Pääkirjoitus: Miten estää lasten lihominen?
Tuoreen Kouluterveyskyselyn mukaan suomalaisista 14–15-vuotiaista lapsista 14 % on ylipainoisia. Pojilla ylipaino oli selvästi yleisempää: ammattiin opiskelevista pojista ylipainoa on peräti 25 %:lla. Lapset ovat ylipainoisia huomattavasti nuorempina kuin aikaisemmin. Ennen oli tavallista, että viisivuotiaan lapsen kylkiluut näkyivät. Nyt se on harvinaista, ja normaalipainoinen, jäntevävartaloinen lapsi leimataan laihaksi.
Lihavuus on monien vakavien sairauksien kuten sydäntautien, verenpainetaudin, aivohalvauksen, hengityselinten sairauksien, nivelsairauksien ja tiettyjen syöpien selvä riskitekijä. Lihavuus heikentää myös psyykkistä ja sosiaalista elämänlaatua.
Tavallisesti aikuisiässä puhkeavaa tyypin 2 diabetesta tavataan yhä useammin jo lapsilla ja nuorilla. Tutkittaessa Pohjois-Suomessa vuonna 1986 syntyneitä lapsia todettiin 2,4 %:lla 6 000 nuoresta metabolinen oireyhtymä jo 16 vuoden iässä.
Mutta mitä tehdä? Hoitohenkilökunta turhautuu ja uupuu kohdatessaan neuvolassa tai sairaalan poliklinikalla lihavan lapsen ja hänen lihavat vanhempansa, jotka eivät tunnista ongelmaa. Hiljattain tehdyssä tyypin 2 diabeteksen tutkimushankkeessa terveydenhoitajat kertoivat, että vaikein asia ylipainon hoidossa ja ehkäisyssä on vanhempien ja heidän kauttaan lastenkin motivaation puuttuminen. Vastaanotolle ei ehditä työkiireiden takia, eikä ylipainosta haluta keskustella. Ravitsemusohjaus ja liikuntasuositukset tuntuvat valuvan tyhjyyteen näissä perheissä.
Korjaavat toimet ovat aina työläitä. Siksi voimavaroja tulisi suunnata yhä enemmän ennaltaehkäisevään työhön. Raskaana oleva nainen ja lasta odottava perhe, erityisesti perheen ruokataloudesta päävastuullinen vanhempi, ovat oikea kohde ohjaukselle ja neuvonnalle.
Alle kouluikäiset pärjäävät hyvin ilman karkkia, sipsejä tai makeita virvoitusjuomia. Jos lapsi ei totu näihin varhaislapsuudessaan, niiden liiallinen käyttö pysyy helpommin aisoissa myöhemmälläkin iällä. Kieltokeskeisen ajattelun oheen on tärkeää tuoda myös maukkaan ruuan tuoma nautinto ja yhteisen aterian sosiaalinen merkitys. Vanhempien tulisi syödä yhdessä lastensa kanssa aamiaisesta alkaen.
Selvät ruoka-ajat neljän tai viiden aterian päivärytmillä estävät yksinäisen napostelun. Koulun tarjoama lounas on tärkeä ateria, ja koulussa samoin kuin kotona pitäisi ateriointiin luoda kiireetön, rauhallinen ilmapiiri. Kouluruokailussa ruoan hinnan nousu ei saa vaikuttaa aterian laatuun tai näkyä kasvisten karsimisena. Virvoitusjuoma- ja karkkiautomaatit eivät kuulu kouluihin.
Vanhemmat vaikuttavat keskeisesti lasten ruoka- ja liikuntatottumuksiin omalla esimerkillään. Vanhemmille kuuluu vastuu rajoittaa lastensa tietokoneen ääressä istumista, taata riittävä unensaanti ja kannustaa arkiliikuntaan. Päiväkotien ja koulujen liikuntapaikkojen ja välituntiliikunnan kehittämiseen on lukuisia mahdollisuuksia. Myös koulun ja kolmannen sektorin järjestöjen välistä yhteistyötä voidaan kehittää edelleen liikuntamahdollisuuksien lisäämiseksi.
Vanhempien väsymys, huolet ja murheet toimeentulosta, työelämän paineista ja perhe-elämän ongelmista määräävät pitkälti sen, miten perheissä jaksetaan huolehtia lasten hyvinvoinnista ja terveellisistä elämäntavoista. Apua tarvitsevien perheiden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa ja riittävän tuen ja ohjauksen tarjoaminen äitiys- ja lastenneuvolassa sekä kouluterveydenhuollossa on ensiarvoisen tärkeää. Pelkkä elintapaohjaus ei riitä, vaan lihavuuden ennaltaehkäisy vaatii perheen hyvinvoinnin kokonaisvaltaista huomioimista ja monialaista yhteistyötä terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden, varhaiskasvatuksen, opetustoimen ja työelämän välillä.
Kansanterveyslaitoksen kehittämä lasten terveystietojen seurantajärjestelmä on tärkeää vakiinnuttaa valtakunnalliseen käyttöön, jotta neuvola- ja kouluterveydenhuollon tarkastuksista saadaan jatkossa ajantasaiset tiedot suomalaisten lasten ylipainon kehityssuunnista. Kansanterveyslaitos on myös kehittämässä valtakunnallista sähköistä lastenneuvolakäsikirjaa neuvolakentän käytännön työn tueksi. Käsikirja tulee sisältämään myös lasten lihavuuteen liittyvän ennaltaehkäisevän terveystyön linjaukset, ohjeita työntekijöille sekä tietoa ja käytännön tukimateriaalia ylipainoisten lasten perheille.
Anneli Pouta, ylilääkäri
KTL, Lasten ja nuorten terveyden osasto