Synnyttääkö sosiaalinen pääoma hyvää terveyttä?
Aiemmat tutkimukset eri puolilta maailmaa ovat esittäneet tuloksia,
joiden mukaan suuri määrä sosiaalista pääomaa on yhteydessä hyvään
koettuun terveyteen, hyvään mielenterveyteen ja pienempään
kuolleisuuteen (1,2). Osa tutkimuksista on keskittynyt johonkin
sosiaalisen pääoman osa-alueeseen ja toiset jonkin alueen väestön
tutkimiseen. Suomesta puuttuvat väestöä kuvaavat tiedot laajasti
määritellyn sosiaalisen pääoman ja terveyden välisestä suhteesta.
Tässä artikkelissa kuvataan lyhyesti Terveys 2000 -aineiston perusteella sosiaalisen pääoman ja koetun terveyden yhteyttä Suomessa. Aihetta on tarkasteltu myös Tilastokeskuksen ”Sosiaalinen pääoma Suomessa” -katsauksessa (3), ja lisäksi siitä on tekeillä laajempi englanninkielinen artikkeli. Tutkimus on osa väitöskirjahanketta, joka kuuluu Suomen Akatemian ”Sosiaalinen pääoma ja luottamusverkostot” -tutkimusohjelmaan.
Tutkimuksessa käytettiin suomalaista aikuisväestöä (yli 30-vuotiaat) edustavaa Terveys 2000
-tutkimuksen aineistoa (4). Koettua terveyttä mitattiin kysymyksellä ”Onko terveydentilanne mielestänne nykyisin hyvä, melko hyvä, keskitasoinen, melko huono vai huono?” Sosiaalista pääomaa mitattiin 36 eri muuttujan avulla, jotka liittyivät harrastuksiin ja tuttujen tapaamiseen, ihmisiä kohtaan tunnettuun luottamukseen ja turvallisuudentunteeseen asuinalueella, koherenssin tunteeseen ja kyyniseen epäluottamukseen sekä avun ja tuen saamiseen. Näistä muuttujista muodostettiin faktorianalyysin avulla kolme ulottuvuutta: osallistuminen ja sosiaaliset verkostot, sosiaalinen tuki, sekä luottamus ja vastavuoroisuus.
Jokainen sosiaalisen pääoman ulottuvuus jaettiin faktoripisteiden mukaan kolmeen yhtä suureen luokkaan. Ylimpään kolmannekseen kuuluvilla oli sosiaalista pääomaa paljon, keskimmäiseen kuuluvilla jonkin verran ja alimpaan kolmannekseen kuuluvilla vähän. Kunkin sosiaalisen pääoman ulottuvuuden yhteyttä koettuun terveyteen tutkittiin selvittämällä, kuinka suuri osuus sosiaalisen pääoman suhteen alimpaan ja ylimpään kolmannekseen kuuluvista koki terveytensä hyväksi tai melko hyväksi (kuvio 1).
Yli 70 prosenttia niistä, joilla oli paljon sosiaalisilla verkostoilla ja osallistumisella tai luottamuksella mitattua sosiaalista pääomaa, koki terveytensä hyväksi. Sen sijaan niillä, joilla oli vähän sosiaalista pääomaa, terveytensä hyväksi kokevien osuus oli jopa yli 10 prosenttiyksikköä pienempi. Sosiaalisen tuen ja hyvän terveyden välillä ei havaittu yhtä voimakasta yhteyttä kuin sosiaalisten verkostojen ja osallistumisen tai luottamuksen välillä, mutta ero oli silti tilastollisesti merkitsevä. Jonkin verran sosiaalista pääomaa omaavat sijoittuivat koetun terveyden suhteen alimman ja ylimmän kolmanneksen väliin.
Tarja Nieminen
tutkija
kansanterveystutkimuksen yksikkö
KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi
Kirjallisuutta
1. Kawachi I, Kennedy BP, Glass R. Social capital and self-rated health: a contextual analysis. Am J Public Health 1999;89:8:1187−93.
2. Hyyppä MT, Mäki, J. Edistääkö sosiaalinen pääoma terveyttä? Pohjanmaan rannikon suomen- ja ruotsinkielisen väestön kansalaisaktiivisuuden ja terveyden vertailu. Suom Lääkäril 2000;8:821−6.
3. Nieminen T. Sosiaalinen pääoma ja terveys Suomessa. Teoksessa: Iisakka L (toim.) Sosiaalinen pääoma Suomessa – tilastokatsaus. Tilastokeskus, Elinolot 2006, s. 53−59.
4. Aromaa A, Koskinen, S. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000
-tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3. Helsinki, Kansanterveyslaitos, 2002.
Tässä artikkelissa kuvataan lyhyesti Terveys 2000 -aineiston perusteella sosiaalisen pääoman ja koetun terveyden yhteyttä Suomessa. Aihetta on tarkasteltu myös Tilastokeskuksen ”Sosiaalinen pääoma Suomessa” -katsauksessa (3), ja lisäksi siitä on tekeillä laajempi englanninkielinen artikkeli. Tutkimus on osa väitöskirjahanketta, joka kuuluu Suomen Akatemian ”Sosiaalinen pääoma ja luottamusverkostot” -tutkimusohjelmaan.
Ketä tutkittiin ja miten?
Sosiaalista pääomaa tarkasteltiin tässä tutkimuksessa yksilöiden kautta. Yksilön osallistuminen sosiaaliseen toimintaan kuvaa sosiaalista pääomaa, joka nähdään ryhmäjäsenyyteen ja sosiaalisiin verkostoihin liittyvänä resurssina.Tutkimuksessa käytettiin suomalaista aikuisväestöä (yli 30-vuotiaat) edustavaa Terveys 2000
-tutkimuksen aineistoa (4). Koettua terveyttä mitattiin kysymyksellä ”Onko terveydentilanne mielestänne nykyisin hyvä, melko hyvä, keskitasoinen, melko huono vai huono?” Sosiaalista pääomaa mitattiin 36 eri muuttujan avulla, jotka liittyivät harrastuksiin ja tuttujen tapaamiseen, ihmisiä kohtaan tunnettuun luottamukseen ja turvallisuudentunteeseen asuinalueella, koherenssin tunteeseen ja kyyniseen epäluottamukseen sekä avun ja tuen saamiseen. Näistä muuttujista muodostettiin faktorianalyysin avulla kolme ulottuvuutta: osallistuminen ja sosiaaliset verkostot, sosiaalinen tuki, sekä luottamus ja vastavuoroisuus.
Jokainen sosiaalisen pääoman ulottuvuus jaettiin faktoripisteiden mukaan kolmeen yhtä suureen luokkaan. Ylimpään kolmannekseen kuuluvilla oli sosiaalista pääomaa paljon, keskimmäiseen kuuluvilla jonkin verran ja alimpaan kolmannekseen kuuluvilla vähän. Kunkin sosiaalisen pääoman ulottuvuuden yhteyttä koettuun terveyteen tutkittiin selvittämällä, kuinka suuri osuus sosiaalisen pääoman suhteen alimpaan ja ylimpään kolmannekseen kuuluvista koki terveytensä hyväksi tai melko hyväksi (kuvio 1).
Kuvio 1. Hyväksi tai melko hyväksi terveytensä kokevien osuudet (%) sosiaalisen tuen, osallistumisen ja luottamuksen mukaan Suomen 30 vuotta täyttäneessä väestössä vuonna 2000.
Sosiaalinen pääoma yhteydessä terveyteen
Tulosten mukaan kullakin sosiaalisen pääoman ulottuvuudella oli selvä yhteys koettuun terveyteen, kun iän, sukupuolen, pitkäaikaisen sairauden ja kahden muun sosiaalisen pääoman ulottuvuuden vaikutus oli vakioitu.Yli 70 prosenttia niistä, joilla oli paljon sosiaalisilla verkostoilla ja osallistumisella tai luottamuksella mitattua sosiaalista pääomaa, koki terveytensä hyväksi. Sen sijaan niillä, joilla oli vähän sosiaalista pääomaa, terveytensä hyväksi kokevien osuus oli jopa yli 10 prosenttiyksikköä pienempi. Sosiaalisen tuen ja hyvän terveyden välillä ei havaittu yhtä voimakasta yhteyttä kuin sosiaalisten verkostojen ja osallistumisen tai luottamuksen välillä, mutta ero oli silti tilastollisesti merkitsevä. Jonkin verran sosiaalista pääomaa omaavat sijoittuivat koetun terveyden suhteen alimman ja ylimmän kolmanneksen väliin.
Laajempi tutkimus käynnissä
Nämä alustavat tulokset vahvistavat näkemyksiä runsaan sosiaalisen pääoman ja hyvän terveyden välisistä yhteyksistä. Ensi vuoden puolella valmistuva laajempi englanninkielinen artikkeli tuottaa vielä monipuolisempaa tietoa asiasta. Väitöskirjahankkeen seuraavissa osatöissä tullaan lisäksi tarkastelemaan sosiaalisen pääoman yhteyttä terveyskäyttäytymiseen ja kuolleisuuteen.Tarja Nieminen
tutkija
kansanterveystutkimuksen yksikkö
KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi
Kirjallisuutta
1. Kawachi I, Kennedy BP, Glass R. Social capital and self-rated health: a contextual analysis. Am J Public Health 1999;89:8:1187−93.
2. Hyyppä MT, Mäki, J. Edistääkö sosiaalinen pääoma terveyttä? Pohjanmaan rannikon suomen- ja ruotsinkielisen väestön kansalaisaktiivisuuden ja terveyden vertailu. Suom Lääkäril 2000;8:821−6.
3. Nieminen T. Sosiaalinen pääoma ja terveys Suomessa. Teoksessa: Iisakka L (toim.) Sosiaalinen pääoma Suomessa – tilastokatsaus. Tilastokeskus, Elinolot 2006, s. 53−59.
4. Aromaa A, Koskinen, S. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000
-tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3. Helsinki, Kansanterveyslaitos, 2002.