TARTUNTAUTITILANNE

Uutta virulenttia Clostridium difficile -kantaa nyt myös Alankomaissa |
Oulun lintuinfluenssavirus – ei vaaraksi ihmisille |
Aasiassa yhä laajemmalla alueella H5N1-influenssaa |
Streptococcus suis -epidemia Kiinassa

Uutta virulenttia Clostridium difficile -kantaa nyt myös Alankomaissa

Pohjois-Amerikan, Ison-Britannian ja Alankomaiden sairaaloissa on esiintynyt uutta, taudinaiheuttamiskyvyltään äkäisempää C. difficile -kantaa. Tämän myötä C. difficile -ripulien esiintyvyys on lisääntynyt, taudinkuva vaikeutunut ja kuolevuus kasvanut. Kyseisen bakteerikannan on osoitettu tuottavan ripulia aiheuttavaa toksiinia moninkertaiset määrät tavanomaiseen verrattuna, ja vasteet C. difficile -ripulin hoidossa käytetylle metronidatsolille ovat olleet huonoja.

Esiintyvyys lisääntymässä

Yhdysvalloissa C. difficile -ripulien esiintyvyys on lisääntynyt tietyissä sairaaloissa jo vuodesta 2001 lähtien. Kanadassa lisääntymiseen ja vaikeisiin tautitapauksiin kiinnitettiin huomiota viime vuonna. Keväällä 2005 syyksi osoitettiin uusi C. difficile -ribotyyppi 027 (toksiinityyppi III), joka pystyy tuottamaan toksiineja jopa 20-kertaisen määrän tavanomaiseen C. difficile -kantaan verrattuna. Uudelta virulentilta kannalta on todettu puuttuvan toksiinien tuotantoa säätelevä geeni. Kannan on todettu myös olevan resistentti fluorokinoloneille.

Samaa C. difficile O27 -kantaa on löydetty tänä vuonna myös Iso-Britanniasta ja aivan viime aikoina Alankomaista, missä antibioottien käyttö on Euroopan vähäisintä. Epidemian rajoittamiseksi sairastuneet potilaat on hoidettu kosketuseristyksessä ja mikrobilääkkeiden, erityisesti kefalosporiinien ja klindamysiinin, käyttöä on rajoitettu, fluorokinoloneiden käyttö jopa kielletty. Käsihuuhteiden rinnalle on otettu käyttöön käsien pesu vedellä ja saippualla, sillä pelkkä käsihuuhde ei riitä tuhoamaan C. difficile -itiöitä.

Yleisin sairaalasyntyisen infektioripulin aiheuttaja

C. difficile -infektio liittyy lähes aina edeltävään mikrobilääkehoitoon. Infektion vaikeusaste vaihtelee lievästä ripulista henkeä uhkaavaan pseudomembranoottiseen koliittiin.

C. difficilen itiöt voivat säilyä pitkään erilaisilla pinnoilla sairaalaympäristössä. Oireileva ripulipotilas ja oireeton C. difficile -kantaja voivat sairaalassa kontaminoida itiöillä lähiympäristöään, ja hoitohenkilökunta levittää sitä käsien tai hoitovälineiden välityksellä muihin potilaisiin. Sairaaloissa C. difficile -tapaukset esiintyvät usein osastokohtaisina rypäinä. Sairaalassa voi olla samanaikaisesti useampia C. difficile -kantoja.

Diagnoosi perustuu joko bakteerin viljelyyn (ja eristetyn kannan toksiinimääritykseen) tai bakteerin tuottamien toksiinien (toksiini A ja B) osoittamiseen suoraan ulostenäytteestä. Koska C. difficile -kantajuus on tavallista, näytteitä tulisi ottaa vain oireisilta ripulipotilailta lukuun ottamatta sairaalaepidemian selvittelyä.

Suomen esiintyvyydestä on vain vähän tietoa

Vuoden 2005 helmi-maaliskuussa tehdyssä kansallisessa sairaalainfektioiden prevalenssitutkimuksessa, johon osallistui 30 akuuttisairaalaa, 5 prosenttia mikrobiologisesti varmistetuista sairaalainfektioista oli C. difficilen aiheuttamia. Se oli tavallisin nk. ongelmamikrobi. Lisäksi tutkimuksessa osoitettiin, että huomattava osa (39 %) sairaalapotilaita sai mikrobilääkkeitä.

C. difficile -bakteeri tai sen tuottamat toksiinit eivät kuulu tällä hetkellä löydöksiin, joita mikrobiologian laboratoriot ilmoittavat tartuntatautirekisteriin. Vaikka näin tehtäisiinkin, pelkistä tapausmääristä olisi vaikea päätellä, onko sairaaloissa ongelmaa vai ei. Sairaalatapaukset tulisi erotella avohoitosyntyisistä, seurannassa ilmoitetuille tapauksille tulisi olla yhteinen määritelmä ja tapausmäärät tulisi suhteuttaa potilashoitopäiviin. Sairaalainfektio-ohjelmassa (SIRO) tämäntyyppinen seuranta olisi mahdollista, sillä osallistuvat sairaalat tuottavat jo järjestelmään potilashoitopäiviä erikoisaloittain ja osastoittain. Yhteisen tapausmääritelmän luomiseksi mikrobiologian laboratorioiden käyttämät diagnostiset menetelmät tulisi myös kartoittaa

Oulun lintuinfluenssavirus – ei vaaraksi ihmisille

Elokuussa 2005 todettiin Oulussa kolmen lokin näyte-erästä lintuinfluenssavirus. Jatkotutkimuksissa virus varmistui matalapatogeeniseksi eli taudinaiheuttamiskyvyltään heikoksi lintuinfluenssavirukseksi. Vastaavia löydöksiä on tehty luonnonvaraisilla linnuilla useissa Euroopan maissa.

Influenssa A -viruksia esiintyy linnuilla yleisesti. Viruksia on kymmeniä erilaisia, ja niiden taudinaiheuttamiskyky vaihtelee. Useimmat lintuinfluenssavirukset ovat taudinaiheuttamiskyvyltään heikkoja eli matalapatogeenisiä. Ne eivät yleensä aiheuta linnuille mitään oireita tai aiheuttavat vain lievän taudin. Ainoastaan tiettyihin alatyyppeihin (H5 ja H7) kuuluu vakavaoireista lintuinfluenssaa aiheuttavia ns. korkeapatogeenisiä viruksia, jotka epidemioiden yhteydessä aiheuttavat lintujen joukkokuolemia. Tähän ryhmään kuuluu mm. Kaakkois-Aasiassa esiintyvä H5N1-lintuinfluenssavirus, jota on viime aikoina todettu myös mm. Siperiassa.

Lintuinfluenssavirukset tarttuvat ihmiseen huonosti, myös Kaakkois-Aasian H5N1-virus. Useimpien Kaakkois-Aasian sairastuneiden on voitu osoittaa olleen kosketuksissa sairaiden tai kuolleiden lintujen tai niiden eritteiden kanssa. Tartuntoja ihmisestä toiseen ei ole todettu.

Aasiassa yhä laajemmalla alueella H5N1-influenssaa

Kuluvan vuoden 2005 aikana lintuinfluenssaa (influenssa A, H5N1) on todettu yhä pohjoisemmilla ja läntisemmillä alueilla Aasiassa. Aikaisempien Kaakkois-Aasian maiden lisäksi lintuinfluenssaa on esiintynyt myös Pohjois-Kiinassa, Tiibetissä, Mongoliassa ja Kazakstanissa sekä Venäjällä Siperiassa Altain ja Ural-vuorten välisellä alueella. Vuoden 2003 lopulta lähtien siipikarjassa on esiintynyt H5N1-influenssaa laajalla alueella eri puolilla Kaakkois- ja Itä-Aasiaa Vietnamissa, Thaimaassa, Laosissa, Kamputseassa, Indonesiassa, Malesiassa, Etelä-Koreassa ja Japanissa. Yli 150 miljoonaa kanalintua on kuollut tai hävitetty. Muuttolintujen osuus lintuinfluenssan leviämisessä on edelleen epäselvä.

H5N1-lintuinfluenssaan on vahvistettu sairastuneen vuodesta 2003 alkaen yhteensä 112 ihmistä, joista 57 on kuollut tautiin. Lukuja tarkasteltaessa on huomioitava, että näytteiden otto on keskittynyt vakavampiin tautimuotoihin. Ihmisten sairastapauksista valtaosa (90/112) on ilmennyt Vietnamissa. Muita maita ovat olleet Thaimaa (17), Kamputsea (4) ja Indonesia (1). Viimeisimmäksi havaituilla lintuinfluenssa-alueilla Venäjällä ja Kazakstanissa tartuntoja ihmisillä ei ole todettu

Lisätietoja ja ajankohtainen tilanne sivuilla

www.ktl.fi =.. tietoa terveydestä =.. infektiotaudit =..lintuinfluenssa

www.who.int/csr/disease/avian_influenza

Streptococcus suis -epidemia Kiinassa

Sioista lähtöisin ollut Streptococcus suis -bakteeri aiheutti heinä-elokuussa Kiinassa epidemian, jossa kuoli kymmeniä ihmisiä. Kiinan viranomaiset ovat raportoineet epidemian olevan ohi.

Kaiken kaikkiaan yli 200 ihmistä sairastui ja lähes 40 menehtyi. Sairastuneet olivat pääosin maanviljelijöitä ja teurastajia, jotka olivat käsitelleet sairaita tai kuolleita sikoja. Taudin tarttumista ihmisestä toiseen ei todettu. Epidemia paikallistui pääasiassa Kiinan keskiosiin Sichuanin maakuntaan, ja vain yksittäisiä tapauksia on esiintynyt muualla Kiinassa lähinnä eteläisessä Guangdongin maakunnassa sekä Hong Kongissa.

Streptococcus suis -bakteeria esiintyy maailmanlaajuisesti sikoja kasvattavissa maissa, ja bakteerin aiheuttamia epidemioita on Kiinassa todettu aikaisemminkin. Tämänkertaisessa epidemiassa sairastuneita ihmisiä oli kuitenkin poikkeuksellisen paljon ja kuolleisuus oli harvinaisen suurta. Bakteerin mahdollista muuntumista tutkitaan edelleen.

Ajankohtaiset tiedot raportoiduista mikrobilöydöksistä osoitteesta
www.ktl.fi/ttr