10 sentin lisäraha riittäisi...
Suomen 60 vuotta vanha maksuton kouluruokailu sai uudet suositukset tänä vuonna. Tampereen aterian tiimiesimies Katja Saarinen kiittää suosituksia. Mutta suositukset eivät auta, ellei saada lisää rahaa, jotta ne muuttuvat myös käytännöksi.
Tampereella 23 000 kouluaterian ruoka-aineisiin kuluu päivittäin noin 60 senttiä oppilasta kohti, ja koko ateriahinta on 2,20 euroa. 10 sentin lisäraha riittäisi, jotta pöytään saataisiin myös tuoretta kalaa, monipuolisempaa salaattia, ja ruokaloiden "sisäänheittäjää", pehmeää leipää. Ja joskus jälkiruokaakin.
- Myös koulun alueelta poistuminen ruokatunneilla pitäisi kieltää, Saarinen listaa toimia, joilla nuorten epäterveellinen grilli- ja kioskiruokailu ruokatunneilla voisi vähetä.
Tampereen aterian tiimiesimiehen Katja Saarisen vastuulla on 19 yksikön ruokailu: 15 päiväkotia, Annalan ja Karosen alakoulut sekä Kaukajärven yhtenäiskoulu (luokat 1–10), yhteensä 1 870 lasta ja nuorta. Alaisia on 39.
Saarinen sanoo, että vanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita pienten lastensa ruuasta, mutta mielenkiinto vähenee lapsen kasvaessa.
Kun Kaukajärven koulu pääsi mukaan Sitran Järkipala-tutkimushankkeeseen, se saattoi järjestää ensin 7. luokan ja seuraavana vuonna 8. luokan vanhemmille ruokajuhlan, jossa vanhemmat saivat maistaa lastensa lounasruokaa. Jo ruokajuhlien jälkeen Saarinen oli tyytyväinen: vanhemmat kiinnostuivat lastensa syömisestä, kyselivät ruuasta ja ruokailusta, kiittivät ruuan makua, ulkonäköä ja keittiön omaa valmistusta. Moni oli arvellut lasten syövän puolivalmisteita ja mautonta mössöä.
0,8 prosenttia suolaa, maito rasvatonta
Tänä syksynä käyttöön otetuilla uusilla suolamittareilla varmistetaan, ettei ruokien suolapitoisuus ylitä 0,8 prosenttia. Kun yläkoululainen haluaa lisää suolaa, sitä ei annetakaan heti, vaan nuorta pyydetään keskustelemaan opettajan kanssa. Siihen suolapyyntö usein jää.
Maidosta tarjotaan vain rasvaton vaihtoehto. Alakouluissa maitoa kuluu paljon, yläkouluissa selvästi vähemmän.
Tuoreeseen kalaan ja pehmeään leipään ei ole varaa
Suositusten mukaan kalaa olisi hyvä tarjota kaksi kertaa viikossa. Katja Saarinen sanoo, että koko viime syksynä oli vain kerran varaa tuoreeseen lohifileeseen. Pakastettua seitä ja lohi-seikuutioita sopassa on useammin.
Tuleeko aikuinen ajatelleeksi viihtyisän työpaikkaruokalansa salaatti- ja leipävalikoimia katsellessaan, että jälkikasvu syö koulussa verraten yksipuolista salaattia ja useimmiten vain näkkileipää? Näkkileipä on terveellistä ja hyvää, mutta Saarinen on huomannut, että kun on tarjolla pehmeää leipää, nuori saattaa tulla ruokalaan syömään pääruuankin. Leipä houkuttaa, myös rukiinen. Kouluruokaloissa ei valkoista leipää ole tarjollakaan, koska leivässä pitää olla tietty määrä kuitua.
- Nuori ottaa usein pehmeän leivän kaveriksi näkkileivän eli kyllä näkkileipäkin maistuu.
Tuoretta ja marjojakin olisi mukava tarjota
"Monipuolisesti kasviksia, hedelmiä ja marjoja" neuvoo uusi suositus.
- Olisi niin mukava tarjota kahta salaattia tai saada vaikka siihen yhteenkin vähän monipuolisuutta. Mutta käytössämme oleva raaka-ainehinta on niin pieni, ettemme voi laajentaa valikoimaa.
Tampereen ateria tarjoaa säästösyistä pääasiassa porkkana- ja kaalipohjaisia salaatteja, ja käytössä ovat valkokaalin lisäksi myös kiinankaali, punakaali ja joskus jäävuorisalaatti.
Aikuisia mukaan, jotta nuoret ottaisivat ruokaa
Katja Saarinen kiittää alakouluissa aikuisten valvontaa: lapset ottavat ruokaa lautaselle monipuolisesti. Yläkouluissa aikuisten opastus ei ole riittävää, ja se näkyy lautasilla.
Sitran hankkeessa nuorten annoksia kuvattiin, ja tulos järkytti: 90 annoksesta vain 2 vastasi suositusta eli puolet lautasesta tuoretta salaattia tai raastetta, neljännes perunaa, pastaa tai riisiä ja neljännes proteiinipitoista pääruokaa.
90:stä 61 ei valinnut maitoa, 52 ei ottanut kasviksia, 34 ei ottanut pääruokaa, ja 8 ei halunnut leipää. Joillakin tarjottimilla oli vain lasi vettä, ja joillakin mehun kaverina pala näkkileipää. Tällä lounaalla pitäisi jaksaa kasvaa, oppia, liikkua ja pysyä kunnossa.
Kaukajärven yläkoululaisten ruokailussa näki paljon salaatittomia lautasia. Katja Saarinen veikkaa, että noin puolet ruokalaan tulijoista ottaa salaattia.
Katja Saarinen sanoo, että erityisesti urheilijapoikien luulisi tietävän ruokavaliosta, mutta...
- Perunaa, soosia ja vettä löytyy tarjottimilta, mutta salaatti, leipä ja maito jäävät pois.
Sukupuolten ero on käynyt Saariselle tutuksi: - Pojat syövät vähemmän salaattia kuin tytöt. Mutta jos pojalla on nälkä, hän syö ruuan. Jos tytön kaveri sanoo, että ei pidä ruuasta eikä ota, tyttö toimii poikaa helpommin kaveripiirin mukaan ja jättää syömättä.
Rehtorien tulisi kieltää poistuminen
Nykyisin monessa yläkoulussa nuoret voivat poistua ruokatunnin aikana kouluna alueelta grilleihin, kauppoihin ja kioskeille. Lasten ruuasta huolta kantava Saarinen on sitä mieltä, että ruokailun pitäisi kuulua koulunkäyntiin.
- Ruokailu on oppimistilanne, ja sen pitäisi olla mukava ruokailuhetki, joka täyttää kolmanneksen päivän energiantarpeesta, opettaa pöytäkäyttäytymistä ja ruokakulttuuria. Miksei siitä yläkouluissa tehdä semmoista? Opettaja toisi luokan ruokasaliin, kuten alakouluissa tehdään. Tai joku muu aikuinen, jos opettaja ei tuntijärjestelyjen takia ehdi, Saarinen ehdottaa.
- Aikuinen ei varsinaisesti valvoisi, vaan opettaisi vaivihkaa ruokailutapoja ja pöytäkeskustelua, Saarinen haaveilee.
Kaukajärven koulun rehtori on päättänyt, etteivät koulun oppilaat saa poistua koulun alueelta ruokatunnilla. Näin nälkä ajaa useamman ruokalaan.
Lihapullat ja "kappaletavara" houkuttavat
"Kappaletavara" eli lihapullat, jauhelihapihvit, kalapullat, kalapuikot ja kasvispyörykät kelpaavat. Ne tuodaan koululle valmiina eineksinä, mutta muu tehdään keittiössä itse.
Annokseen kuuluu tietty määrä pullia ja puikkoja. Kun annos on syöty, voi hakea lisää.
– Joskus puutumme, kun kaveri kerää lihapullavuoren eikä mitään muuta. Sanomme, että seuraavalla kerralla sitten muistat, että ateriaan kuuluvat myös peruna, kastike, leipä ja salaatti.
Alakoulussa, jossa kaikki lapset syövät valvotusti, ruuan hävikki on pieni. Mutta yläkouluissa, joissa ruokailu on vapaaehtoista, menekki vaihtelee päivittäin paljon.
Perinnettä halutaan opettaa, vaikkei se aina houkuta
Vähiten ruokailijoita on kaalilaatikkopäivinä. Miksi tarjotaan sellaista joka ei kelpaa?
Katja Saarinen sanoo, että tavoitteena on tarjota perinteistä suomalaista ruokaa pitsojen ja pastojen maailmassa.
- On tutkittu, että keskimäärin 10 kertaa tarvitaan, ennen kuin lapsi tottuu uuteen makuun.
Saarinen henkilökuntineen järjestää perinneruokapäiviä, jotta perheissä unholaan jääneet ruuat tulisivat tutuksi.
- Hauskaa oli lasten ja nuorten suhtautuminen maksakastikkeeseen. Uteliaisuus voitti, ja moni maistoi ja tutkaili, mitä tämä oikein on. Kovin moni perhe ei taida nykykiireissä juuri maksakastiketta keitellä.
Yhdessä tehden, vähemmällä kiireellä
Yhdessä tekeminen ja syöminen vilahtaa Saarisen puheessa usein. Yhdessä sieni- ja marjametsään, yhdessä illalliselle.
Perheiden kiire vaikuttaa kouluruokailuunkin. - Kaukajärven koululla katsoin, kun 10 minuutissa 120 lasta haki ruokansa linjastolta.
- Varsinkin urheilevat ja paljon harrastavat nuoret tinkivät ruokailusta, mitä en käsitä. Jos vanhemmat huikkaavat treeneihin kiirehtivälle lapselle, että haukkaa jotain kiireessä, ei voida puhua terveellisestä aterioinnista.
Yhdessä tekemisen meininkiä Saarinen toivoo kouluihinkin: koko henkilökunta, opettajat, avustajat, keittiöväki ja muut yhdessä lasten parhaaksi.
- On mukava, kun tuntee jonkun lapsen ryhmästä nimeltä. Voi sanoa, että hei Riku, vähän enemmän salaattia lautasella tekisi hyvää. Koko joukko kuulee sen ja ehkä se on mielessä jo seuraavalla kerralla.
Haaveena välipala kioskikärrystä!
Pienet koululaiset saavat välipalan iltapäiväkerhon puolesta, mutta yläkoululaisten on se itse maksettava. Kaukajärven koulussa saattoi järkipalakokeilun aikana ostaa automaatista leipää, jugurttia, kaurapatukoita, tuoremehuja ja sokeritonta pastillia. Hammaslääkärikäyntejä säästävät pastillit olivat menestys, ja nuoret osasivat niitä käyttää hallitusti.
Saarinen sanoo, ettei automaattia muutoin koettu hyväksi. Hän haaveilee kioskikärrymyynnistä: Nuoret tulisivat koulun jälkeen viihtyisään ruokasaliin "hengailemaan" ja voisivat samalla ostaa vaikkapa sämpylän tai hedelmän kahvi- tai teekupin kanssa.
- Näin voitaisiin vaikuttaa, mitä nuoret ostavat pikku-purtavaksi. Virvoitusjuoma- ja karkkiautomaatit eivät kuulu kouluihin.
Nuori tiimiesimies tuskastuu välillä siihen, miten hitaasti hyvätkin muutokset kouluruokailussa etenevät. Aterian 10 lisäsentin ja välipalan panostus on Saarisen mielestä pieni:
- Haluammeko me aikuiset panostaa lapsiin ja nuoriin nyt vai vasta sitten, kun heillä on jo sydän- ja verisuonisairauksia, Katja Saarinen kysyy.
Katja Saarinen vaihtaa kuulumisia lasten kanssa ohi kulkiessaan.
Teksti ja kuvat:
Tarja Liuha