Liikettä kouluihin ilman tapaturmia
Kouluilla on hyvät mahdollisuudet tarttua lasten liikkumattomuuteen. Koulun liikuntatunneilla sattuu kuitenkin paljon hoitoa vaativia tapaturmia vuosittain. Liikunnan lisäämisen rinnalla kouluissa olisikin hyvä tarkastella aina myös tapaturmien ehkäisyä, ettei lapsen liikunnasta saamia terveyshyötyjä menetettäisi tapaturmissa.
Liikuntatapaturmat ovat kaikkein yleisimpiä suomalaisille sattuvista tapaturmista ja niitä voidaankin pitää merkittävänä kansanterveysongelmana. Kansallisen uhritutkimuksen (1) mukaan vuonna 2006 yli 15-vuotiaille sattui yhteensä noin 277 000 liikuntatapaturmaa. Tästä joukosta jopa lähes kaksi kolmasosaa johti vähintään yhteen haittapäivään, eli päiviin sairaalassa tai päiviin, jolloin oli vähintäänkin vaikeuksia selvitä tavanomaisista päivittäisistä tehtävistä ja toimista. On arvioitu, että jopa puolet liikunnan terveyshyödyistä menetetään tapaturmien ja rasitusvammojen vuoksi (2). Erityisen ikävää on, että vakavampien liikuntavammojen vaikutukset voivat seurata lasta pitkälle elämässä sekä haitata koulunkäyntiä ja tulevaa uranvalintaa.
Lapsille sattuvista liikuntatapaturmista ei ole saatavilla tietoa edes siinä määrin kuin aikuisten. Tiedetään, että liikuntatapaturmat yleistyvät nuoruudessa, jolloin aktiviteetteja aletaan etsiä aiempaa enemmän kodin ulkopuolelta ja usein juuri urheilusta. Tällä hetkellä jo 90 % suomalaisista tytöistä ja pojista harrastaa urheilua (3). Harrastamisen lisääntyminen on johtanut myös lasten ja nuorten liikuntatapaturmien määrän kasvuun. Kouluterveyskyselyn (4) mukaan vuosina 2006 ja 2007 noin joka kuudennelle 8.- ja 9.-luokkalaisista sattui ainakin kerran lukuvuoden aikana koulun liikuntatunnilla lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla käyntiä vaatinut tapaturma. Tämä tarkoittaa, että näinä vuosina noin 16 000 tämänikäiselle sattui liikuntatunnilla ainakin yksi hoitoa vaatinut tapaturma.
Puitteet kuntoon ja tietoa riskeistä oppilaille
Oikea tapa välttää liikuntatapaturmia ei tietenkään ole liikunnan vähentäminen vaan liikunnan turvallisuuden lisääminen. Kouluyhteisöillä on useita keinoja tarttua liikuntatapaturmiin. Koulun tapaturmatilanteen tunteminen ja riskiryhmien tunnistaminen auttavat liikuntatuntien turvallisuuden edistämisessä. Koulujen suunnitelmallinen tapaturmaseuranta onkin keskeinen keino, jotta koulut pystyvät suuntaamaan ehkäisytoimensa oikein.
Puitteiden kouluissa tulisi olla kunnossa. Liikuntatilat, -välineet ja -suojaimet tulisi tarkistaa säännöllisesti ja pienimmillekin koululaisille tulisi löytyä sopivankokoisia suojaimia. Tuoreessa suomalaistutkimuksessa esimerkiksi havaittiin liian pitävien liikunta-alustojen lisäävän joukkuepelien vammariskin jopa 12-kertaiseksi (5). Tehokkaasti iskua vaimentavien ja liikunta-alustalle sopivien jalkineiden käyttö onkin vammojen ehkäisemiseksi tärkeää. Itse tunneilla yhteiset pelisäännöt ja opettajan tiukka puuttuminen riskitilanteisiin luovat perustan turvalliselle liikkumiselle.
Terveystiedon tunneilla olisi mahdollista jakaa tietoa eri lajeihin liittyvistä tapaturmariskeistä ja keinoista niiden pienentämiseksi. Eri lajeissa on erilainen tapaturmariski: varsinkin kontakti- ja kilpailutilanteissa tapaturmariskin on todettu kohoavan jopa 50-kertaiseksi (6). Kouluterveydenhoitajan olisi hyvä huolehtia paitsi ensiavusta niin myös vammojen huolellisesta jälkihoidosta esimerkiksi seurannalla ja ohjaamalla oppilas tarpeen vaatiessa jatkohoitoon. On todettu, että koulussa niillä, joille on jo aiemmin tapaturmasta aiheutunut vamma, on muita suurempi riski joutua uudelleen liikuntatapaturmaan (7). Erityisesti aktiiviurheilijoiden, mutta myös kasvavien nuorten kohdalla vamman jälkeistä liian nopeaa paluuta rasittavan liikunnan pariin tulisi välttää.
Teoriasta käytäntöön
Maassamme on käynnistynyt UKK-instituutissa toimivan Tampereen Urheilulääkäriaseman koordinoima liikuntavammojen valtakunnallinen ehkäisyohjelma, LiVE. Ohjelman tavoitteena on terveellisten ja turvallisten liikuntatottumusten edistäminen ja tätä kautta liikuntavammojen vähentäminen. Tähän mennessä on keskitytty tutkimuksissa havaittujen vammoja ehkäisevien keinojen välittämiseen terveysliikkujille, kuntoilijoille ja urheilijoille.
Liikuntavammojen ehkäisyä selventää erinomaisesti kymppiympyrä (kuvio 1). Ympyrään kootut kymmenen näkökulmaa eivät varsinaisesti sisällä mitään uusia keksintöjä, mutta yhdistettynä harrastetun lajin ominaispiirteisiin ja lajivalmennukseen ne muodostavat tehokkaan vammoja ja sairauksia ehkäisevän kokonaisuuden. LiVE-ohjelmaan ja kymppiympyrän sisältöihin voi käydä tutustumassa hiljattain avatuilla internetsivuilla:
www.terveurheilija.fi.
Kuvio 1. Liikuntavammojen Valtakunnallisen Ehkäisyohjelman (LiVE) ’Kymppiympyrä’.
(Kuva: Heli Kumpula)
, ylilääkäri
Tampereen Urheilulääkäriasema
UKK-instituutti, TaY
jari.parkkari@uta.fi
Jaana Markkula, tutkija
KTL, Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn yksikkö
jaana.markkula@ktl.fi
Kirjallisuutta
1. Tiirikainen K, Lounamaa A. Suomalaiset tapaturmien uhreina 2006. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, B4/2007.
2. Sommer H, Brügger O, Lieb C, Niemann S. Volkswirtschaftliche Kosten der Nichtberufsunfälle in der Schweiz: Strassenverkehr, Sport, Haus und Freizeit. Bfu-report 2007:(58).
3. Kansallinen liikuntatutkimus 2005–2006. Lasten ja nuorten liikunta. Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), Suomen Kuntoliikuntaliitto, Nuori Suomi, Suomen Olympiakomitea ja Helsingin kaupunki. SLU:n julkaisusarja 4/06.
4. Kouluterveyskysely. 8.- ja 9.-luokkalaisten yhdistetty aineisto tapaturmista vuosilta 2006 (Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Lapin läänien kunnat) ja 2007 (Länsi-Suomen ja Oulun läänien sekä Ahvenanmaan kunnat). Minna Pietikäinen (Stakes) ja Jukka Jokela (Stakes, Jyväskylän yliopisto).
5. Pasanen K, Parkkari J, Rossi L, Kannus P. Artificial playing surface increases the injury risk in pivoting indoor sports: a prospective one-season follow-up study in Finnish female floorball. Br J Sports Med 2008;42:194–7.
6. Parkkari J, Kannus P, Fogelholm M. Liikuntavammat – suurin tapaturmaluokka Suomessa. Suom Lääkäril 2004;59:3889–95.
7. Chau N, Prédine R, Aptel E, d’Houtaud A, Choquet M. School injury and gender differentials: a prospective cohort study. Eur J Epidemiol 2007;22:327–34.