Sosiaalinen pääoma:
toimivaa taloutta, terveyttä kaikille ja hyvää elämää
Sosiaalinen
pääoma vertautuu muihin pääomalajeihin kuten luonnonvaroihin tai
tuotantopääomaan siinä, että sen runsaampi esiintyminen ja samalla
käytettävyys näyttäisivät parantavan talouden toimintakykyä. Samalla
sillä on muitakin tuotoksia, kuten yhteisön jäsenten parempi terveys ja
hyvä elämä.
Sosiaalinen pääoma koostuu alan kansainvälisen
standardimääritelmän mukaan sosiaalisista verkostoista sekä yhteisesti
jaetuista normeista, arvoista ja ymmärtämistavoista, jotka helpottavat
yhteistoimintaa ryhmien sisällä ja niiden välillä. Tähän OECD:n
määritelmään lisätään usein vielä luottamus sosiaalisen pääoman
olennaisena piirteenä.
Kansainvälinen, amerikkalaislähtöinen käsite
Sosiaalisen
pääoman merkitystä eri maiden ja alueiden talouskehityksen erojen
selittäjänä ovat tuoneet esiin erityisesti Maailmanpankki ja
OECD. Julkisuudessa näitä enemmän ovat saaneet huomiota alan
johtavien tutkijoiden esiintymiset. Tutkijoista tunnetuin on
amerikkalainen Robert D. Putnam, sosiaalisen pääoman isä, joka vieraili
ensi kertaa Suomessa lokakuussa 2006, Suomen lasten ja nuorten säätiön
tilaisuudessa. Matkan aikana antamassaan haastattelussa hän muun muassa
muistutti yritysjohtoa siitä, että yrityksen henkilöstö toimii
paremmin, jos sillä on mahdollisuus sekä käyttää että rakentaa
sosiaalista pääomaansa.
Putnamin lausumistakin näkyy, että hän ajattelee sosiaalista pääomaan
yhteisöjen, ei niinkään yksilöiden, ominaisuutena. Yhteisöjä voivat
olla paikallisyhteisöt, työyhteisöt, yritykset, alueet tai ehkä jopa
kansakunnatkin. Putnam on muun muassa esittänyt arvioita Yhdysvaltain
eri osavaltioiden sosiaalisen pääoman määrästä ja sen eroja
selittävistä tekijöistä. Hänen mukaansa tärkein yksittäinen – mutta ei
kylläkään ainoa ja yksinomainen – erojen selittäjä oli
skandinaavissyntyisen väestön osuus osavaltion koko väestöstä. Mitä
enemmän pohjoismaalaista taustaa, sitä enemmän sosiaalista
pääomaa!
Yhteisöille hyvää elämää, taloutta ja terveyttä
Sosiaalisen
pääoman käsitettä on tervehditty erityisesti sosiaali- ja terveysalalla
jonkinlaisena ”sosiaalisen” vastaiskuna ”markkinavoimia” ja niiden
suosimien kovien pääomien puristusta vastaan. ”Sosiaalinen pääoma
kasvaa käytettäessä ” oli esimerkiksi Stakesin Terve-SOS -päivien
tunnuksena pari vuotta sitten. Sosiaalisen pääoman on nähty nostavan
esiin ihmisten oman toiminnan ja heidän arvojensa ja normiensa
merkityksen. Sosiaalinen pääoma tuntuu jotenkin inhimillisemmältä kuin
perinteisemmät pääomat; inhimillisyyden ystävien harmiksi käsite
”inhimillinen pääoma” on jo vakiintunut tarkoittamaan kokonaan muuta
kuin sosiaalinen pääoma, nimittäin ihmisten kykyjä, taitoja ja
osaamista.
Yhteisöt on nähty sosiaalisen pääoman sampoina ja siitä välittömimmin
myös hyötyvinä. Tässäkin lehdessä kirjoittavan Markku T. Hyypän
tutkimukset sosiaalisen pääoman ja terveyden yhteyksistä ovat tuoneet
esiin yhteisön, verkostot ja luottamuksen Suomen länsirannikon
ruotsinkielisen väestön hyvän terveyden ja muun hyvinvoinnin
selittäjänä. Tulos on ilahduttava, mutta vaatii vielä paljon työtä
ennen kuin ymmärretään, miten voidaan esimerkiksi julkisin toimin tukea
tai jopa rakentaa sellaisia yhteisöjä, jotka tuottavat jäsenilleen
sosiaalista pääomaa ja siten myös terveyttä. Mutta joka tapauksessa
kysymys on muusta kuin romanttisesta haihattelusta – ”Elinvoimaa
yhteisöistä”, Hyypän erään teoksen nimi, on jo tutkimuksenkin
perustelema iskulause. Lisää tutkimustietoa on tulossa
lähivuosina, kun muun muassa Terveys 2000 -tutkimuksen aineistoja
ollaan käyttämässä sosiaalisen pääoman ja terveyden yhteyksien
selvittämiseen. Samaan tarkoituksen käytetään myös Päijät-Hämeen
Ikihyvä -tutkimuksen aineistoja.
Pääomien realismia?
Toisissa sosiaalisen pääoman leireissä on
toisenlaisia kiinnostuksen aiheita. Suomenkin lehdistössä raportoitiin
kesällä 2006 Maailmanpankin tutkijoiden arvioista, jotka koskivat
kansakuntien varallisuutta. Vastoin tavallisia maallikkokäsityksiä
kansakuntien varallisuus ei koostunutkaan etupäässä aineellisesta
vauraudesta kuten luonnonvaroista tai tuotantopääomasta. Näitä monin
verroin tärkeämpiä olivat aineettomat vaurauden komponentit: osaaminen
ja taidot (inhimillinen pääoma), hyvä hallinto (institutionaalinen
pääoma) sekä yhteistyön ja vastavuoroisuuden verkostot (sosiaalinen
pääoma suppeassa merkityksessä).
Jos sosiaalinen pääoma ymmärretään laajassa merkityksessä ja
sisällytetään siihen myös hyvin toimiva hallinto ja kansalaisten ja
yritysten luottamus siihen, saadaan Maailmanpankin arvioissa
tulokseksi, että sosiaalinen pääoma on lähes inhimillisen pääoman
veroinen kansakuntien varallisuuseränä. Yhdessä nämä kaksi olisivat
kehittyneissä maissa jopa 80–90 prosenttia kansakunnan koko
varallisuudesta. Tästä näkökulmasta panostaminen sosiaaliseen pääomaan
on hyvä investointi, koska se ilman muuta kasvattaa kansakunnan
vaurautta ja hyvinvointiakin.
Miten sosiaalista pääomaa mitataan?
Sosiaalisen pääoman
mittaaminen on osoittautunut vielä vaikeaksi haasteeksi. Sen
kokonaismäärää ei ole pystytty punnitsemaan, mutta epäsuorasti on voitu
päätellä, onko sosiaalinen pääoma kasvamassa vai vähenemässä. Yksi
Robert Putnamin tunnetuimmista teoksista, ”Bowling alone”, osoitti,
miten sosiaalinen pääoma oli vähentynyt Yhdysvalloissa jo pitkään
1950-luvun loppupuolelta alkaen. Vähentyminen näkyy verkostojen
harventumisena ja yhteisöllisyyden heikentymisenä.
Eniten sosiaalisen pääoman mittaamistyötä on tehty englanninkielisissä
maissa. Australian, Englannin ja Kanadan tilastokeskukset ovat kukin
julkaisseet raportteja omista maistaan. Varsinkin Australiassa on
ponnisteltu ahkerasti. Tänä vuonna on ilmestynyt kokonainen
sosiaaliseen pääomaan keskittyvä tilastokatsaus, ja ensi vuonna
odotetaan uuden, laajan kyselytutkimuksen tuloksia sosiaalisesta
pääomasta. Kanadassa on taas edetty pitkälle miettimään, miten
sosiaalinen pääoma voitaisiin ottaa huomioon terveys- ja
hyvinvointipolitiikassa: miten sosiaalista pääomaa voitaisiin vahvistaa
ja siten torjua syrjäytymistä tai huono-osaisuutta, tahi miten
voitaisiin estää tilanteita, joissa esimerkiksi kaavoitustoimilla
tarkoittamatta heikennettäisiin paikallisyhteisöjen toimivuutta, siis
niiden sosiaalista pääomaa.
Sosiaalista pääomaa Suomessa
Suomi on hyvinkin kärjen
tuntumassa sosiaalisen pääoman tutkimuksessa ja tilastoinnissa. Meillä
on 1990-luvun loppupuolelta alkaen ilmestynyt useita artikkelikokoelmia
ja katsauksia sosiaalisesta pääomasta muun muassa Valtion taloudellisen
tutkimuslaitoksen (VATT) julkaisemina. Tilastokeskus puolestaan on
julkaissut vuonna 2006 tilastokatsauksen ”Sosiaalinen pääoma Suomessa”.
Siinä esitetään eri tietolähteitä käyttäen kuvauksia sosiaalisen
pääoman eri ulottuvuuksista ja niiden vaihtelusta. Katsaus on hyvä
alkupala sosiaalisesta pääomasta kiinnostuneille. Niille, joiden
ruokahalu kasvaa syödessä, on ensi vuoden lopulla pöytä katettuna
Suomen Akatemian vuonna 2007 päättyvän tutkimusohjelman ”Sosiaalinen
pääoma ja luottamusverkostot” tuloksilla. Sosiaalinen pääoma voi kasvaa
tutkittaessakin!
Jussi Simpura
tilastojohtaja
Tilastokeskus
Elinolot yksikkö