Päätoimittajalta: Mielenterveyshäiriöiden hoidon haasteet
Päätoimittajalta
Mielenterveyshäiriöiden hoidon haasteet
Mielenterveyden häiriöt
ovat merkittävä kansanterveyden ongelma. Lievät
oireet ovat varsin tavallisia: työikäisestä
väestöstä noin kymmenesosa ilmoittaa olleensa
masentunut, vajaa viidennes poikkeuksellisen stressaantunut ja
lähes neljännes kärsineensä
unihäiriöistä edellisen kuukauden aikana. Vakavat
psykiatriset sairaudet ovat yleisempiä kuin tähän
asti olemme luulleet: kolme prosenttia meistä kärsii
joskus elämän aikana psykoottistasoisesta
häiriöstä. Masennus on tärkein yksittäinen
sairaus työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla, ja
lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeistä
myönnetään psyykkisten syiden perusteella. Onko
meillä keinoja puuttua tähän
ongelmakenttään nykyistä tehokkaammin?
Näyttää siltä, että on. Tietämyksemme sekä mielenterveyden häiriöiden esiintyvyydestä että syytekijöistä on tarkentunut huomattavasti viime vuosien aikana. Erityisesti Terveys 2000 –tutkimus ja sen liitännäistutkimukset ovat tuottaneet osin yllättävääkin tietoa mielenterveyshäiriöiden vaikutuksista terveydenhuoltojärjestelmään ja koko yhteiskuntaan. Molekyylibiologian tutkimusmenetelmien soveltaminen potilasaineistoihin on avannut uusia mahdollisuuksia psyykkisten sairauksien syytekijöiden, patogeneesin ja sairastumisalttiuden ymmärtämiseen. Näitä tietoja tarvitaan sekä uusien hoitomuotojen kehittämiseen että terveydenhuollon toimenpiteiden suuntaamiseksi.
Myös hoito on tehostunut. Koulutuksen myötä terveydenhuollon työntekijöiden herkkyys todeta mielenterveyden häiriöitä on lisääntynyt ja hoitovalmiudet parantuneet. Lääkehoidon mahdollisuudet ovat monipuolistuneet. Laaja psykoterapiatutkimus tuotti runsaasti arvokasta tietoa eri terapiamuotojen vaikuttavuudesta ja soveltuvuudesta eri potilasryhmiin. Skitsofrenian, depression ja päihdeongelmien hoidosta on olemassa Käypä hoito -suositukset käytännön työntekijöiden ohjenuoraksi.
Itsemurhakuolleisuuden väheneminen kolmanneksella viime vuosikymmenen alun huippulukemista osoittaa, että suunnatut toimenpiteet voidaan saada vaikuttaviksi. Tilanteen paranemiseen vaikutti merkittävästi depression hoidon tehostuminen, mutta parantamisen varaa on vielä paljon. Merkittävä osa masennuspotilaista jää hoidotta tai vajaalle hoidolle. Lokakuun puolivälissä pidetyssä psykoterapiaa käsitelleessä konsensuskokouksessa kiinnitettiin huomiota erityisesti hoitomahdollisuuksien alueelliseen epätasapainoon ja koulutuksen parantamisen tarpeisiin. Psykoterapiasta hyötyvien potilaiden määrän arvioidaan ylittävän käytettävissä olevan palvelun tarjonnan; siksi hoitojärjestelmää tulee kehittää siten, että hoito kohdennetaan tehokkaasti.