Kansanterveyttä kansalaisyhteisöstä
Kansainvälisten vertailujen perusteella vähemmistön terveys on yleensä huonompi kuin valtaväestön. Suomenruotsalainen vähemmistömme tekee poikkeuksen pääsääntöön ja elää terveempänä ja pitempään kuin samalla alueella yhtä kauan asunut suomenkielinen väestö – ja kauemmin kuin esimerkiksi ruotsalaiset Ruotsissa.
Suomenruotsalaisten kokonaiskuolleisuus sekä sydän- ja verenkiertoelintauti-, tapaturma-, väkivalta- ja itsemurhakuolleisuus ovat pienempiä kuin suomenkielisten keskuudessa (1). Väestötieteelliset, sosiaaliseen asemaan ja terveyskäyttäytymiseen liittyvät, biologiset ja muut tunnetut terveyden vaara- tai suojatekijät eivät selitä kuolleisuuseroja. Mistä erot voisivat johtua? Kokemukseni suomenruotsalaisuudesta viittasi sosiaalisiin ja kulttuurisiin seikkoihin. Olisiko kyse kulttuurieroista tai sosiaalisen verkoston erilaisuudesta? Selittäisiko sosiaalinen pääoma terveyseroja? Pohdin vaihtoehtoja pitkään, ennen kuin aloin perusteellisemmin selvittää ”muumikansan” terveysihmettä (2) (kuvio1).
Kuvio 1. Sosiaalinen pääoma on yhteisön kulttuuriominaisuus. Se vaikuttaa hyvinvointiin ja terveyteen sosiaalisten verkostojen ja keskinäisen vuorovaikutusten välityksellä.
Julkaisin Juhani Mäen kanssa empiirisiä tuloksia 1990-luvulta lähtien kotimaisissa ja kansainvälisissä julkaisusarjoissa, joiden yhteenvedot ja kirjallisuusviitteet löytyvät tietokirjoistani (1, 3, 4). Aluksi tutkimme ruotsin- ja suomenkielistä väestöä Pohjanmaalla (Vaasan rannikolla), sillä siellä elinolot ovat äidinkielestä riippumatta samanlaiset: sukupuolijako, lihavuus, perheen tulot, koulutus, tupakointi, liikunta-aktiivisuus, ravitsemus ja geeniperimä eivät eroa kieliryhmien välillä. Viinan juontitavoissa kieliväestöt eroavat kuitenkin selvästi. Viinaa juodaan yhtä paljon, mutta suomenkieliset juovat humalahakuisesti kolme kertaa useammin kuin ruotsinkieliset, mikä heijastuu tapaturma-, väkivalta- ja itsemurhatilastoihin (1, 2). Ruotsinkieliset nauttivat alkoholia viihtyäkseen ja laulaakseen yhdessä juomalauluja (3).
Osoitimme, että suomenruotsalaisessa väestössä on runsaasti sosiaalista pääomaa ja että vapaa-ajan yhdistystoiminta, ystävyysverkosto, seurakuntaharrastus ja muu aktiivinen harrastustoiminta, toisistaan riippumatta, liittyvät hyvään terveyteen senkin jälkeen, kun useat terveyden riskitekijät on otettu selitysmalleissa huomioon.
Sosiaalisesti aktiiviset elävät pidempään
Hyvä terveys liittyy me-henkeen, kansalaisaktiivisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen, joita pidetään sosiaalisen pääoman mitattavina likiarvoina (1,3,4). Pohjanmaa-tutkimuksemme olivat poikkileikkauksia, jotka eivät tietenkään kerro kausaalisuudesta. Sen selvittämiseksi aloitimme Kansanterveyslaitoksessa, jonne tutkimusryhmämme oli vuonna 2004 siirretty Kelasta, koko Suomen aikuisväestöä edustavan Mini-Suomi -terveystutkimuksen seuruututkimukset. Ensimmäinen raporttimme selvitti sosiaalisen osallistumisen vaikutuksia eloonjäämiseen (5).Vapaa-ajan sosiaalinen osallistuminen ilmenee kulttuuriharrastuksina (kuoro, teatteri, musiikki, tanssi, käsityöt ja muut harrastukset, kerhot, elokuvat, seurakuntatoiminta, vapaa-ajan opiskelu, kaikelainen puuhastelu, ulkoilu ja keräily) ja seura- ja yhdistysaktiivisuutena (4). Mini-Suomi -terveystutkimuksessa oli aikoinaan tiedusteltu sosiaalisen osallistumisen laatua ja määrää.
Seuruututkimuksemme tulokset osoittivat, että aktiivisimmin kerhoihin ja yhdistyksiin kuuluvat sekä kulttuuriharrastuksiin osallistuvat säilyvät 20 vuoden aikana hengissä pisimpään ja kohtuullisesti aktiivisetkin kuolivat myöhemmin kuin passiiviset tai vähän harrastavat. Annos-vastesuhteen perusteella kausaalisuunta näyttää olevan sosiaalisesta pääomasta eloonjäämiseen (eikä päinvastoin, kuten voisi luulla). Väestötieteelliset tekijät, sosiaalinen asema, koulutus, terveyskäyttäytyminen ja muut tunnetut terveyden uhkatekijät eivät selittäneet havaintojamme (5) (kuvio 2).
Kuvio 2. Sosiaalisen harrastusaktiivisuuden ja eloonjäämisen yhteys Mini-Suomi-terveystutkimuksen 30–59 vuoden ikäisessä väestössä. Aktiivisimpien neljännes (75–100 %), kohtuullisten keskimmäiset neljännekset (25–75 %) ja passiivisimpien (”sohvaperunoiden”) neljännes (0–25 %). Useat terveyden vaara- ja suojatekijät on vakioitu. Aktiivisimmista 94 % ja passiivisimmista 80 % oli elossa 20 vuoden kuluttua (5).
Mini-Suomi- ja Terveys 2000-terveystutkimusten väestöjä vertaillen saamme sosiaalisen osallistumisen ja harrastusaktiivisuuden pysyvyydestä tilastollista varmuutta. Julkaisemattomat uudet tuloksemme osoittavat, että sosiaalisen osallistumisen lisäksi myös keskinäinen luottamus liittyy kokonaiskuolleisuuteen ja sydän- ja verenkiertoelimistötautikuolleisuuteen eli lisää eloonjäämisen mahdollisuuksia.
Lapsuudessa sosiaalisen pääoman alku
Mutta mistä ammentaa me-henkeä ja sosiaalista pääomaa, joka on yhteisön, muttei yksilön, ominaisuus? Filosofi Raimo Tuomelaa lainatakseni me-henki liittyy ihmisyyteen kuuluvaan sosiaaliseen toimintaan, me-asenteeseen, josta arvelen sosiaalisen pääoman saavan voimansa (1,3). Väitän, että kyse on varhaislapsuuden läheis- ja kiintymyssuhteista, joista sosiaalistumisen ja keskinäisen luottamuksen kehittymisen tiedetään riippuvan. Jos lapset kasvavat kiintymyssuhteiden verkostoja suosivassa peruskulttuurissa, yhteisön me-henki ja keskinäinen luottamus vahvistuvat ja sosiaalisesta pääomasta tulee elämisen tapa (4). Suomalaiskansallisessa kulttuurissa lapseen on suhtauduttu vähätellen, rankaisten, kurittaen ja alistaen. Tutkimukset osoittavat, että sosiaaliselta pääomaltaan köyhässä yhteisössä varttuneet kaltoin kohdellut (= lyöminen, aliarvioiminen, välinpitämättömyys, alkoholismi, riitely tai hylkääminen) lapset voivat aikuisina muita huonommin ja sairastuvat.Me-hengen metaforina käyttämäni talkoot ja ”kuoro” kuvastavat sosiaalista pääomaa, joka kulutettaessa vain karttuu. Voimme yrittää palauttaa talkoo-hengen, jollainen vallitsi talvisodan ja jälleenrakentamisen aikoina. Ja ”kuorossa” pärjää laulutaidotonkin. Kuitenkin tehokkaimmin investoimme sosiaaliseen pääomaan, jos luovumme lasten kaltoin kohtelusta.
Markku T. Hyyppä
ylilääkäri
KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto
Väestötutkimuslaboratorio (Turku)
etunimi.sukunimi@ktl.fi
Kirjallisuutta
1. Hyyppä MT. Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Jyväskylä: PS-kustannus, 2002.
2. Hyyppä MT. Rannikon kansa on pitkäikäistä. Onko asuinkunnan merenrantaviiva yhteydessä elämänkaareen? Sosiaalivakuutus 1990;28:162–4.
3. Hyyppä MT. Me-hengen mahti. Jyväskylä: PS-kustannus, 2005.
4. Hyyppä MT, Liikanen H-L. Kulttuuri ja terveys. Helsinki: Edita, 2005.
5. Hyyppä MT, Mäki J, Impivaara O, Aromaa A. Leisure participation predicts survival: A population-based study in Finland. Health Promotion International 2006;21:5–12.