Allerginen reagointitapa muotoutuu jo varhaislapsuudessa: voidaanko siihen vaikuttaa?
Allergiat
ja astma ovat nykyisin yksi merkittävimpiä kansantauteja
teollistuneissa länsimaissa. KTL:ssa allergiatutkimuksiin ohjattiin
keskitetysti lisää voimavaroja käynnistämällä vuonna 2002 monitieteinen
viiden eri osaston tutkimusohjelma.
Ohjelman päätyttyä keväällä
2005 järjestettiin seminaari allergioiden ja astman varhaisista syntymekanismeista
ja ehkäisymahdollisuuksista. Tiivistelmiä tässä seminaarissa käsitellyistä
aiheista on koottu nyt käsillä olevaan Kansanterveys-lehden teemanumeroon.
Immunologisen järjestelmän kypsyminen lapsuudessa
Lasten varhaisimmat elämäntapahtumat
– yhdessä perimän kanssa – ovat ratkaisevia allergisen reaktiotavan
kehittymiselle. Ensimmäisten elinpäivien, -viikkojen ja - kuukausien elinympäristö,
toisaalta myös ainakin loppuraskauden aika, näyttävät vaikuttavan
immuunireagointitapaan. Infektiokirjon ja ravitsemuksen muutokset ovat tässä
ilmeisen tärkeitä tekijöitä. Kun halutaan vaikuttaa allergoiden kehittymiseen,
tulee huomio sunnnata nimenomaan näihin varhaisiin tapahtumiin ja etsiä
mahdollisuuksia puuttua niihin.
Immunologian näkökulmasta
vastasyntyneet ovat “atooppisia”,
allergiseen reagointitapaan taipuvaisia, ja heidän immuunijärjestelmässään on painottunut
auttaja-T-solujen (Th) allergiolle ominainen alaluokka Th2. Th-solujen toisen
pääluokan, Th1-solujen, toiminta liittyy pääasiassa infektiopuolustukseen.
Keskeinen kysymys allergian synnyssä on mitkä tekijät ohjaavat vastasyntyneen
Th2-painotteista immunologista tilaa ”normaaliin” ja ”hyödylliseen” Th1-suuntaan.
Seminaarissa pyrittiin mm.
kirkastamaan kuvaa siitä, miten uusin tutkimus on auttanut ymmärtämään näitä
varhaisia tapahtumia ja minkälaisin keinoin allergioiden ehkäisyyn ja yhä
kasvavan allergiaepidemian pysäyttämiseen voitaisiin päästä. Allergian
varhaisten syntymekanismien tutkimus ja kokeellinen ehkäisy ja hoito
edellyttävät myös sopivia koe-eläinmalleja.
Allergisen immuunivasteen avaintekijöitä
Allergisen immuunivasteen ymmärtämisen
virstanpylväitä ovat IgE vasta-aineluokan löytyminen runsaat 40 vuotta sitten
sekä sen synteesiä ohjaavien sytokiinien, erityisesti interleukiini (IL) 4:n ja
IL-13:n löytyminen ja Th1/Th2 solujen kuvaaminen parikymmentä vuotta myöhemmin.
Viimeaikaisimmista havainnoista tärkeimmät lienevät T-säätelysolujen (Treg)
”uudelleen keksiminen ” 2000-luvun alussa ja mielenkiintoiset löydökset
antigeenejä esittelevien dendriittisten solujen aktiivisesta osuudesta
reaktiotavan suuntauksessa. Luontaisen immuniteetin (innate immunity)
mekanismit ovat myös intensiivisen tutkimuksen kohteena ja todennäköisesti
ratkaisevan tärkeitä immuunivasteen suunnan valinnassa.
Kun allergista immuunivastetta
ohjaavat ja säätelevät keskenään vuorovaikutuksessa olevat tekijät tunnetaan
riittävän hyvin, voidaan miettiä miten niiden kautta voitaisiin ohjailla immuunivasteita.
Signaaleja välittävien transkriptiotekijöiden, yhtä lailla kuin sytokiinien ja
kemokiinien toimintaa ja merkitystä voidaan nykyään entistä paremmin selvittää
koe-eläinmalleissa, kun on kehitetty lukuisia eri tekijöitten suhteen poistogeenisiä
eläinkantoja.
Atooppinen marssi
Kun tarkastellaan allergiaoireiden
tavallista ilmaantumisjärjestystä lapsilla
(“atooppinen marssi”), nähdään, että ensimmäiset oireet ilmenevät lähes aina
joko ruoka-allergioina tai allergisena ihottumana (atooppinen dermatiitti tai
ekseema, ”maitorupi”) tai molempina. Allergisen nuhan ja astman
esiintymishuiput tulevat useita vuosia myöhemmin. Iho- ja suolisto-oireiden esiintymisen
samanaikaisuus on korostanut ihon roolia altistuksissa ja allergiaan johtavissa
varhaistapahtumissa, mikä on saanut tukea myös eräistä allergian
koe-eläinmalleista. Ihon lievälläkin mekaanisella vaurioitumisella, esimerkiksi
raapimisen seurauksena, näyttää olevan suuri merkitys allergioiden
kehittymiselle.
Varhaisiin tapahtumiin vaikuttaminen
Mihin varhaisiin ympäristöön
liittyviin tapahtumiin ehkä voitaisiin vaikuttaa? Raskaudenajan ympäristö ja
äidin altistukset eri typpisille allergeeneille olisivat kenties sellaisia
tekijöitä, mutta tutkimustietoa tarvitaan merkittävästi lisää. Varsin selvältä
näyttää kuitenkin se, että synnytystapana tulisi suosia luonnollista synnytystä.
Varhaislapsuuden elinympäristön ja allergeenialtistusten valintaan voidaan
varmasti joissakin tilanteissa vaikuttaa, mm. ruokavalioilla, mutta näiden
todellinen merkitys on vielä hyvin huonosti tunnettu. Ohjenuoriksi käytännön
toteutukselle tarvitaan välttämättä tieteellisesti kestäviä perusteita. Yhteisymmärrys
vallitsee oikeastaan toistaiseksi vain siitä, että tupakoinnin ja tupakansavun
välttäminen ja 4–6 kuukautta kestävä rintaruokinta ovat allergioilta jossain
määrin suojaavia tekijöitä.
Toiveita on kohdistettu
myös siihen, että varhaiseen immunologiseen vasteeseen voitaisiin vaikuttaa
niin, että allergian kehittyminen estyisi tai merkittävästi vähenisi. Näitä mahdollisuuksia voisivat olla antigeeneja
esittelevien solujen toiminnan ohjaaminen, IgE-synteesin esto (on jo käytössä
omalizumabi-hoidoissa vaikeassa astmassa), IgE:tä promovoivien sytokiinien
(IL-4, Il-13) esto ja Th1-tyypisen vasteen stimuloiminen “allergiarokotuksilla”
(lupaavia ovat mm. bakteeriperäiset CpG dinukleotidimotiivit ja kohdennetusti
”hypoallergeenisiksi” mutatoidut allergeenimolekyylit). Voidaan myös yrittää
vaikuttaa T-soluvastetyypin valintaan moduloimalla transkriptiotekijöitä ja pyrkiä
lisäämään ja aktivoimaan T-säätelysoluja.
Allergioiden varhaisvaiheitten
ja perustutkimuksen ykköshaasteita vuonna 2006 ovat allergisen reaktiotavan synnyn ja säätelyn ymmärtäminen. Mielenkiintoisimmilta
vaikuttavat tällä hetkellä tapahtumat, joissa lasten ensi kosketus
ympäristöön syntyy antigeenejä esittelevien solujen ja luontaisen immuniteetin
aktivoituessa. Edelleen täytyy tutkia T-säätelysolujen roolia ja pyrkiä ymmärtämään
entistä paremmin perinnöllisten tekijöiden merkitystä. Allergioiden koe-eläinmalleissa
immuunivasteita voidaan jo monin tavoin moduloida, ja on syytä toivoa, että
uuden tietämyksen ja osaamisen siirtäminen käytännön lääketieteeseen ei olisi
enää toivottoman kaukana.
Timo Palosuo
tutkimusprofessori (emeritus)
Kansanterveyslaitos
Virustautien ja
immunologian osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi