Veden huono laatu pienten laitosten ongelma

Vielä 1980-luvulla juomavesi oli Suomessa yleisesti huonolaatuista. Nykyään suurin osa juomavedestä on hyvää, mutta laatuongelmia esiintyy erityisesti pienissä vesilaitoksissa ja vedenottamoilla. Mikrobien lisäksi veden laatua heikentävät kemialliset epäpuhtaudet, desinfioinnissa syntyvät kemialliset sivutuotteet sekä maaperän arseeni, uraani ja radon. Yli puolet suomalaista juo pohjavettä, joka on hyvää mutta altista laatuvaihteluille.

Vesivälitteiset epidemiat ja muut juomaveteen liittyvät ongelmat ovat hyvin harvinaisia suurissa vesilaitoksissa, jotka jakavat 25 prosenttia vedestä. Ylivoimaisesti eniten KTL:n Ympäristöterveyden osaston vesiasiantuntijoita työllistävät Suomen 1000 pientä vesilaitosta tai vedenottamoa.
- Pieniä vedenottamoita on esimerkiksi leirikeskuksissa ja kuntoutuskeskuksissa, ylipäätään maaseudulla ja haja-asutusalueilla. Näissä ongelmana on useimmiten jäteveden pääseminen juomaveden sekaan, kertoo tutkimusprofessori Terttu Vartiainen.

Tilanne paranee vähitellen, sillä jäteveden puhdistamisesta saadut uudet määräykset edellyttävät, että haja-asutusalueen jätevesijärjestelmästä laaditaan suunnitelma, jonka kunnan viranomaiset tarkistavat.

Aiemmin ongelmat pintavedessä ja suurissa kaupungeissa

1980-luvulla Terttu Vartiainen alkoi selvittää pintavesilaitosten vesien laatua todettuaan tutkimuksissaan, että niihin syntyy puhdistusprosessin aikana haitallisia yhdisteitä.
- Suomessa oli tuohon aikaan länsimaiden huonolaatuisin vesi. Tällä hetkellä Venäjän Karjalassa on vielä huonompi tilanne.

Puhdistusprosessit olivat alkeellisia, ja niissä käytettiin liikaa klooria sekä puhdistusprosessin alku- että loppupäässä. Kloori ja pintaveden humusaines reagoivat muodostaen erilaisia haitallisia aineita, joista jotkut olivat perimää muuttavia eli mutageenisia, jotkut taas ärsyttäviä tai toksisia. Yhteensä erilaisia yhdisteitä oli tuhansia.
- Koska tuhannesta aineesta oli vaikea saada selville, mikä kunkin merkitys on, valitsimme mutageenisuuden veden laadun osoittimeksi. Vesilaitokset seurasivat tarkkaan tutkimusten etenemistä ja ryhtyivät muuttamaan prosessejaan sitä mukaan, kun tietoa saatiin. Tuohon aikaan kaikki isot kaupungit käyttivät pintavettä, joten muutos koski monia suomalaisista, kertoo Vartiainen.

Hyvä mutta haavoittuva pohjavesi

Pintavesilaitosten etuna on se, että koska vesi aina desinfioidaan, niissä esiintyy harvoin epidemioita aiheuttavia epäpuhtauksia. Pohjavesiä ei yleensä tarvitse desinfioida, mikä on toisaalta myönteinen asia, mutta tekee sen samalla haavoittuvaksi. Pohjaveteen päässyttä epäpuhtautta ei saada pois, jos puhdistusprosessi puuttuu.

Sosiaali- ja terveysministeriön valmisteilla olevassa asetuksessa esitetään, että vesilaitoksilla pitää olla tarvittaessa valmius desinfioida talousvettä. Hyvä desinfiointimenetelmä on veden UV-säteilytys, joka tuhoaa vedestä patogeenit ilman kemikaaleja. Menetelmää käytetään lisääntyvästi eri puolilla Suomea.

Pohjavesien ongelmana olevan happamuuden vähentämiseen käytetään kalkkia tai lipeää. Näillä menetelmillä ei kuitenkaan poisteta taudinaiheuttajia. Vartiaisen mukaan lipeän käyttö pitäisi saada pian loppumaan kaikissa vesilaitoksissa, sillä liika lipeä voi aiheuttaa terveyshaittoja.
- Automaattiset vesipumput eivät ole täysin luotettavia, ja lipeää voi päästä veteen liikaa. Toistaiseksi olemme säästyneet pahoilta onnettomuuksilta, mutta vakavia tilanteita on jo ollut. Lipeä voi polttaa varsinkin lasten ruokatorvet. Veden happamuuden vähentäminen kalkilla on turvallista, sillä kalsiumin puskurivaikutusten takia sitä ei voi tulla veteen liikaa.suomi/ktlehti2008/nro_2/kt_2_kuva_6.jpg

Pohjavesissä on luontaista sateiden ja kuivuuden aiheuttamaa vaihtelua. Sateisena vuotena pohjaveteen huuhtoutuu paljon aineita, jotka vaikuttavat sen laatuun. Kuivina kausina, jolloin vesi on matalalla, voi veden sekaan päästä epäpuhtauksia, joista osa on laskeutunut vettä raskaampana pohjalle. Tällaisia aineita ovat useat klooriyhdisteet kuten tri- ja tetrakloorieteeni. Kuivina kausina pohjaveden virtaukset voivat myös muuttua ja pintavedet saattavat imeytyä helpommin pohjaveden sekaan.

Jätevesien lisäksi pohjavesiä likaavat kemikaalit, joista yleisimpiä ovat sahoilla käytetyt aineet kuten KY-5 ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt sekä kuivapesuloissa käytetty tri- ja tetrakloorieteeni, jota upotettiin aiemmin tynnyreissä maahan. Soranotto lisää pintavesien pääsyä pohjaveteen ja heikentää näin veden laatua.

Oman ongelmansa muodostavat erityisesti porakaivoissa esiintyvät arseeni, luonnon uraani, radon ja fluoridi. Näiden pitoisuuksissa on suurta alueellista vaihtelua. Kansallisessa Kemikaaliohjelmassa suositellaan, että yksityisten porakaivojen veden käytöstä tulisi antaa valtakunnalliset ohjeet niille alueille, joiden pohjavedessä on runsaasti näitä aineita.

Juomaveden riskinarviointi

Monella paikkakunnalla vedessä on jatkuvaa seurantaa vaativia laatuongelmia. Kun lähestytään rajaa, jossa talousvesi ei ole enää turvallista, voi kunnan ainoaksi vaihtoehdoksi jäädä uusien vesilähteiden etsiminen ja käyttöönotto. Mikkelissä harjun alla olevaan pohjaveteen on päässyt kloorifenoleja ja PAH-yhdisteitä, joiden takia talousvesi on jatkuvassa seurannassa.
- Vedenoton järjestäminen uudella tavalla Mikkelin kokoisessa kaupungissa olisi suuri asia, toteaa Vartiainen.

Kuntien kannattaa panostaa vesihuollon riskinarviointiin. Päävastuu arvioinnin tekemisestä on kunnilla, joille KTL antaa tarvittaessa asiantuntijatukea. Kunnilla on myös velvollisuus tiedottaa kuntalaisille veden laadusta ja siinä todetuista poikkeamista.


Tiedotuksen merkitys korostui Nokialla

Puhdistetun jäteveden ja puhtaan veden yhdistänyt venttiili tuli kuuluisaksi Nokian vesiepidemiassa. Laajaan ympäristöonnettomuuteen tarvitaan yleensä useita samanaikaisesti vaikuttaneita tekijöitä. Venttiilin auki jääminen oli syy veden likaantumiseen, mutta tilannetta hämmensi veden virtaussuunnan muutos muutamaa päivää aikaisemmin ja siitä seurannut veden samentuminen.

- Virtaus ajoi liikkeelle vaaratonta sakkaa ja teki vedestä sameaa. Puhtaan ja likaisen veden yhdistävä venttiili oli jäänyt auki jo keskiviikkona 28.11., mutta perjantaihin 30.11. asti valitusten syynä pidettiin veden samentumaa, kertoo Pirkkalan ympäristöterveyspäällikkö Outi Lepistö.
Vesilaitokselle soittaneille kuntalaisille sanottiin, että vettä voi käyttää, kun sitä on laskenut niin kauan, että se muuttuu kirkkaaksi. Ohje olisi ollut oikea, jos kyse olisi ollut vain samentumasta.

Perjantaina vesilaitos kokoontui palaveriin samentuman vuoksi. Kokouksessa terveystarkastaja huomasi, että päivystäjälle oli tullut paljon soittoja, joissa ilmoitukseen huonosta vedestä liittyi vatsaoireita, pahoinvointia, oksentelua ja ripulia.
- Terveystarkastaja antoi tämän tiedon perusteella ensimmäisen vedenkeittokehotuksen saman tien. Iltapäivällä vastatautitapausten syyksi paljastui auki jäänyt venttiili, kertoo Lepistö.

Tiedonkulun turvaaminen tärkeää

Vesilaitos määrättiin tiedottamaan keittokehotuksesta. Laitos toimitti tiedon Yleisradioon, paikallisradioon, teksti-tv:lle, Aamulehteen ja kaupungin nettisivuille. Samaan aikaan ympäristöterveydenhuolto tavoitti omia kanaviaan pitkin kaupungin ruokahuoltopäällikön kautta koulut ja päiväkodit. Likaantuneella alueella toimiviin elintarvikealan yrityksiin otettiin yhteyttä puhelimella heti perjantaina. Lauantaina vesilaitoksen megafoniauto kiersi likaantuneella alueella.
- Sunnuntaina saimme tietoa, ettei viesti ollut tavoittanut kaikkia ihmisiä. Tästä syystä jaettiin sunnuntaina pahiten likaantuneella alueella koteihin tiedotteet, kertoo Lepistö.

Vesiepidemiassa korostui tiedonkulku sekä kuntalaisille että eri viranomaisten välillä. Outi Lepistön mielestä kunnissa pitäisi olla tiedotusvalmius myös isojen onnettomuuksien varalle ja tehtävään täytyy ehdottomasti saada valjastettua ylimääräistä henkilökuntaa.
- Ensimmäiseksi tarvitaan ihmisiä, jotka pystyvät vastaamaan puhelimeen.

Ympäristöterveyspäällikön oma puhelin tukkeutui käytännössä melkein viikoksi sen jälkeen, kun numero oli julkistettu viikonlopun ensimmäisessä tiedotteessa. Puhelimen tukkeutuminen haittasi yhteydenpitoa muihin toimijoihin.
- Emme ymmärtäneet alkuvaiheessa, miten suurta tiedontarve on.

Lepistö pyrki vastaamaan myös kuntalaisten puheluihin, sillä hätä ja epätietoisuus ovat pahinta. Tiedotusvastuun kohdistuminen yhteen ihmiseen rauhoitti toisaalta muiden työntekoa.
- Terveystarkastajat saivat rauhassa ottaa näytteitä ja olla yhteydessä yrityksiin. Verkosto puhdas, ongelmia vielä kiinteistöissä Nokian vesijohtoverkosto tehokloorattiin ja puhdistettin mekaanisesti. Puhdistuksen jälkeen otetuista kontrollinäytteistä on löytynyt yksi positiivinen noroviruslöydös. Giardianäytteet olivat negatiiviset. Helmikuun alussa tutkittiin edelleen uusintanäytteitä ja vesimittarinäytteitä. Veden virtaus on estetty siten, ettei se pääse sekoittumaan eri alueiden välillä. - Rajoitukset voidaan purkaa alue kerrallaan sitä mukaa, kun ne osoittautuvat puhtaiksi.

Maria Kuronen
Kansanterveys-lehti


Vesiepidemioista lyhyesti

Syyt
• jätevesilinjojen putkirikot tai -kaivojen tulviminen, jolloin jätevesiä pääsee maaperän kautta juomaveteen
• saastuneen pintaveden imeytyminen pohjaveteen (liian lyhyt imeytymismatka)
• likainen raakavesi > talousveden puutteellinen puhdistus > mikrobeja talousveteen
• putkistovauriot – verkoston likaantuminen
• venttiilivika > jäteveden joutuminen puhdasvesiverkostoon

Yleisimmät aiheuttajamikrobit
• Kampylobakteerit – säilyvät viikkoja klooraamattomassa vedessä
• Norovirukset – sietävät kuumuutta ja pieniä klooripitoisuuksia, erittäin säilyviä

Vesiepidemian tyypillisiä piirteitä
• yleinen epäusko vesiepidemian mahdollisuuteen
• toimenpiteiden myöhästyminen: kontaminaatiovaihe ohi ennen kuin toimenpiteisiin ryhdytään
• vesinäytteiden otto myöhässä: vesinäytteet puhtaita
• vesinäytteet “puhtaita”, mutta epidemia jatkuu:
- indikaattoribakteereita ei löydy, mutta vedestä on osoitettavissa taudinaiheuttajia
- vedessä on taudinaiheuttajia, mutta niitä ei saada osoitettua

Vesiepidemiaa epäiltäessä
ei pidä odottaa epidemian varmistumista laboratoriokokein, vaan
• tiedotetaan heti veden käyttäjille
- juomaveden käyttörajoitukset tai keittämisohje
- talousveden desinfiointi
- tarvittaessa vaihtoehtoinen vedenhankinta
• otetaan vesi- ja potilasnäytteitä epidemian syyn selvittämiseksi
- riittävät näytemäärät
- tehdään epidemiaepäilyilmoitus KTL:ään


Lisätietoja KTL:n verkkosivuilta Tietoa terveydestä > Elinympäristö > Vesi > Vesiepidemiat