Masennuksen lääkehoidossa ja seurannassa puutteita

Ensimmäisenä aloitettu depressiolääkitys suositellulla annoksella toimii korkeintaan puolella avohoidon potilaista. Jos depressioon liittyy persoonallisuus- tai ahdistuneisuushäiriö, tarvitaan selvästi suurempi annos. Lääkehoidon epäonnistumiseen saattaa vaikuttaa myös potilaan pelko lääkeriippuvuuden synnystä. Hyvä hoito edellyttää depression tiivistää seurantaa.



Psykiatri Heikki Rytsälä tutki erikoissairaanhoidon depressiopotilaiden hoidon toteutumista ja toimintakykyä osana laajaa tutkimus- ja kehittämisprojektia. Vuonna 1996 Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto ja HYKS, Peijaksen sairaalan psykiatrian tulosyksikön käynnistämässä tutkimuksessa (Vantaa Depression Study) on kehitetty hyviä hoitokäytäntöjä alueelle.

Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitettiin sairauskertomusten perusteella vuonna 1996 Peijaksen sairaalan psykiatrian tulosyksikön hoidossa depression vuoksi olleiden 803 vantaalaisen 20–59-vuotiaan potilaan hoitoa ja eläkkeelle jäämiseen johtaneita tekijöitä. Erilliseen seurantatutkimukseen osallistui 186 potilasta, jotka eivät olleet tutkimuksen alussa eläkkeellä. Heistä 21 jäi seuranta-aikana työkyvyttömyyseläkkeelle. Eläkkeelle jääneet olivat muita selvästi vanhempia, heillä oli muita harvemmin ammattikoulutus ja he olivat hoidon alussa selvästi useammin sairauslomalla kuin muut.

  suomi/julkaisut/ktlehti2006/nro9/rytsola.jpg

Psykiatri Heikki Rytsälän mukaan psyykenlääkkeistä ei ole riittävästi puolueetonta tietoa.

Masennuksen hoidossa pyrittävä täydelliseen toipumiseen

Rytsälän tutkimuksessa potilaiden hoitojakso kesti keskimääräinen 63 viikkoa.

Hoitojakson aikana potilaat pääsivät psykiatrin vastaanotolle keskimäärin kaksi kertaa, mutta muiden työntekijöiden puheille selvästi useammin. Potilaista useimmat (84 %) saivat depressiolääkitystä, heistä noin 11 % selvästi lääkkeen asianmukaista hoitotasoa alemmilla annoksilla. Lääkitystä muutettiin varmasti harvemmin, kuin olisi ollut tarvetta.

- Depressio kroonistuu helposti, jos sairaus hoidetaan huonosti tai jos potilas ei ole halukas käyttämään lääkkeitä. Hyvällä hoidolla, oli se sitten psykoterapiaa, lääkehoitoa tai sähköshokkihoitoa, uusiutumisen vaara on pienempi. Valitettavasti depressiolääkkeisiin liittyy turhia pelkoja esimerkiksi riippuvuuden synnystä tai persoonallisuuden muuttumisesta. Hyvä hoito edellyttääkin potilaan motivoimista ja riittävää seurantaa, sanoo Heikki Rytsälä. Kun sopiva lääkitys on löytynyt ja olo on tervettä vastaava, potilas saattaa lopettaa lääkityksen liian aikaisin. Uudet sairausjaksot estetään vain riittävän pitkällä hoidolla. Rytsälän mukaan vasta 10 viime vuoden aikana hoidossa on alettu pyrkiä potilaan toipumiseen tervettä vastaavaan kuntoon.

Koulutusta lääkkeistä hoitajille ja lääkäreille

Valtaosa depressiosta hoidetaan perusterveydenhuollossa. Vantaalla on selvitetty depression hoidon toteutumista myös perusterveydenhuollossa. Sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa on Rytsälän mielestä puutteita lääkehoidon koulutuksesta.

- Koulutusta tarvitaan sekä lääkäreille että hoitajille, joiden tehtävänä on usein seurata potilaan hoidon toteutumista. On huolestuttavaa, miten vaikeaa psyykenlääkkeistä on saada kokonaiskuvaa ja puolueetonta tietoa. Samaan aikaan lääkkeiden markkinointi on erittäin voimakasta.

Myös depressiodiagnostiikassa on Rytsälän mukaan parantamisen varaa.

- Osa lievemmistä masennuksista jää kokonaan tunnistamatta. Myös tyypin kaksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön (lähinnä hypomaaniset henkilöt) erottaminen muusta depressiosta on erittäin haastavaa. Vanhusten depression hoidossa on onneksi edistytty, kun depressiota on opittu etsimään.

Heikki Rytsälä.
Functional and Work Disability and Treatment Received by Patients with Major Depressive Disorder

Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, A9/2006 ISBN 951-740-632-0
http://www.ktl.fi/portal/4043