MRSA:n esiintyvyys vaihtelee maittain ja sairaalatyypeittäin. Keski- ja Etelä-Euroopassa MRSA on varsin yleinen; verestä eristetyistä S. aureus kannoista jopa 40-50 prosenttia on metisilliiniresistenttejä. Vaikka Pohjoismaissa MRSA-tilanne on vielä kohtuullinen, Suomessakin on todettu useita MRSA:n aiheuttamia epidemioita ja niiden yleistymisen uhka on olemassa. 

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää viimeisen kymmenen vuoden ajalta Suomen MRSA-kantojen esiintymistä, niiden evoluutiota, geneettistä samankaltaisuutta ja leviämiskykyä. Tutkimus kuuluu osana vuonna 1992 käynnistyneeseen MRSA-seurantaohjelmaan, jonka myötä kliinisen mikrobiologian laboratoriot ovat lähettäneet eristämänsä MRSA-kannat tyypitettäväksi Kansanterveyslaitokseen ja vuodesta 1995 lähtien ilmoittaneet MRSA-löydökset valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin.

Suomen MRSA-lukumäärä on lisääntynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tartuntautirekisterin mukaan MRSA:n esiintyminen lähes nelinkertaistui vuodesta 1995 vuoteen 2001 (89 vs. 344 MRSA löydöstä). Vuosina 1997-1999 noin viidesosa kaikista MRSA-löydöksistä eristettiin henkilöiltä, joilla hoitoilmoitusrekisterin ja/tai kyselytutkimuksen mukaan ei ollut ollut akuuttisairaalahoitojaksoa kahteen vuoteen ennen MRSA:n eristystä. Nämä MRSA-löydökset luokiteltiin avosektoriperäisiksi. Molekyylibiologisen analyysin mukaan kolme eri kantaa assosioitui avosektorille. Avosektorin MRSA-kannat erosivat sairaalakannoista perimältään ja mikrobilääkeherkkyydeltään.

Vuosina 1992-2001 tunnistettiin 38 erilaista MRSA-kantaa, jotka olivat aiheuttaneet epidemian sairaalassa tai muussa hoitolaitoksessa. Molekyyliepidemiologisten tyypitysmenetelmien (faagityypitys, pulssikenttäelektroforeesi, multilokus-sekvenssityypitys, mec-hypervariaabelialueen hybridisaatio) perusteella MRSA-kannat jakautuivat kahdeksaan ryhmään (klooniin), joilla kullakin oli oma perinnöllinen taustansa. Kuusi klooneista oli kansainvälisesti laajalle levinneitä MRSA-klooneja, mutta kaikkein yleisimmin Suomessa esiintyvä MRSA-klooni ei kuulunut näihin. Sairaaloissa epidemioita aiheuttaneet kannat kuuluivat useimmiten kansainvälisiin moniresistentteihin MRSA-klooneihin. Sairaalan ulkopuolelta hankitut kannat eivät olleet moniresistenttejä eivätkä kuuluneet kansainvälisiin MRSA-klooneihin. Perinnölliseltä taustaltaan keskenään erilaisillakin, sairaalan ulkopuolelta hankituilla kannoilla oli samanlainen mec-DNA.   
 

Kahta erityyppistä populaatiota

Valtakunnallisesti kattavan MRSA:n seuranta- ja tyypitysjärjestelmän ansiosta Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet tunnistaa MRSA-tilanteen muutokset. Tämä tieto on oleellista sekä epidemioiden selvitystyössä että suunniteltaessa ja kehitettäessä uusia keinoja MRSA:n torjumiseksi.