneille lapsille myös pyritään lujittamaan suhteita jatkon onnistumiselle. 

Ollakseen pysyvä menestystarina, Suomen MPR-rokotusohjelman on jatkossakin ulotuttava jokaiseen lapseen. Tämä edellyttää riittävää ja tasapuolista tiedottamista, tilanteen huolellista seuraamista niin tutkimushankkein kuin luotettavan tautitapausten seurannankin avulla mutta myös sen luottamuksellisen suhteen vaalimista mikä on ollut tunnusomaista suomalaisen perheen ja heidän neuvolansa välillä.

Kirjallisuutta:
Mikko Paunio. Rokotusmyöntyvyys ja rokotuskattavuuus. Helsingin yliopisto 1988.

Peltola H, Heinonen OP, Valle M , Paunio M, Virtanen M, Karanko V, Cantell K. The Elimination of Indigenous Measles, Mumps, and Rubella from Finland by a 12-year, Two-Dose Vaccination Program The New England Journal of Medicine 1994; 331:1397-1402

Irja Davidkin. Serological monitoring of the elimination of measles, mumps and rubella by MMR vaccination in Finland. Helsingin yliopisto 1999. 

Annamari Mäkelä. Severe adverse events following measles-mumps-rubella vaccination. Helsingin yliopisto 2002
 

Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon