Masennuslääkkeitä käytettiin viime vuonna maassamme viisi päiväannosta 100 henkilöä kohden (1). Masennuslääkkeiden käytön pitkään jatkuneen kasvun odotettua taittumista ei ole vieläkään tapahtunut. Masennuksen hoitoon on kiinnitetty lisääntyvää huomiota 1990-luvun alusta lähtien. Itsemurhien ehkäisyprojektin myötä syntyi depression ehkäisyyn, havaitsemiseen ja hoitoon keskittynyt kansallinen Mieli Maasta -projekti. Konsensuskokous antoi lausumansa masennuksen hoidosta vuonna 1994, ja Käypä Hoito -suositus kirjasi maahamme sovelletut depression hoitolinjaukset vuonna 2004 (2). Depressio on nostettu haasteeksi myös WHO:n ja EU:n agendoille, ja se on jatkuvan tieteellisen arvioinnin kohteena kansainvälisesti (3,4,5). Onko masennuslääkkeiden lisääntyvä käyttö ainoa, mitä on saatu aikaan?
Depression yleisyyttä, taustatekijöitä, kulkua ja myös hoitoa on tutkittu ja seurattu Suomessa, erityisesti Kansanterveyslaitoksessa, tarkasti. Yhä useampi masentuneeksi itsensä kokeva on tullut hoidon piiriin ja saa myös asianmukaista hoitoa, yhä useammin osana terveydenhuollon peruspalveluita. Nimenomaan depression akuuttihoito on parantunut. Masennuslääkkeiden käytön lisääntyminen on yksi tämän kehityksen indikaattori. Lääkehoidon alikäyttö on kuitenkin edelleen suurempi ongelma kuin epäasianmukainen käyttö. Akuutin hoidon jälkeisiä haasteita ovat jatkohoito ja uusia masennusjaksoja ehkäisevä ylläpitohoito. Nykyisin hoidot keskeytyvät aivan liian varhain, ja akuuttihoidon hyödyt valuvat näin hukkaan. Depressio on yllättävän usein toistuvaa ja pitkäaikaista, mikä koettelee hoitojärjestelmän toimivuutta ja haastaa sen jatkuvaan laadun parantamiseen.
Mikään tosiasia ei viittaa vakuuttavasti siihen, että masentuneisuus olisi lisääntynyt väestössä. Elämäntapahtumien paine ja siitä syntyvä pitkittynyt stressi on noussut yhä tärkeämmäksi selitykseksi masentumiselle etenkin niillä, joilla on suurempi perinnöllinen tai opittu alttius reagoida uupumisella pitkittyneeseen stressiin (3). Luonnollinen ”lääke” tähän paineeseen on parempi elämänhallinta. Koska elämää ei voi täysin hallita, sitä tärkeämpää mielen tasapainolle on psyykkisestä rasituksesta elpyminen. Palautumista edistävät työn ja vapaa-ajan viisas jaksottaminen ja myönteiset tunnekokemukset sekä viime kädessä normaali arki, joka rakentuu läheisistä ihmissuhteista, tasapainoisesta ravitsemuksesta, riittävästä levosta, liikunnasta, harrastuksista sekä mielekkäästä työstä.
Uudet masennuslääkkeet eivät ole mullistaneet masennuksen hoitoa vain tehollaan, vaan erityisesti helppokäyttöisyydellään sekä siihen liittyvällä tärkeällä viestillä: depressiota voidaan ja kannattaa hoitaa (5). Masennuslääkkeiden paras kohdealue on keskivaikea ja erityisesti vaikea masennus. Akuuttivaiheessa lääkehoidolla pyritään alentamaan oiretasoa. Jatkohoidossa tavoitteena on täydellinen toipuminen masennusjaksosta, jonka jälkeinen pitkäaikainen ylläpitolääkehoito suojaa merkitsevästi uudelta sairastumiselta. Psykososiaalisten hoitojen asema on vahva lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa. Useiden erilaisten psykoterapiatekniikoiden vaikuttavuus on osoitettu akuuttien masennusjaksojen hoidossa, mutta tiedot niiden pitkäaikaisvaikutuksista ovat edelleen puutteelliset.
Kohtuullisen hyvästä vaikuttavuudesta huolimatta masennuslääkkeiden hoitovastetta on vaikea ennustaa. Tämä on omiaan ohjaamaan hoitokäytäntöjä lääkekokeilujen laajaan käyttöön ja edelleen varsinaiseen lääkehoitoon. Osa myönteisestä hoitovasteesta ei suinkaan heijasta lääkkeen spesifistä antidepressiivistä vaikutusta, vaan kertoo hyvästä hoitosuhteesta. Monelle käyttäjälleen masennuslääke symbolisoi koko hoitoa. Se muodostaa kontaktipinnan hoitaviin henkilöihin ja sitoo potilaan osaksi hoitojärjestelmää, mikä onkin tärkeää silloin, kun masennus on pitkäaikaista tai masennusjaksot ovat toistuvia.
Nykyisiä masennuslääkkeitä käytetään myös ahdistuneisuushäiriöiden kuten paniikkihäiriön, sosiaalisen fobian ja posttraumaattisen stressihäiriön hoidossa. Lisäksi niillä on käyttöä muun muassa syömishäiriöiden hoidossa sekä joskus myös unilääkkeinä. Masennuslääkkeiden muut käyttöalueet, siirtyminen myös pitkäaikaishoitoihin sekä erityisesti piilossa ollut hoitamattomien masennusten suuri määrä selittävät masennuslääkkeiden yhä kasvavaa kulutusta, jonka huippua ei liene vieläkään saavutettu..
Masennuksen hyvä hoito on osoittautunut menestykseksi. Se lisää depressiosta kärsivien elämänlaatua ja toimintakykyä niin merkittävästi, että masennuksen havaitsemiseen, diagnosointiin ja hoitoon kannattaa kiinnittää huomiota myös tulevaisuudessa. Masennuksen hoito, lääkehoito sen osana, on merkittävästi vähentänyt myös itsemurhia maassamme. Masennuksesta yhteiskunnalle aiheutuvat suorat ja erityisesti epäsuorat kustannukset ovat erittäin merkittäviä (6). Niitä voidaan alentaa kustannustehokkaasti masennuksen hyvällä hoidolla. Suuri osa depressioista jää kuitenkin edelleen hoitamatta. Aktiivinen ja monipuolinen depression hoito, asianmukainen masennuslääkkeiden käyttö mukaan lukien, on eräs keino tukea kansalaisten mahdollisuuksia toimia pidempään työelämässä ja elää mielekäs elämä.
Jouko Lönnqvist
tutkimusprofessori
KTL
Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osaston johtaja
etunimi.sukunimi@ktl.fi
1. Suomen Lääketilasto 2005. Lääkelaitos ja Kansaneläkelaitos, Helsinki 2006.
2. Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Käypä Hoito -suositus: Depressio. Duodecim 2004;120:744–64.
3. Dunn JD, Tierney JG. A step therapy algorithm for the treatment and
management of chronic depression. Am J Managed Care 2006;12:335–43.
4. Hansen RA, Gartlehner G, Lohr KN, Gaynes BN, Carey TS. Efficacy and
safety of second-generation antidepressants in the treatment of major
depressive disorder. Ann Intern Med 2005;143:415–26.
5. Mann JJ. The medical management of depression. N Engl J Med 2005;353:1819–34.
6. Sobocki P, Jonsson B, Angst J, Rehnberg C. Cost of depression in Europe. J Ment Health Policy Econ 2006;9:87–98.