Tavoitteena koordinoitu seksuaaliterveyskasvatus
Pääkirjoitus
Tavoitteena koordinoitu seksuaaliterveyskasvatus
Nopeassa kehitysvaiheessa olevien nuorten seksuaaliterveyden edistäminen on erityisen haastavaa. Tässä Kansanterveys-lehden numerossa käsitellään erityisesti nuorten seksuaaliterveyteen liittyviä sukupuolitautiongelmia ja niiden torjuntamahdollisuuksia.
Yli 30 bakteeria, virusta, sientä tai alkueläintä voi tarttua seksiteitse. WHO:n tuoreen globaalisen sukupuolitautien ehkäisy- ja torjuntastrategian esittämän arvion mukaan nuorilla ja aikuisilla on vuosittain ainakin 340 miljoonaa uutta mikrobilääkkein parannettavissa olevaa kuppa-, tippuri-, klamydia ja trikomoniaasitapausta sekä miljoonia hiv-, herpes-, papillooma- ja hepatiitti B-virusten tartuntoja, jotka johtavat kroonisiin infektioihin ja komplikaatioihin. Tautitaakka on suuri, ja sen aiheuttamat taloudellisetkin menetykset mittavat. Globaalinen strategia kuuluttaa innovatiivisia lähestymistapoja esittäen lukuisia diagnostiikan, seulonnan ja terveyspalvelujärjestelmien vahvistamiseen liittyviä toimenpiteitä. Erityisesti strategia tähdentää eri kohderyhmien uskonnolliset, sosiaaliset ja kulttuuriset ominaispiirteet huomioon ottavia toteuttamistapoja. Eri maissa on saavutettu huomattavia torjuntamenestyksiä hyvin erilaisilla toisiaan täydentävien torjuntakeinojen yhdistelmillä.
Mitä tekee nopeasti tartuntatautien alueella toimintaansa vahvistava EU sukupuolitautien torjumiseksi? Vuonna 2002 EU:n parlamentti hyväksyi laajan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan päätöslauselman. EU-maiden kulttuurien ja järjestelmien erot sekä seksuaaliterveyden vahva kulttuurisidonnaisuus heikentävät mahdollisuuksia yhteisten torjuntatoimien toteuttamiseen. Tehostaakseen torjunnan tietopohjaa EU on jo pitkään rahoittanut hiv-seurantaverkostoa (EuroHIV), ja 1990-lopusta lähtien European Surveillance of Sexually Transmitted Infections (ESSTI) -verkkoa. Uusi European Centre for Disease Control (ECDC) Tukholmassa tuonee lisää vääntöä sukupuolitautien seurantaan ja siinä kertyvän tiedon hyödyntämiseen. On myös aihetta toivoa, että ECDC antaisi jäsenmaille lähivuosina tukea muidenkin sukupuolitautien kuin hivin hallintaponnistuksiin mm välittämällä tehokkaasti tietoa eri jäsenmaiden torjuntastrategioista ja niiden tuloksellisuudesta.
Suomessa, kuten monissa muissa
teollisuusmaissa, sukupuolitaudit ovat olleet
kansanterveystoiminnan näkökulmasta pitkään
katveessa hiv-pelon 1980-luvulla aiheuttaman nosteen jälkeen.
Osittain hiv-hoidon kehittymisen vuoksi sukupuolitauteja ei koeta
suurena yksilöllisenä uhkana, eikä yleisellä
tasolla levitetty tieto niiden mittavista pitkäaikaisista
seurauksista, mm hedelmällisyyden heikkenemisestä tai
syöpäriskistä, ole heijastunut infektioita
vähentäviin muutoksiin
käyttäytymisessä.
Suomessa on lukuisia julkisyhteisöjä, vapaaehtoisorganisaatioita ja muita toimijoita, jotka työskentelevät sukupuolitautien alueella. Vuosien mittaan työryhmät ovat antaneet suosituksia torjunnan tehostamiseksi. Liian usein ponnistukset ovat kuitenkin projektiluonteisia, vajavaisesti perillä lukuisista muista toimijoista eivätkä johda pitkäaikaisiin tai pysyviin torjuntaa edistäviin toimiin. Tuloksettomuus heijastuu korkeina nuorten klamydialukuina, papilloomavirusepidemiana ja seksiin liittyvien hiv-infektioiden lisääntymisenä.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettamana toimii paraikaa monialainen lisääntymis- ja seksuaaliterveyden työryhmä, jonka tehtävänä on vuoden loppuun mennessä asettaa konkreettisia torjuntatavoitteita vuosille 2007–2012 sekä antaa esitys käytännön toimintaohjelmaksi. Toimintaohjelman toteutumiselle on ratkaisevaa, että seksuaaliterveyden alueen resursseja vahvistetaan, tavoitteena hyvin koordinoitu nuorten seksuaaliterveyskasvatuksen tehostaminen, torjunnan kohentamisessa tarpeelliset terveydenhuollon ehkäisevät ja hoitotoimet sekä tehtyjen toimenpiteiden tehon asianmukainen mittaaminen.
| Petri Ruutu tutkimusprofessori KTL Infektioepidemiologian osasto etunimi.sukunimi@ktl.fi Museokuva/Ilari Järvinen |
 |