Metsämyyrien ja myyräkuumeen esiintymisestä Suomessa ja Euroopassa
Metsämyyrien ja myyräkuumeen esiintymisestä Suomessa ja Euroopassa
Metsämyyrä on myyräkuumeen aiheuttavan Puumala-viruksen isäntälaji. Metsämyyrä on levinnyt suurimpaan osaan Eurooppaa – vain pohjoisimmasta Lapista ja Välimeren rantamilta laji puuttuu. Idässä levinneisyys ulottuu Uralin taakse.
Laajan levinneisyysalueen eri osissa metsämyyrien dynamiikka vaihtelee suuresti, ja näin ollen myös myyräkuumeen yleisyydessä ja dynamiikassa on suuria eroja. Alueellisten erojen ja toisaalta paikallisen epidemiologian ymmärtämiseksi tarvitaan vertailevia tutkimuksia. Viime syksynä EU:n 6 puiteohjelmassa alkoi iso integroitu projekti "Emerging Diseases in a Changing European Environment (EDEN)", jonka jyrsijävirusosuudessa suomalaiset ovat näkyvästi esillä.Lauhkeassa vyöhykkeessä metsäjyrsijöiden huiput ovat ravintoon, ennen kaikkea metsäpuiden hyviin siemensatoihin liittyviä outbreak-tyyppisiä ilmiöitä. Boreaalisessa vyöhykkeessä meillä täällä pohjoisessa sen sijaan kyse on säännöllisemmästä peto-saalissyklistä.
Metsämyyrien pohjoista vaihtelua luonnehtii melkoinen säännöllisyys. Kannat romahtavat parin runsaan vuoden jälkeen noustakseen taas uudelleen. Syklin ensimmäisenä vuonna (nousuvuosi) metsämyyrien tiheys alkukesällä on alhainen, mutta kanta nousee voimakkaasti syksyyn mennessä. Talvisäilyvyys on hyvä, kanta on runsas seuraavana keväänä, ja lisääntyminen jatkuu runsaansa toisenakin kesänä, jonka jälkeen tiheydet ovat suurimmat alkusyksyllä (huippuvuosi). Vaikka puhutaan nousu- ja huippuvuosista, niin on hyvä tietää, että metsämyyrien syystiheyksissä ei välttämättä ole suuria eroja, lähinnä termit ilmaisevat vuosien yleisilmettä. Kyseiset kaksi syksyä ovat myyräkuumeen aikaa. Huipputalven jälkeen kantaa kääntyy laskuun, ja kolmannen vuoden kesällä tiheydet ovat alhaiset, myös syksyllä ja seuraavana talvena, kunnes nousu jälleen alkaa vuoden laskuvaiheen jälkeen. Tämä on perusmalli, mutta ainahan vaihtelu ei mene aivan kaavan mukaan, voi tulla pidentynyt huippu tai parikin alhaista kesää.
Myyräkannan voimakas vaihtelu tautihuippujen taustalla
Tänä vuonna 2005 on myyrähuippu laajalla alueella maan etelä- ja keskiosissa, karkeasti sanoen Pohjois-Pohjanmaalta Ylä-Savoon ulottuvan linjan eteläpuolella. Itärajan tuntumassa on hiljaisempaa. Myyräkannat nousivat viime kesän 2004. Edellinen nousu- ja huippuvaihe suurin piirtein samalla alueella oli vuosina 2001–02, ja myyrät romahtivat kevättalvella 2003. On siis hyvin ymmärrettävää, miksi myyräkuumetta oli vähemmän syksyllä ja talvella 2003–04. Tämän hetkinen huippu luultavasti romahtaa ensi kevättalvella, ja myyräkuumetta on taas vähemmän talvella 2006–07.Olennaista on ymmärtää, että myyrävaihtelut eivät ole samanaikaisia koko maassa – usein ainakin jossain päin maata on myyriä – ja että alueellisissa synkroniassa tapahtuu silloin tällöin aika rajuja muutoksia. Jos ajatellaan alueellisia myyrävaihteluita pitemmälle taaksepäin, niin nykyinen alueellinen malli (alueet, joissa myyräkannat ovat samassa vaiheessa) alkoi viime vuosikymmenen lopulla. Sitä ennen Itä-Suomen (Puulavedestä itään) rytmiikka oli aika pitkään vuotta Keski- ja Länsi-Suomea jäljessä, ja nämä muutokset näkyvät sekä valtakunnallisissa että alueellisissa myyräkuumetilastoissa.
Oheisessa kuvassa on valtakunnallinen tilasto myyräkuumediagnoosien määrästä 1989 lähtien. Nouseva trendi kuvastanee osin parempaa diagnostiikkaa, mutta myös dynamiikassa on tapahtunut raju muutos. Kyse on ennen kaikkea siitä, että ennen 1990-luvun loppua myyräkannat vaihtelivat selvästi eri tahtia eri puolilla maata. Myyriä oli vuosittain runsaasti jossain päin Suomea, ja potilasmäärät jakautuivat tasaisesti eri vuosille. Viime vuosikymmenen lopulla myyrien kannanvaihteluissa tapahtui myllerrystä, jonka seurauksena maan lähes koko eteläpuoliskon myyrävaihtelut saman aikaistuivat, muuttuivat synkronisiksi. Tämä näkyy selvästi potilastilastoissa. Maan asutuimmilla seuduilla myyrähuippu on ollut samanaikainen, ja uudet potilasennätykset saavutettiin vuosina 1999 ja 2002. Katsotaanpa, mitä tapahtuu tänä vuonna?
Keski-Euroopassa myyräkuume Suomea harvinaisempaa
Tänä kesänä Saksassa, Pohjois-Ranskassa ja Belgiassa on ollut runsaasti myyräkuumetta. Runsas tarkoittaa näiden maiden mittakaavassa; Suomen mittakaavassa sikäläiset huippuluvutkin ovat vaatimattomia. Mistä johtuu tämä selvä ero myyräkuumeen runsaudessa?Lauhkean vyöhykkeen metsäjyrsijöiden (metsämyyrä, ja metsähiiri, joka Balkanilla levittää vakavaa verenvuotokuumetta aiheuttavaa Dobrava-virusta) runsaus yleensä vaihtelee vain vuodenaikaisesti, kesällä nousua ja talvella voimakasta laskua. Tiheydet ovat korkealla vain lyhyen aikaa syksyllä, mikä ei edistä virusten leviämistä. Meillä myyrärunsaus jatkuu yhteen menoon puolitoista vuotta. Toinen virusten leviämistä rajoittava tekijä lauhkeassa vyöhykkeessä on metsien laikuttaisuus hallitsevassa maatalousmaisemissa. Jyrsijähuiput liittyvät lehtipuiden (tammi ja pyökki) siemensatoihin. Näihin puolestaan vaikuttavat suotuisat ilmasto-olot, erityisesti lämpötila. Kukkasilmut kehittyvät lämpiminä kesinä hyvin, ja tämä puolestaan tuottaa hyvän siemensadon. Näin ollen on hyvin ymmärrettävissä, että jyrsijärunsaus ja siitä johtuvat taudit esiintyvät laajalla alueella yhtaikaa. Ilmastotrendit harvoin rajoittuvat vain yhteen maahan kerrallaan.
Hyvänä siemenvuonna tammenterhot ja pyökinsiemenet varisevat maahan syksyllä ja seuraavana talvena, ja jyrsijöiden säilyvyys on hyvä. Lisääntyminen alkaa aikaisin keväällä ja huippu saavutetaan jo alku- ja keskikesällä. Sen lisäksi, että ihmistapauksia on paljon normaalia enemmän tällaisena vuonna, epidemian huippu esiintyy jo kesällä tavallisten vuosien syksyn asemasta.
Ilmastonmuutoksen yhteydessä puhutaan useimmiten vain uusista uhkaavista taudeista. Kuitenkin, jos ennustettu muutos tapahtuu, leviää lauhkean vyöhykkeen ilmasto ja siihen liittyvä vakaampi jyrsijädynamiikkaa ainakin Suomen eteläosiin. Myyrädynamiikan muuttumisen vuoksi seurauksena olisikin myyräkuumeen väheneminen.
Kuva: Vaihtelu myyräkuumeen esiintyvyydessä kuvastaa myyräkannan alueellisen vaihtelun muutoksia. Tiedot vuosilta 1989–1994: Markus Brummer-Korvenkontio, vuodesta 1995 alkaen: Tartuntatautirekisteri.
Heikki Henttonen
metsäeläintieteen professori
Metsäntutkimuslaitos
heikki.henttonen@metla.fi