Papilloomavirukset aiheuttavat kymmenen prosenttia naisten ja vajaat viisi prosenttia miesten syövistä. Erityisen merkittävä on tiettyjen sukupuoliyhteydessä tarttuvien papilloomavirusten (HPV tyypit 16, 18, 31, 33, 35, 45, 52, 58) yhteys kohdunkaulansyöpään. Kohdunkaulansyövistä 95 prosentissa löytyy jokin näistä viruksista, mikä yhdessä pitkittäistutkimuksista kertyneen tiedon kanssa viittaa siihen, että valtaosa kohdunkaulansyövistä olisi ehkäistävissä tehokkaalla HPV-rokotteella. Aikaisemmissa Kansanterveys-lehden numeroissa (1998, 2000) on esitelty yhteispohjoismaisia tutkimushankkeita, joissa pyritään määrittämään HPV-rokotteiden teho kohdunkaulansyöpää ja sen välittömiä esiasteita vastaan. Tutkimuksista ensimmäinen, jonka kohderyhmänä Suomessa ovat 16-17-vuotiaat tytöt, on käynnistynyt tänä syksynä. 
 

HPV infektioiden 1972-1997 aiheuttamat epidemiat

Kohdunkaulansyövän joukkotarkastukset ovat suomalaisen syöpätutkimuksen ja kansanterveystyön menestystarina. Niiden ansiosta viimeisten 35 vuoden aikana on joka vuosi estetty useita satoja kohdunkaulansyöpään sairastumisia, arviolta noin 80 prosenttia kaikista kohdunkaulansyövistä. Edellä kuvatun HPV16-epidemian pitkäaikaisvaikutuksilta ei Suomikaan ole säästänyt. Kun vuonna 1993 kohdunkaulansyövän ilmaantuvuuden ennustettiin vuonna 2002 olevan noin 20 tapausta miljoonaa naisvuotta kohden se todellisuudessa on noin 60. On tärkeää huomata, että ilmaantuvuuden nousu koskee erityisesti nuorimpia ikäryhmiä, jotka osallistuvat vähiten joukkotarkastuksiin. Toisaalta ilman joukkotarkastuksia nyt käsillä oleva kohdunkaulansyöpäepidemia olisi vielä kertaluokkaa suurempi 
 

HPV-rokotteiden teho

Useampia HPV-tyyppejä sisältävien rokotteiden immunogeenisuuskokeissa on saatu viitteitä siitä, että vasta-ainetasot laskevat ajan mittaan, mutta säilyvät hyvinä ainakin puolitoista vuotta. Vastaavanlaisen hepatiitti-B -virusrokotteen (HBV) 15-vuotisseurantatulokset osoittivat, että laskeneet vasta-ainetasot antoivat vain 60 prosentin suojan sukupuoliyhteydessä tarttuvaa HBV:tä vastaan. Näin ollen tehosterokotusten tarve ja ajoitus on tarkoin tutkittava.

Useampia HPV-tyyppejä sisältävien rokotteiden tehotutkimusten nyt käynnistyttyä tuloksia ja ensimmäisten rokotteiden rekisteröintiä voidaan odottaa viiden vuoden sisällä. On selvää, että laajassakaan kliinisessä rokotetutkimuksessa ei seuranta-ajan (3-5 vuotta) lyhyyden vuoksi voida nähdä kuin rokotteen teho kroonistunutta HPV-infektiota ja sen aiheuttamia limakalvovaurioita vastaan. Eettisistä syistä ei myöskään voida seurata aktiivisesti rokotettuja niin pitkään, että heille ehtisi kehittyä kohdunkaulansyövän välittömiä esiasteita. Tämä ongelma voidaan ratkaista vain lopettamalla kliininen rokotekoe sen tavoitteiden täytyttyä ja vertaamalla aikanaan (esimerkiksi 15 vuoden kuluttua) HPV-rokotettujen, lumerokotetta saaneiden ja koko rokotetutkimuksen ulkopuolelle jääneen vertailuryhmän syöpäilmaantuvuuksia väestöpohjaisen syöpärekisterin avulla. Tämä ei tarkoita rokotettujen heitteillejättöä. Suomessa toteutettavaa väestöpohjaista kohdunkaulansyövän seulontaorganisaatiota parempaa turvaverkkoa ei rokotetuille voida rakentaa. Toisaalta vaikka kliininen rokotekoe osoittaisi rokotteen suojaavan HPV-infektioilta ei lumerokotettujen ryhmä enää kliinisen kokeen päätyttyä olennaisesti hyötyisi rokotteesta, sillä valtaosa papilloomavirusinfektioista saadaan ensimmäisten 3-5 vuoden aikana yhdyntöjen aloittamisesta.

Tavoitteeksi HPV:n esiintyvyyden merkitsevä lasku tai hävittäminen
Laumaimmuniteetti on rokotusopin keskeisiä käsitteitä. Tietyn mikrobin ja infektion osalta väestössä on tartunnan saaneita ja tartunnalle alttiita. Tartunnan saaneet jakautuvat vielä kahteen ryhmään: tartuttavat ja immuunit. Rokotusten voima perustuu siihen, että samalla kun rokotetut ovat immuuneja infektiolle eivätkä siirrä infektiota eteenpäin, myös tartuttavat muuttuvat vähitellen immuuneiksi. Näin ollen rokotusten kattavuuden noustessa ja nostaessa immuunien osuutta tartunnalle alttiiden ja tartuttavien väestöosuudet pienentyvät ja infektion uusiutumisvakio lähestyy ykköstä tämän laumaimmuniteetiksi kutsutun ilmiön ansiosta. Mikäli kyseessä oleva uusiutumisvakio alittaa ykkösen pysyvästi mikrobin päivät ovat luetut - se katoaa väestöstä. 

Riskikäyttäytyminen vaikuttaa ratkaisevasti seksitautien leviämiseen. Esimerkiksi niiden henkilöiden partnereilla, joilla on lukuisia partnereita on lukuisia partnereita, kun taas niiden henkilöiden partnereilla joilla on vähän partnereita on vähän partnereita. Sama pätee suojaamattomiin yhdyntöihin. Tämä johtaa eri mikrobeille ominaisten pienempien (syfilis) tai suurempien (klamydia, HPV) ydinryhmien muodostumiseen. Seksuaalisessa kanssakäymisessä leviävän mikrobin hävittäminen riskikäyttäytymisen ydinryhmästä voi olla vaikeaa ja edellyttää paitsi täydellistä rokotuskattavuutta myös tehokasta rokotetta. Valtaväestössä rokottamalla aikaansaatu laumaimmuniteetti voi hyvinkin tehokkaasti rajoittaa ja hävittää myös seksitaudin aiheuttajan. Erityisen tärkeää on huomata, että rokotteen teho ja rokotusten kattavuus ovat laumaimmuniteetin suhteen toisiaan korvaavia. 
 

Paikkakuntakohtainen rokotetutkimus

Ylläkuvatut tutkimukset on tärkeää aloittaa ennen rokotteen rekisteröimistä. Jos terveysviranomaisilla ei ole kunnollista tietoa päättäessään siitä, pitäisikö kaikki seksuaalisesti aktiiviseen ikään tulossa olevat rokottaa yhteiskunnan varoin, voivat riittävän varakkaat hankkia rokotetta ja muut jäädä vaille mitään suojaa. Samalla menetetään mahdollisuus saada luotettavaa väestöpohjaista tietoa rokotuksen tehosta syöpää vastaan. Jotta merkitsevää tietoa saataisiin seurantaa on jatkettava joukkotarkastustoiminnan ja syöpärekisterin avulla ainakin 15 vuotta. Aikaa ylläkuvattujen tutkimusten aloittamiselle on vajaat viisi vuotta. Ajoitusten onnistuessa Suomessa voisi vuonna 2015-2020 olla luotettavaa tietoa ja koeteltu toimintatapa, joihin voisi perustaa päätöksen siitä tulisiko HPV-rokotus ottaa rokotusohjelmaan.