Salomonellojen epidemiologiaa vuosina 1995-2005
Tartuntataudit
Kuvio 1. Kaikki Suomessa vuosina 1995–2005 ilmoitetut salmonellatartunnat.
Vuodesta 1995 vuoteen 2001 ulkomaisia tapauksia ilmoitettiin eniten Espanjasta, sen jälkeen Thaimaasta. Myös Bulgariasta, Egyptistä ja Brasiliasta peräisin olleiden tartuntojen määrä lisääntyi viime vuosina. Sen sijaan Virosta, Tunisiasta ja Marokosta peräisin olevien määrä on vähentynyt.
Kotimaisissa tartunnoissa todettiin vuosittain noin 50 eri serotyyppiä ja ulkomaisissa noin 100. Kaikista todetuista salmonelloista kuitenkin noin 75 % kuului vain 10 eri serotyyppiin, ja niistä vain kaksi, Salmonella Typhimurium ja Salmonella Enteritidis, olivat ja ovat yleisimmät sekä kotimaassa että ulkomailla saaduissa tartunnoissa.
Typhimurium on perinteinen kotimainen serotyyppi, jonka ”varasto” on ollut kotimaisissa tuotantoeläimissä. Suomen tehokkaan salmonellavalvontaohjelman ansiosta tämä varasto on kuitenkin ollut ehtymässä. Vielä 1990-luvulla kotimaisia Typhimurium-tapauksia oli keskimäärin 350 tapausta/vuosi, mutta 2000-luvulla enää alle puolet siitä (keskimäärin 160 tapausta/v).
Ulkomailta saadaan vuosittain keskimäärin 1000 Enteritidis-tartuntaa. Niiden osuus kaikista ulkomaisista tartunnoista vaihteli 40 prosentista vuonna 2004, 55 prosenttiin vuonna 2002. Ulkomaisissa tartunnoissa Salmonella Typhimurium ja Salmonella Virchow olivat kaksi muuta yleisintä serotyyppiä..
Suomen tuotantoeläimissä endeemisenä tavattu Salmonella Typhimurium kuuluu faagityyppiin FT1. Typhimuriumin FT12 ja FT124 faagityypit ovat Suomelle ”vieraita” moniresistenttejä faagityyppejä, ja faagityyppi FT104 on aiemmin liittynyt lähes yksinomaan ulkomaisiin tartuntoihin. 2000-luvulla tämän moniresistentin, joskus tavallista invasiivisempaan infektioon johtavan faagityypin, aiheuttamat tartunnat ovat kuitenkin monena vuonna olleet enimmäkseen kotimaassa saatuja.
Serotyyppi Enteritidiksen faagityyppi FT1 aiheutti useita kotimaisia infektioryppäitä vuonna 1995. Niissä kaikissa välittäjänä olivat Turun seudulla sijainneen munintakanalan kananmunat. Kotimaisten kananmunien ei tiedetä näiden tartuntojen jälkeen välittäneen salmonellaepidemioita. Enteritidiksen faagityypeistä kaksi, FT4 ja FT1, aiheutti valtaosan ulkomaisista infektioista. Kummankin faagityypin tiedetään voivan infektoida munintakanojen munasarjat, jolloin salmonella joutuu jo munintavaiheessa kananmunan sisälle. Siten se voi helposti levitä mm. raakaa kananmunaa sisältävien valmisteiden välityksellä, kuten Suomessa vuonna 1995. Ulkomaiset Enteritidis FT1-tartunnat liittyivät usein Baltian maihin ja Venäjälle tehtyihin matkoihin ja FT4-tartunnat erityisesti Espanjaan ja muihin Välimeren maihin, mutta myös Keski-Eurooppaan.
KTL:n salmonellarekisterissä on 1960-luvulta lähtien kantakohtaiset tiedot kotimaisista ja ulkomaisista serotyypeistä ja serotyyppi Typhimuriumin faagityypeistä. Lisäksi 1980-luvulta lähtien tiedot on myös Enteritidiksen faagityypeistä ja 2000-luvulta lähtien eri serotyyppien mikrobilääkeresistenssin kirjosta ja DNA-profiileista. DNA-profiilit on koottu erilliseksi kirjastoksi, johon tutkittavan kannan profiilia vertaamalla voidaan selvittää, onko kyseessä tuttu vai vieras salmonellakanta. Eri laboratorioiden ja maiden kesken harmonisoidut menetelmät mahdollistavat nykyään kantojen sähköisen vertailun ilman, että varsinainen kanta liikkuu laboratoriosta toiseen.
Vuonna 2005 näitä ”sormenjälkitietoja” hyödynnettiin noin 35 kansainvälisen ja 10 kotimaisen salmonellaepidemian tai infektioryppään selvittelyssä. Keväällä 2005 Suomessa todettiin laaja hiirilavantautiepidemia, jonka aiheutti moniresistentti Salmonella Typhimurium. Koska Kansanterveyslaitoksen noin 3000 kannan kokoelmasta ei löytynyt epidemiakannan kanssa identtistä profiilia, tiedettiin, ettei kyseisen kannan lähde ole kotimainen. Tartunnan lähteeksi jäljitettiin Espanjasta tuotettu jäävuorisalaatti.
Ilman tarkkaa sormenjälkitasoista seurantaa on mahdotonta havaita muutoksia myös suomalaisturistien matkakohteiden salmonellaepidemiologiassa. Tarkan seurannan avulla saadaan tieto myös mm. fluorokinoloniherkkyyden muutoksista eri maissa. Espanjassa, joka edelleen on suomalaistenkin massaturismin kohde, siprofloksasiinille resistenttien salmonellakantojen osuus suomalaisten infektioissa kasvoi 4 prosentista 73 prosenttiin vuosina 2000–2004. Sen sijaan Thaimaassa saaduissa tartunnoissa siprofloksasiinille resistenttien kantojen osuus lisääntyi nopeasti 1990-luvun puolivälin jälkeen ja on sen jälkeen pysytellyt korkealla tasolla, sillä yli 50 % kannoista on resistenttejä.
Anja Siitonen
tutkimusprofessori
KTL
Bakteeri- ja tulehdustautien osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi
Kirjallisuutta
1. Gatto A, Peters T, Green J, ym. Distribution of molecular subtypes within Salmonella enterica serotype Enteritidis phage type 4 and S. Typhimurium definitive phage type 104 in nine European countries, 2002-2003: results of an international multi-centre study. Epidemiol Infect 2006;134:729–36.
2. Guerin P, Nygård K, Siitonen A, ym. Emerging Salmonella Enteritidis anaerogenic phage type 14b: outbreak among Norwegian, Swedish and Finnish travellers retuning from Greece. Eurosurveillance Monthly 2006;11:2:1–10.
3. Hakanen A, Kotilainen P, Pitkänen S, Huikko S, Siitonen A, Huovinen P. Reduction in fluoroquinolene susceptibility among non-typhoidal strains of Salmonella enterica isolated from Finnish patients. J Antimicrob Chemother 2006;57:569–72.
4. Johansson TM-L, Schildt R, Ali-Yrkkö Siitonen A, Maijala RL. The first Salmonella Enteritidis phage type 1 infection of a commercial layer flock in Finland. Acta Vet Scand 1996;37:471–80.
5. Lindqvist N, Heinikainen S, Siitonen A, Pelkonen S. Molecular characterisation of Salmonella enterica subsp. enterica serovar Typhimurium DT1 isolates. Epidemiol Infect 2004;132:263–72.
6. Lukinmaa S, Nakari U-M, Liimatainen A, Siitonen A. Genomic diversity within phage types of Salmonella enterica ssp. enterica serotypes Enteritidis and Typhimurium. Foodborne Pathogens & Disease 2006;3:97–105.
Salomonellojen epidemiologiaa vuosina 1995–2005
Suurin osa Suomessa todetuista salmonellainfektioista oli peräisin ulkomailta. Seurannassa nähtiin muutoksia taudinaiheuttajien kirjossa, tartuntojen alkuperämaissa ja bakteerien antibioottiresistenssissä. Menetelmien harmonisoiminen eri laboratorioiden ja maiden kesken on nopeuttanut epidemioiden rajaamista ja hallintaa.
Yli 75 % vuosina 1995–1999 ja yli 80 % vuosina 2000–2005 Suomessa todetuista salmonellainfektioista oli peräisin ulkomailta. Ulkomaan matkailun väheneminen taloudellisen laman aikana 1990-luvun alussa laski vuosittain todettujen salmonelloosien määrän noin 8000 tapauksesta noin 3000 tapaukseen 2000-luvun alkuun mennessä. Vuosina 2002–2004 KTL:n tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin selvästi alle 2500 tapausta vuodessa, mutta vuonna 2005 niiden määrä nousi 2500:aan (kuvio 1).Kuvio 1. Kaikki Suomessa vuosina 1995–2005 ilmoitetut salmonellatartunnat.
Vuodesta 1995 vuoteen 2001 ulkomaisia tapauksia ilmoitettiin eniten Espanjasta, sen jälkeen Thaimaasta. Myös Bulgariasta, Egyptistä ja Brasiliasta peräisin olleiden tartuntojen määrä lisääntyi viime vuosina. Sen sijaan Virosta, Tunisiasta ja Marokosta peräisin olevien määrä on vähentynyt.
Salmonellojen koti- ja ulkomaiset serotyypit
Yli 99,5 % Suomessa vuosittain ihmisistä todetuista salmonelloista kuuluu alalajiin Salmonella enterica ssp. enterica, joka voidaan edelleen jakaa noin 1500 erinimiseen serotyyppiin. Tartuntojen laboratoriopohjainen seuranta, infektioryppäiden toteaminen ja tartunnan lähteiden jäljittäminen perustuvat kansainvälisesti standardisoidulle serotyypitykselle, jolle rakentuu myös tarkempien mikrobiologisten seurantamenetelmien käyttö. Niistä vain faagityypitys, mikrobilääkeherkkyyden määritys ja pulssikenttäelektroforeesiin perustuva DNA-profilointi on kansainvälisesti standardisoitu ja käytössä maiden välisessä salmonellojen tyyppivertailussa.Kotimaisissa tartunnoissa todettiin vuosittain noin 50 eri serotyyppiä ja ulkomaisissa noin 100. Kaikista todetuista salmonelloista kuitenkin noin 75 % kuului vain 10 eri serotyyppiin, ja niistä vain kaksi, Salmonella Typhimurium ja Salmonella Enteritidis, olivat ja ovat yleisimmät sekä kotimaassa että ulkomailla saaduissa tartunnoissa.
Typhimurium on perinteinen kotimainen serotyyppi, jonka ”varasto” on ollut kotimaisissa tuotantoeläimissä. Suomen tehokkaan salmonellavalvontaohjelman ansiosta tämä varasto on kuitenkin ollut ehtymässä. Vielä 1990-luvulla kotimaisia Typhimurium-tapauksia oli keskimäärin 350 tapausta/vuosi, mutta 2000-luvulla enää alle puolet siitä (keskimäärin 160 tapausta/v).
Ulkomailta saadaan vuosittain keskimäärin 1000 Enteritidis-tartuntaa. Niiden osuus kaikista ulkomaisista tartunnoista vaihteli 40 prosentista vuonna 2004, 55 prosenttiin vuonna 2002. Ulkomaisissa tartunnoissa Salmonella Typhimurium ja Salmonella Virchow olivat kaksi muuta yleisintä serotyyppiä..
Salmonellan ”sormenjäljet” voivat opastaa infektion lähteelle
tartuntojen jäljittämiseen tarvitaan myös serotyypitystätarkempia tyypitysmenetelmiä. Serotyypit Typhimurium ja Enteritidis voidaan nimittäin edelleen jakaa lukuisiin faagityyppeihin bakteerin virusten, bakteriofagien, avulla. Kotimaassa saaduista tartunnoista eristettyjen Typhimurium-kantojen faagityyppien jakauma poikkeaa vastaavasta ulkomaisesta. Tämä osaltaan vahvistaa tiettyjen Typhimuriumin faagityyppien kotoperäisyyttä. Sen sijaan Enteritidis-faagityyppien vastaavat kotimainen-ulkomainen jakaumat näyttävät keskenään samanlaisilta. Osa kotimaisista Enteritidis-tartunnoista voisi näin olla ulkomaisten tapausten sekundaaritartuntoja tai sitten aiemmin Suomelle vieras Enteritidis-serotyyppi on kotiutumassa Suomeen.Suomen tuotantoeläimissä endeemisenä tavattu Salmonella Typhimurium kuuluu faagityyppiin FT1. Typhimuriumin FT12 ja FT124 faagityypit ovat Suomelle ”vieraita” moniresistenttejä faagityyppejä, ja faagityyppi FT104 on aiemmin liittynyt lähes yksinomaan ulkomaisiin tartuntoihin. 2000-luvulla tämän moniresistentin, joskus tavallista invasiivisempaan infektioon johtavan faagityypin, aiheuttamat tartunnat ovat kuitenkin monena vuonna olleet enimmäkseen kotimaassa saatuja.
Serotyyppi Enteritidiksen faagityyppi FT1 aiheutti useita kotimaisia infektioryppäitä vuonna 1995. Niissä kaikissa välittäjänä olivat Turun seudulla sijainneen munintakanalan kananmunat. Kotimaisten kananmunien ei tiedetä näiden tartuntojen jälkeen välittäneen salmonellaepidemioita. Enteritidiksen faagityypeistä kaksi, FT4 ja FT1, aiheutti valtaosan ulkomaisista infektioista. Kummankin faagityypin tiedetään voivan infektoida munintakanojen munasarjat, jolloin salmonella joutuu jo munintavaiheessa kananmunan sisälle. Siten se voi helposti levitä mm. raakaa kananmunaa sisältävien valmisteiden välityksellä, kuten Suomessa vuonna 1995. Ulkomaiset Enteritidis FT1-tartunnat liittyivät usein Baltian maihin ja Venäjälle tehtyihin matkoihin ja FT4-tartunnat erityisesti Espanjaan ja muihin Välimeren maihin, mutta myös Keski-Eurooppaan.
KTL:n salmonellarekisterissä on 1960-luvulta lähtien kantakohtaiset tiedot kotimaisista ja ulkomaisista serotyypeistä ja serotyyppi Typhimuriumin faagityypeistä. Lisäksi 1980-luvulta lähtien tiedot on myös Enteritidiksen faagityypeistä ja 2000-luvulta lähtien eri serotyyppien mikrobilääkeresistenssin kirjosta ja DNA-profiileista. DNA-profiilit on koottu erilliseksi kirjastoksi, johon tutkittavan kannan profiilia vertaamalla voidaan selvittää, onko kyseessä tuttu vai vieras salmonellakanta. Eri laboratorioiden ja maiden kesken harmonisoidut menetelmät mahdollistavat nykyään kantojen sähköisen vertailun ilman, että varsinainen kanta liikkuu laboratoriosta toiseen.
Vuonna 2005 näitä ”sormenjälkitietoja” hyödynnettiin noin 35 kansainvälisen ja 10 kotimaisen salmonellaepidemian tai infektioryppään selvittelyssä. Keväällä 2005 Suomessa todettiin laaja hiirilavantautiepidemia, jonka aiheutti moniresistentti Salmonella Typhimurium. Koska Kansanterveyslaitoksen noin 3000 kannan kokoelmasta ei löytynyt epidemiakannan kanssa identtistä profiilia, tiedettiin, ettei kyseisen kannan lähde ole kotimainen. Tartunnan lähteeksi jäljitettiin Espanjasta tuotettu jäävuorisalaatti.
Laboratoriopohjaisen seurannan merkitys
Suomella on tehokas salmonellavalvontaohjelma. Sen tavoitteena on, että kotimaisista elintarvikkeista tai eläimistä otetuissa näytteissä todettaisiin salmonellaa vain alle yhdessä prosentissa. Tämä tavoite edellyttää, että väestössä todetuista salmonellainfektiosta voidaan sanoa, ovatko ne kotoperäisen vai ulkomaisen salmonellan aiheuttamia..Ilman tarkkaa sormenjälkitasoista seurantaa on mahdotonta havaita muutoksia myös suomalaisturistien matkakohteiden salmonellaepidemiologiassa. Tarkan seurannan avulla saadaan tieto myös mm. fluorokinoloniherkkyyden muutoksista eri maissa. Espanjassa, joka edelleen on suomalaistenkin massaturismin kohde, siprofloksasiinille resistenttien salmonellakantojen osuus suomalaisten infektioissa kasvoi 4 prosentista 73 prosenttiin vuosina 2000–2004. Sen sijaan Thaimaassa saaduissa tartunnoissa siprofloksasiinille resistenttien kantojen osuus lisääntyi nopeasti 1990-luvun puolivälin jälkeen ja on sen jälkeen pysytellyt korkealla tasolla, sillä yli 50 % kannoista on resistenttejä.
Anja Siitonen
tutkimusprofessori
KTL
Bakteeri- ja tulehdustautien osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi
Kirjallisuutta
1. Gatto A, Peters T, Green J, ym. Distribution of molecular subtypes within Salmonella enterica serotype Enteritidis phage type 4 and S. Typhimurium definitive phage type 104 in nine European countries, 2002-2003: results of an international multi-centre study. Epidemiol Infect 2006;134:729–36.
2. Guerin P, Nygård K, Siitonen A, ym. Emerging Salmonella Enteritidis anaerogenic phage type 14b: outbreak among Norwegian, Swedish and Finnish travellers retuning from Greece. Eurosurveillance Monthly 2006;11:2:1–10.
3. Hakanen A, Kotilainen P, Pitkänen S, Huikko S, Siitonen A, Huovinen P. Reduction in fluoroquinolene susceptibility among non-typhoidal strains of Salmonella enterica isolated from Finnish patients. J Antimicrob Chemother 2006;57:569–72.
4. Johansson TM-L, Schildt R, Ali-Yrkkö Siitonen A, Maijala RL. The first Salmonella Enteritidis phage type 1 infection of a commercial layer flock in Finland. Acta Vet Scand 1996;37:471–80.
5. Lindqvist N, Heinikainen S, Siitonen A, Pelkonen S. Molecular characterisation of Salmonella enterica subsp. enterica serovar Typhimurium DT1 isolates. Epidemiol Infect 2004;132:263–72.
6. Lukinmaa S, Nakari U-M, Liimatainen A, Siitonen A. Genomic diversity within phage types of Salmonella enterica ssp. enterica serotypes Enteritidis and Typhimurium. Foodborne Pathogens & Disease 2006;3:97–105.