Eläimen ja ihmisen yhteiset taudinaiheuttajat: Epidemiaselvitykset monialaisessa yhteistyössä

Tartuntataudit

Eläimen ja ihmisen yhteiset taudinaiheuttajat:
Epidemiaselvitykset monialaisessa yhteistyössä

Pernaruttoepidemia maatilalla Italiassa

Joulukuussa 2005 todettiin sekä ihmisen että eläinten pernaruttotartunta pohjois-italialaisella maatilalla. Karjankasvattaja oli teurastanut sonnin, ja muutaman päivän kuluttua teurastuksesta naudan veren kanssa kosketuksessa olleelle käsialueelle muodostui rakkulamainen ihovaurio. Viikon kuluessa oireet pahenivat ja mies hakeutui sairaalahoitoon. Suoneen annettava kefuroksiimi- ja klindamysiinilääkitys aloitettiin kliinisen Bacillus anthracis -infektioepäilyn ja mahdollisen sikaruusutartunnan (Erysipelothrix rhusiopathiae) varalta. Ihovaurion bakteeriviljelmässä kasvoi B. Anthracis, ja potilaalle vaihdettiin suoneen annettavaan teikoplaniini- ja imipeneemilääkitys. Potilas toipui hyvin.

Tilalla oli joulukuussa 2005 kuollut äkillisesti yhteensä 7 eläintä (2 nautaa, 4 vuohta ja lammas). Kuolinsyyn selvityksessä todettiin eläimillä laajentunut perna ja suolistoverenvuotoja. Muiden kuolleiden eläinten paitsi lampaan ruhot poltettiin ennen näytteenottoa, mutta lampaan kudoksista tehtiin löydös, jota epäiltiin Bacillus cereus -bakteeriksi. Myöhemmässä serologisessa tutkimuksessa todettiin lisäksi 50 prosentilla tilan lampaista ja kahdella naudalla B. anthracis -tartunta.

Tilalle oli marraskuussa 2005 ostettu paaliheinää alueelta, missä eläimet oli rokotettu pernaruttoa vastaan. Eläinten tartunnan lähteeksi epäillystä heinästä ei kuitenkaan löytynyt pernaruttoitiöitä. Muilla tiloilla, joille samaa paaliheinää oli toimitettu, ei todettu eläinten tauti- tai kuolemantapauksia. Tilan historiaan kuuluu selvittämättömäksi jäänyt viisi nautaa tappanut tartuntatauti 1950-luvulla, jonka mahdollista yhteyttä ajankohtaisiin tautitapauksiin voidaan spekuloida.

Pernaruttotartunnalle altistuneet henkilöt jäljitettiin (6 perheenjäsentä, 2 eläinlääkäriä, naapuri ja sukulainen) ja heille annettiin ennaltaehkäisevä mikrobilääkehoito. Nämä henkilöt olivat olleet kosketuksessa joko eläimiin, heinään tai kuolleista eläimistä peräisin olevaan tartuntavaaralliseen materiaaliin. Torjuntatoimina kuolleiden eläinten ruhot ja epäilty heinäerä poltettiin. Maatilan sakokaivo desinfioitiin ja tyhjennettiin. Lisäksi maatilan eläimet rokotettiin pernaruttoa vastaan. Lisätoimiin maatilan puhdistamiseksi ryhdytään vielä lumien sulettua.

Pernarutto ihmisellä

Pernarutto (anthrax) on Bacillus anthracis -bakteerin aiheuttama infektiotauti, jota esiintyy endeemisenä Etelä- ja Keski-Amerikassa, Itä- ja Etelä-Euroopassa sekä Aasiassa ja Afrikassa. Ilman kanssa kosketukseen päässyt bakteeri muodostaa kestäviä itiöitä, jotka voivat säilyä ympäristössä jopa kymmenien vuosien ajan. Kasvissyöjäeläimet, erityisesti naudat, lampaat ja hevoset, ovat herkkiä tartunnalle. Eläimet voivat saada tartunnan syötyään itiöillä kontaminoitunutta rehua tai hengittämällä itiöitä sisältävää pölyä.

Ihmiseen pernarutto tarttuu infektoituneesta eläimestä, infektoituneen eläimen karvasta, nahasta tai luusta valmistetuista tuotteista tai kosketuksesta itiöiden saastuttamaan maaperään. B. anthracis -bakteerin itiöt ovat infektiivisiä, vegetatiiviset bakteerisolut aiheuttavat harvoin tartuntaa. Ihmisellä tyypillisin taudinmuoto on ihoon muodostuva kivuton, mutta kutiseva rakkulamainen tulehdus, jonka keskikohta kuolioituu ja ympäristö turpoaa muutaman päivän kuluessa oireiden alkamisesta.

Hengitysmuodossa voi esiintyä yskää ja rintakipua sekä kuumetta, lihaskipuja ja pahoinvointia. Tauti etenee muutamassa vuorokaudessa hengitysvajaukseksi, johon voi liittyä rinnan ja kaulan alueen turvotusta sekä mahdolliseen aivokalvontulehdukseen liittyvää niskajäykkyyttä. Suoliston ja suunielun pernaruttoinfektioita on myös kuvattu, mutta hyvin harvoin. Hoitamattomana pernaruttoinfektiot voivat levitä imusolmukkeisiin ja verenkiertoon aiheuttaen verenmyrkytyksen ja kuoleman.

Pernarutto Suomessa

Pernarutto on Suomessa harvinainen tauti. Viimeisimmät yksittäiset eläintapaukset on todettu vuosina 1988 ja 2004 naudoissa. Molemmissa tapauksissa tartunnan lähteeksi epäiltiin pernaruttoitiöillä saastunutta säilörehua. Vuoden 1988 tapaukseen saattoi liittyä samalla maatilalla 30 vuotta aikaisemmin todettu naudan pernaruttotapaus. Riskinarvioinnin perusteella vuoden 2004 nautatapauksen yhteydessä hoidettiin ennaltaehkäisevästi kuolleen naudan kanssa suorassa kosketuksessa olleita ja itiöaerosoleille altistuneita henkilöitä.

Pernaruttoepäilyn syntyessä epäilyilmoitus tehdään kunnan- tai kaupungineläinlääkärille, joka ilmoittaa epäilystä välittömästi läänineläinlääkärille ja paikallisille terveysviranomaisille (terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaava lääkäri tai päivystysaikana päivystävä terveyskeskuslääkäri). Läänineläinlääkäri ilmoittaa epäilystä eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokseen (EELA) ja maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle (MMMELO). Terveyskeskuslääkäri saa konsultaatioapua oman sairaanhoitopiirinsä infektiolääkäriltä sekä kansanterveyslaitokselta (KTL). Pernaruttoepidemian selvitys- ja torjuntatyö on erinomainen esimerkki eri ammattilaisryhmien yhteistoiminnasta. Samankaltainen yhteistoiminta toteutuu myös muiden ihmisille ja eläimille yhteisten taudinaiheuttajien, kuten esimerkiksi lintuinfluenssan, torjuntatoimissa.

Ruska Rimhanen-Finne
eläinlääkäri

Outi Lyytikäinen
ylilääkäri

Markku Kuusi
ylilääkäri

Kansanterveyslaitos
Infektioepidemiologian osasto

Kirjallisuutta

1. Kreidl P, Stifter E, Richter A ym. Anthrax in animals and a farmer in Alto Adige, Italy. Eurosurveillance weekly 2006; 2.

2. Anthrax, bovine – Finland. Arkistonumerot 20041104.2991 ja 20041105.2995. http:://www.promedmail.org.

3. Toiminta pernaruttoepäilyn tai pernarutolle altistumisen yhteydessä. Ohjeita terveydenhuoltohenkilöstölle. Kansanterveyslaitos, 2002.