Pandemian torjunnassa voimavarat suunnattava nyt Aasiaan ja Afrikkaan

Tartuntataudit

Pandemian torjunnassa voimavarat suunnattava nyt Aasiaan ja Afrikkaan

Pandemian ehkäisyssä on tällä hetkellä tärkeää, että rahaa ja asiantuntemusta suunnataan Afrikkaan ja Aasiassa eritoten Indonesiaan, jossa on jo löydetty tartuntaketju ihmisestä-ihmisestä-ihmiseen. Näillä alueilla H5N1-viruksen tartuntoja ihmiseen ei ilman muualta saapuvaa apua pystytä estämään. Kansanterveyslaitoksen influenssalaboratorion johtaja Reijo Pyhälä kuvaa pandemian syntyä kolmen renkaan ketjuna. Pandemian ehkäisemiseksi torjuntatoimet tulee kohdistaa jokaiseen renkaaseen.

Monissa maissa pandemian synty pystytään estämään, ei kuitenkaan kaikissa. Käynnistyttyään pandemia leviäisi yli maapallon. Pandemian ehkäisyssä on nyt tärkeää, että voimavaroja suunnataan alueille, joiden infrastruktuuri on niin huono, ettei niillä kyetä a) kitkemään H5N1-virusta siipikarjasta ja vesilinnuista, b) estämään sinänsä harvinaisia tartuntoja ihmiseen ja c) estämään sitä vielä harvinaisempaa tilannetta, jossa ihminen infektoi toisen ihmisen ja virus saa tilaisuuden kehittää uusia ihmisvirukseksi sopeuttavia mutaatioita.

Indonesiassa ihmistartuntaketjun kolmannelta ihmiseltä löytyi yli 20 mutaatiota. Vaikka nekään eivät johda viruksen tarttumiseen ihmiseen aiempaa helpommin, ne kuvaavat, miten helposti mutaatioita syntyy, kun virus saa lisääntyä ihmisessä.

– Tässä ollaan vielä hyvin kaukana pandemian synnystä, Reijo Pyhälä sanoo.


Kun pandemian synty koetetaan estää, torjuntatoimet on syytä kohdistaa jokaiseen ketjun renkaaseen kuvio 1:

1. H5N1-viruksen kitkeminen siipikarjasta edellyttää, että myös köyhissä maissa väestö saa täyden korvauksen takapihoilla kasvattamastaan siipikarjasta, joka joudutaan epidemian vuoksi hävittämään. Muutoin lintuja piilotellaan, ja seuraukset voivat olla vakavat.

2. Ihmisten H5N1-tartunnat siipikarjasta voidaan välttää, jos epidemia-alueen ihmiset opetetaan noudattamaan riittävää hygieniaa.

3. H5N1-tartuntoja ihmisiin on raportoitu erittäin vähän ja vain Aasian vaikeimmilla siipikarjan epidemia-alueilla. Taudin rajuus helpottaa tartunnan varomista, mutta edellyttää tietoa hygieniasta.

 g
 suomi/julkaisut/ktlehti2006/nro8/s10.jpg

- Suomi on nyt EU:n puheenjohtajamaa. Se antaa meille lisää mahdollisuuksia vaikuttaa avun saamiseksi maille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat: Indonesiaan, Nigeriaan, Nigeriin... Rahan löytäminen ei ole erityisen vaikeaa. Vaikeampaa on löytää asiantuntemusta ja keinot asennekasvatukseen vaikeasti tavoitettavilla alueilla, Pyhälä toteaa.

Lintuinfluenssa saavutti lähes koko Euroopan

Ensimmäisen kerran H5N1-virus todettiin ihmisellä vuonna 1997 Hongkongissa. Virus tarttui linnuista 18 ihmiseen, joista kuusi kuoli. Virus ei ehtinyt siirtyä ihmisestä ihmiseen, epidemian taittoi 1,5 miljoonan kanan nopea lopettaminen. Vuoden 2003 lopulla viruksen todettiin levinneen Kaakkois-Aasiassa laajemmalle alueelle kuin yhdenkään ns. korkeapatogeenisen lintujen influenssaviruksen koskaan aiemmin. Vuoden 2005 lopulla virusta todettiin Turkista, Romaniasta, Kroatiasta ja Ukrainasta vesilinnuilta ja/tai siipikarjasta. Tammi-maaliskuussa 2006 virusta löydettiin lähinnä vesilinnuilta useimmista Euroopan maista, ei kuitenkaan esimerkiksi Suomesta.

Tartuntoja ihmiseen todettiin vain Aasian puoleisessa Turkissa, jossa 12 ihmistä sairastui ja heistä neljä kuoli. Mutta sielläkin ihmistartunnat loppuivat pian, nähtävästi siksi että tartuntoja opittiin välttämään.

Keväällä viruslöydökset vähenivät Euroopassa ja kesällä katosivat lähes kokonaan. Syitä äkilliseen leviämiseen ja häviämiseen ei tarkoin tunneta. Talvisilla olosuhteilla ja vesilintujen käyttäytymisellä talvehtimisalueilla uskotaan olleen eniten merkitystä leviämiseen, vesien lämpenemisellä ja talvikäyttäytymisen muuttumisella muutto- ja pesintäkäyttäytymiseksi puolestaan katoamiseen.

Media vaikeni, mutta pandemiauhka jäi

Kun Suomi säästyi influenssatartunnan saaneilta linnuilta ja Eurooppa ihmistartunnoilta, asia väistyi mediasta. Pandemian syntyuhkaan Euroopan tapahtumilla ei ollut juurikaan merkitystä, Aasian ja Afrikan tilanteella sitäkin enemmän. Näillä alueilla uhka ei ole pysyvästi vähentynyt, vaikka aika ajoin virusta on pystytty vähentämään siipikarjasta.

Toivoa antavat esimerkit Vietnamista ja Thaimaasta, joissa pystyttiin kouluttamaan nopeasti satojen tuhansien ihmisten tiedotusarmeija jakamaan tietoa kylästä kylään ja majasta majaan. Kampanjoiden jälkeen virusta ei todettu näissä maissa yli puoleen vuoteen. Kesällä 2006 virusta raportoitiin taas molemmista maista.

- Tiedotusarmeijan kouluttaminen Indonesian vaikeapääsyisille alueille on erittäin suuri haaste, Pyhälä sanoo.

Virus ilmaantuu sykleittäin

H5N1-viruksen epidemiologialle on ominaista syklittäisyys. Kaakkois-Aasiassa on kaksi otollista ilmastojaksoa, joiden aikana sekä ihmisen että lintujen influenssavirukset pystyvät helpommin aiheuttamaan epidemioita: ne ovat meidän talveamme vastaava kylmin ajanjakso ja monsuunisateiden ajanjakso. Euroopassa ihmisen influenssavirusten aikaa on vain talvi. Mutta vesilinnuilla muuttokäyttäytyminen tukee myös syksyisten epidemioiden puhkeamista.

- H5N1-viruksen katoaminen viime kesänä Euroopasta ei välttämättä tarkoita sitä, että viruksesta olisi iäksi päästy.

Mutta jos virus jälleen nostaa päätään täällä, sen kanssa pärjätään. Aasiassa ja Afrikassa tilanne on toinen, Reijo Pyhälä toteaa.

Suomessa valmistui maaliskuussa 2006 eri viranomaisten yhteinen valmiussuunnitelma pandemian varalta. Suunnitelmaa päivitetään parhaillaan. Kaikkia tilanteita kattavia ohjeita ei kuitenkaan voida laatia, vaan kaikki toimijat tarvitsevat paljon taustatietoa, jota soveltaa.

Tarja Liuha
toimittaja

Influenssatilanne www.ktl.fi/flu | Valmiussuunnitelma www.stm.fi

Lähes 40 vuotta virustutkijana


Kansanterveyslaitoksen laboratorionjohtaja Reijo Pyhälä, filosofian tohtori ja dosentti, harkitsee eläkkeelle jäämistä ensi vuoden puolella. Vauhtia se ei ole hillinnyt. Hän on pitkään vastannut Suomen laboratorion toiminnasta Maailman terveysjärjestön WHO:n kansallisten influenssalaboratorioiden verkostossa, jossa on toista sataa laboratoriota eri puolilla maailmaa. Nyt pandemiauhan aikana hän on entistä kiireisempi.
suomi/julkaisut/ktlehti2006/nro8/s11.jpg
Pandemiauhka ei tee kiirettä Pyhälälle ensimmäistä kertaa. Perinnöllisyystiedettä pääaineenaan opiskellut tuore filosofian maisteri aloitti tutkijan uransa syksyllä 1968 Kansanterveyslaitoksella, silloisella Valtion Serumlaitoksella. Heinäkuussa 1968 Hongkongissa oli käynnistynyt vuosisadan kolmas influenssapandemia. Nuori tutkija sai tehtäväkseen vastata diagnostiikasta, kun virus leviäisi myös Suomeen.

- Ensimmäiset tapaukset varmistimme täällä joulukuun alussa 1968 . Muutama seuraava vuosi osoitti, että kyseessä oli erittäin nopeasti muuntuva virus. Kun evoluutio oli kiinnostanut minua jo opiskeluaikoina, olin myyty mies. Työpakkailmoituksia ei tullut sen koommin vilkuiltua.

1980- ja 1990-luvuilla influenssavirusten muuntelua opittiin analysoimaan molekyylitasolla. Uudet työkalut antoivat paremmat eväät tunnistaa, koska influenssarokotteiden koostumusta on tarpeen muuttaa. Ne ovat myös auttaneet kartoittamaan maailmaa matkaavien influenssavirusten kulkuteitä ja arvioimaan seuraavan epidemian kokoa ja ajankohtaa.

Reijo Pyhälä oli koulupojasta asti ollut lintuharrastaja, ja rengastusharrastus loppui vasta esikoisen syntyessä, ”kun tuli muutakin ajateltavaa kuin linnut”. Lintujen ja niiden käyttäytymisen tuntemuksesta on ollut paljon apua lintuinfluenssan ja pandemian uhkaan liittyvissä tehtävissä.

Pandemian kanssa yhtä jalkaa taloon tullut tutkija hankkii lähtöä, kun maailmassa on vuoden 1968 jälkeen suurin pandemiauhka. Reijo Pyhälä vakavoituu ja sanoo viime vuosien olleen tutkijalle mielenkiintoisia.

- Tuskin kenellekään alan tutkijalle kiinnostus on kuitenkaan ollut päällimmäinen työmotiivi. Niin kauan kuin pandemian synty on mahdollista katkaista ja varautuminen siihen on kesken, jokaisen alan tutkijan on enempiä ajattelematta tehtävä parhaansa.