Kolmevuotisen tupakoinnin ehkäisyohjelman vaikutukset Helsingin yläasteilla

Koulu- ja yhteisöpohjaisilla tupakoinnin ehkäisyohjelmilla pystytään vaikuttamaan nuorten tupakointiin. Tupakoinnin aloittaminen on voimakkaasti yhteydessä huonoon koulumenestykseen. Mitä huonommin nuori menestyy koulussa, sitä suurempi riski hänellä on aloittaa tupakointi.

Kuudessa Euroopan Unionin maassa toteutettiin kolmevuotinen tupakoinnin ehkäisyhanke, ESFA (European Smoking Prevention Framework Approach), johon osallistuivat Suomen lisäksi Alankomaat, Espanja, Iso-Britannia, Portugali ja Tanska. Suomessa tähän Kansanterveyslaitoksen vuosien 1998–2001 välillä toteuttamaan hankkeeseen osallistui 27 helsinkiläistä yläastetta (n=2 745), joista satunnaisesti valittiin 13 koulua ohjelmaryhmäksi ja 14 vertailuryhmäksi. Aineisto kerättiin hankkeeseen osallistuvilta nuorilta kyselylomakkeilla vuosittain kolmen vuoden aikana. Ensimmäinen eli lähtötason mittaus tehtiin vuoden 1998 syksyllä seitsemännellä luokalla, ennen ohjelman aloittamista. Toinen kysely tehtiin kahdeksannella luokalla ja kolmas yhdeksännellä luokalla.

Ohjelman kuvaus

Ohjelma sisälsi koulu- ja yhteisöpohjaiset osiot. Kolmen vuoden aikana oppilaat osallistuivat yhteensä 15 oppitunnille, joilla heille annettiin tietoa siitä, miten tupakoinnista voi kieltäytyä, tupakoinnin seurauksista ja tupakoinnin syistä. Tunneilla harjoiteltiin myös tupakoinnista kieltäytymisen taitoja mm. roolinäytelmien ja videoiden avulla. Tupakoinnista annettiin tietoa myös muiden oppiaineiden kuten liikunnan, äidinkielen, matematiikan ja maantiedon tunneilla. Kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla oppilailla oli mahdollisuus osallistua tupakoimattomuuskilpailuun joko yksin, yhdessä kaverin tai ryhmän kanssa. Kilpailun ajan tupakoimattomina pysyneet nuoret osallistuivat palkintojen arvontaan.

Terveysviestinnässä käytettiin menetelmää, jossa tupakoimattomuuskilpailussa voittaneita oppilaita haastateltiin koulun ulkopuolella järjestetyissä tapaamisissa siitä, miten he kieltäytyvät tupakoinnista esimerkiksi ryhmäpainetilanteessa tai negatiivisissa mielialoissa. Haastattelut julkaistiin lehdessä, joka postitettiin ohjelmakouluihin kuuluvien nuorten koteihin. Oppilaiden vanhemmat saivat tietoa hankkeesta vanhempainilloissa ja postitse. Vanhemmilla oli mahdollisuus osallistua Lopeta ja voita -kilpailuun. Koulun ulkopuolella hanke näkyi mm. kolmena erilaisena julisteena, joita asetettiin julkisille paikoille, missä nuoret viettävät aikaansa. Oppilaat kiinnittivät julisteet pääosin itse.

Toisena vuotena ohjelmaan liitettiin Helsingin seurakuntayhtymän rippileiritoiminta. Rippileirit sitoutuivat yhteisiin sääntöihin tupakoinnin ehkäisemiseksi leiriä edeltäneen opetusjakson ja leiritoiminnan aikana. Käytössä olleet terveysviestinnän kannalta ristiriitaiset leirikäytännöt muutettiin tupakoimattomuuteen kannustaviksi. Viimeisenä vuotena ohjelmaan osallistui myös Helsingin terveysviraston hammashuolto. Kouluhammaslääkärit koulutettiin antamaan kahden minuutin tietoisku tupakoinnin vaaroista ohjelmakoulujen oppilaille normaalin, koko kohderyhmän kattaneen kouluhammashuollon tarkastuskäynnin yhteydessä.

Vaikutukset tupakointiin

Yhdeksännellä luokalla päivittäinen tupakointi lisääntyi vertailuryhmässä enemmän kuin ohjelmaryhmässä. Vertailuryhmässä päivittäin tupakoi 25,6 % ja ohjelmaryhmässä 21,1 %. Sen sijaan viikoittainen tupakointi lisääntyi enemmän koko ohjelman ajan vertailuryhmään kuuluneilla nuorilla. Kahdeksannella luokalla viikoittain tupakoi ohjelmaryhmään kuuluvista nuorista 18,7 % ja vertailuryhmään kuuluvista 23,5 %. Yhdeksännellä luokalla ohjelmaryhmästä 28,6 % ja vertailuryhmästä 35,2 % tupakoi viikoittain.

Niistä nuorista, jotka eivät olleet tupakoineet ennen ohjelman alkua, viikoittaisen tupakoinnin aloitti kahdeksannella luokalla ohjelmaryhmässä 4,3 % ja vertailuryhmässä 8,9 %. Yhdeksännellä luokalla viikoittaisen tupakoinnin aloitti ohjelmaryhmäläisistä 14,2 % ja vertailuryhmäläisistä 19,7 % (kuvio 1).

Tupakointi ja koulumenestys

Huonon keskiarvon saaneet oppilaat tupakoivat koko yläasteen ajan enemmän kuin hyvän keskiarvon saaneet oppilaat. Yhdeksännellä luokalla ero koulussa huonoiten ja parhaiten menestyvien välillä on suuri. Alle seitsemän keskiarvon saaneista nuorista viikoittain tupakoi ohjelmaryhmässä 54,2 % ja vertailuryhmässä 63,5 %, kun taas parhaan 10–9 keskiarvon saaneista nuorista viikoittain tupakoi ohjelmaryhmässä 9,1 % ja vertailuryhmässä 11,3 %. Erot ohjelma- ja vertailukoulujen välillä eivät olleet merkitseviä, joten interventio-ohjelma ei ainakaan lisännyt keskiarvojen mukaisia eroja tupakoinnissa.

Kohdennettuja ja aikuisuuteen jatkuvia ohjelmia tarvitaan

Tulevaisuudessa tarvitaan enemmän tupakoinnin ehkäisyohjelmia, jotka on kohdennettu eri ryhmien tarpeisiin, kuten huonon koulumenestyksen oppilaille. Näin ehkäisyohjelmilla voidaan vaikuttaa erityisesti niihin nuoriin, joiden riski aloittaa tupakointi on suurin. Toistaiseksi on vaikea sanoa, onko tällä tupakoinnin ehkäisyohjelmalla pitkän aikavälin vaikutusta nuoriin. Siksi tarvitaankin ehkäisyohjelmia, jotka kestävät aikuisuuteen asti ja joilla voidaan paremmin pitää nuori tupakoimattomana pidempään ja vähentää tupakoinnin aloittamisen riskiä. Nuoret, jotka eivät ole aloittaneet tupakointia 20 ikävuoteen mennessä harvoin sitä tekevät enää sen jälkeenkään.

Kuva 1. Viikoittainen tupakointi 8. ja 9. luokalla nuorilla, jotka 7. luokkaan mennessä eivät olleet koskaan tupakoineet. 8. luokan OR=2,18 (1,42–3,36) ja 9. luokan OR=1,49 (1,13–1,96).

Erkki Vartiainen, LKT, tutkimusprofessori
KTL, epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto

Marjaana Pennanen, tutkija
KTL, epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto

Ari Haukkala, yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologian laitos

Kerttu Tossavainen, professori
Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos

Riku Lehtovuori, epidemiologi
United Nations Office on Drugs and Crime (UNODC), Wien, Itävalta

 

Tämän sivun lyhytosoite: http://www.ktl.fi/portal/8909 Päivitetty: 19.5.2005 | Vartiainen, Erkki