Järkeä koulujen käytäntöihin yläkouluhankkeessa
Yläkouluikäisten ravitsemusta ja terveyttä voidaan parantaa pienillä toimenpiteillä, kun ruokaympäristö laitetaan kuntoon. Yläkoulututkimuksen toimenpidekouluissa muutokset tähtäsivät nuorten ravitsemustietojen ja -taitojen lisäämiseen sekä ruokailuympäristöjen parantamiseen.
Yläkoulututkimuksen intervention tavoitteena oli kehittää uusia, yksinkertaisia ja toimivia keinoja yläkoululaisten ravitsemuksen ja terveyden parantamiseksi. Tässä tärkeänä osana oli havainnollisen, nuoria kiinnostavan terveyskasvatusmateriaalin tarjoaminen koulun käyttöön. Vuoden aikana kuitenkin havaittiin, että uusien toimintamallien ohella on tärkeää painottaa myös vanhojen, hyvien käytäntöjen palauttamista kouluille. Tällaisia ovat esimerkiksi oppilaiden pitäminen koulun alueella koko koulupäivän ajan ja epäterveellisten välipalojen tarjonnan poistaminen. Koulun säännöillä on iso vaikutus nuorten käyttäytymiseen.
Ruokavälitunnista kouluruokavälitunti
Monissa kouluissa poistuminen koulun alueelta sallitaan erityisesti ruokatunnilla, mikä houkuttelee nuorta jättämään kouluruokailun väliin. Lupa sisältää ajatuksen siitä, että nuorella voisi olla jokin syy viettää ruokavälituntunsa koulun ulkopuolella. Miksi näin olisi, kun kouluravintolassa on tarjolla ilmainen, täysipainoinen ateria?
Kouluruokailun onnistumisen kannalta tärkeäksi havaittiin ruokapalveluhenkilökunnan ja opettajien läsnäolo. Nuoret tarvitsevat aikuisia ruokailutilannetta rauhoittamaan, vaikka eivät sitä itse myönnä. Yläkoulussakin luokan vieminen opettajan johdolla syömään on tehokas keino lisätä syöjien määrää, ja ruokailuun osallistuva opettaja on tärkeä roolimalli. Myös nuorten mielipiteistä kiinnostunut ruokapalveluhenkilökunta huomioidaan oppilaiden keskuudessa.
Kouluravintolassa viihtymistä tukivat hankkeessa lisäksi pienet muutokset, kuten pöytäliinat, oppilaiden taideteokset seinillä tai uudet verhot. Muutosten ei tarvitse olla isoja. Viihtyminen lisää myös ruoan maistuvuutta: palautteessa oppilaat kertoivat ruoan maistuneen paremmalta, vaikka ruokien resepteihin ei hankkeessa tehty muutoksia. Kouluissa myös lisättiin tuoreen leivän tarjontaa useampaan päivään viikossa, mikä oli monien oppilaiden suosikkitoimenpide. Leivän suosio oli ruokapalveluhenkilökunnan mukaan suurinta kouluissa, joissa tuoreen leivän rinnalla tarjottiin myös näkkileipää eli nuoret yksinkertaisesti kaipasivat vaihtelua leipävalikoimaan.
Tarjonta ohjaa välipalan valintaa
Vastauslomakkeissaan nuoret itsekin myönsivät, että terveellisesti syöminen on erityisen vaikeaa, kun tarjolla on myös epäterveellisiä houkutuksia. Virvoitusjuomien, makeisten ja muiden sokeristen välipalojen myyminen koululla lisää epäterveellisten houkutusten läsnäoloa nuoren arjessa. Koulun arkipäivää kuvaa hyvin toimenpidekoulun opettaja, joka kertoi kiinnittäneensä huomiota koulun käytävällä leipää syöneeseen poikaan. Karkkipussien ja limupullojen keskellä poika voileipineen oli opettajan silmään poikkeuksellinen näky.
Avainasemassa toimenpidekouluillakin oli ympäristön muokkaaminen ravitsemuskasvatusta tukevaksi: virvoitusjuoma- ja makeisautomaatteja poistettiin, koulun alueelta poistumista rajoitettiin, kouluun tuotiin terveellisten välipalojen myyntiä tai koulun kioskin valikoimaa muokattiin suosituksia vastaavaan suuntaan. Kun koulu myy järkevää välipalaa järkevään hintaan, vain harvalla on kiusausta lähteä muualle.
Koulun terveyskasvatus ja samanaikainen sokeristen välipalojen tarjoaminen asettavat nuoren ristiriitaiseen tilanteeseen. Tunnilla opetetaan, että limut ja karkit eivät kuulu jokapäiväiseen arkeen, mutta kuitenkin luokan oven ulkopuolella saattaa odottaa automaattirivistö. Aikuisten toiminta ei ole johdonmukaista. Myös oppilaskunnat voivat kerätä rahaa muiden tuotteiden kuin limujen tai karkkien myynnillä.
Kansanterveyslaitoksen ja Opetushallituksen vuonna 2007 antaman suosituksen mukaan kouluissa ei tulisi olla saatavilla virvoitusjuomia, makeisia tai sokeroituja mehuja. Välipalojen laatuun otetaan kantaa myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnan uudessa kouluruokailusuosituksessa.
Tiedoista taidoiksi
Hankkeen opetusmateriaalissa keskityttiin käytännönläheiseen kuvamateriaaliin ja uudenlaisiin näkökulmiin. Nuorilla on paljon tietoa terveydestä, mutta usein sitä ei osata soveltaa käytäntöön. Esimerkiksi ruoat ovat yksiselitteisesti ”hyviä” tai ”pahoja”. Terveelliset elämäntavat koetaan vaikeiksi ja niitä noudatetaan korkeintaan projektiluonteisesti. Nuoret tarvitsevat välineitä ruokavalionsa kokonaisuuden hallintaan.
Nuorten on hyvä päästä tutustumaan ruokaan myös eri näkökulmista. Heidän käyttämiensä elintarvikkeiden valikoima voi olla hyvin suppea, ja jos kotona ei kiinnitetä huomiota ruokavalioon, nuori ei välttämättä osaa edes kuoria hedelmiä tullessaan yläkouluun. Terveyskasvatusmateriaalin ohella toimenpidekoulujen oppilaat saivatkin lähestyä ruokaa myös aistien avulla Makukoulussa. Ruokia haistettiin, maistettiin, tunnusteltiin ja niiden ominaisuuksia pohdittiin lähes tutkijan ottein. Silti perinteinen lähestymistapa oli suosituin: ”Kivointa oli maistelu”, todettiin palautteessa lähes yksimielisesti.
Makujen maailmaan tutustuminen otettiin innolla vastaan sekä opettajien että oppilaiden joukossa, ja ennakkoluulotkin vähenivät.
- Opin, että ruoka voi maistua hyvältä, vaikka se näyttää pahalta, kommentoi eräs kahdeksasluokkalainen. Välillä kannattaa unohtaa ravintoarvot hetkeksi ja muistaa, että ruoka on myös aistielämys.
Järkevässä ympäristössä järkeviä valintoja
On tärkeää, että terveellisyyttä ei tuputeta nuorille liian tiukkapipoisesti. Kansanterveyslaitoksen toisesta tuoreesta tutkimuksesta kävi ilmi, että neljännes varusmiehistä kokee terveellisten elämäntapojen noudattamisen ahdistavana. Tällaisia asenteita ei terveyskasvatuksesta saisi syntyä.
Suuri haaste onkin saada nuoret omaksumaan pieniä muutoksia päivittäisessä arjessa. Paremman arkiruokavalion luomisessa voidaan ratkaisevasti auttaa, kun nuoren elinympäristö tukee terveellisiä elintapoja. Aikuisten tulee luoda ympäristö, jossa järkevä vaihtoehto on nuorelle helppo valinta.
Jenni Lehtisalo, tutkija KTL, ravitsemusyksikkö
Teija Keso, interventiokoordinaattori
Sini Garam, vt. toiminnanjohtaja Leipätiedotus