Yläkoululaisten ruokavaliossa parannettavaa
Yläkoululaisten ravitsemus- ja hyvinvointihankkeen tavoitteena on selvittää ja parantaa nuorten ruokatottumuksia, kouluruokailua ja suun terveyttä. Alkututkimuksen tulosten perusteella nuorten tulisi lisätä kasvisten ja hedelmien syöntiä ja kiinnittää huomiota välipalojen laatuun.
Terveystottumusten perusta luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Lasten ja nuorten ylipaino on lisääntynyt kaikissa länsimaissa napostelu- ja pikaruokakulttuurin yleistyessä. Myös hammasterveyden on havaittu viime aikoina heikentyneen. Yhä harvemmassa perheessä ehditään illalla kokoontua yhteisen aterian ääreen, ja koululounaskin jää liian monelta nuorelta väliin.
Nuorten terveydestä on Suomessa kerätty tietoa lähinnä kyselytutkimuksilla (esimerkiksi Kouluterveyskysely ja Nuorten terveystapatutkimus), joissa on vain muutama ruokavaliota koskeva kysymys. Siten tarvitaan lisää tutkimustietoa nuorten ruokavaliosta ja etenkin keinoista vaikuttaa siihen.
Yhteistyötä tutkimuksessa
Kansanterveyslaitoksen ravitsemusyksikön koordinoimassa Yläkoululaisten ravitsemus- ja hyvinvointihankkeessa oli mukana 12 yläkoulua Tampereelta, Lahdesta ja Mikkelistä. Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitos toteutti hankkeessa suun terveyden tutkimuksen. Intervention käytännön toteutuksesta on vastannut Leipätiedotus ry, ja Suomen Sydänliitto ry on osallistunut koulujen ruokapalveluhenkilöstön koulutukseen. Hanke on osa Sitran ERA-ohjelman Järkipalaa-hanketta.
Vain noin puolet nuorista ja heidän huoltajistaan antoi suostumuksensa tutkimukseen osallistumisesta, yhteensä tutkittavina oli noin 700 oppilasta. Tyttöjä osallistui tutkimukseen enemmän kuin poikia. Lähtötasotutkimus 7.-luokan oppilaille suoritettiin keväällä 2007. Tutkimuksessa kerättiin tietoja kotiin postitetuilla nuoren ja huoltajan kyselylomakkeilla. Kouluilla toteutetussa kenttätutkimuksessa mitattiin pituus, paino ja verenpaine ja tehtiin suun terveyden tutkimus. Lisäksi osa tutkittavista (noin 300) osallistui ravintohaastatteluun, jossa selvitettiin kahden edeltävän päivän ruoankäyttö. Myös opettajilta tiedusteltiin näkemyksiä kouluruokailusta kyselylomakkeella.
Lähtötasotutkimuksen jälkeen koulut arvottiin toimenpide- ja vertailukouluihin. Toimenpidekouluissa lisättiin oppilaiden tietoja terveellisestä ruokavaliosta ja kehitettiin kouluruokailua. Lisäksi vaikutettiin koulun henkilökuntaan ja vanhempiin. Toimenpiteiden vaikutusta on tutkittu keväällä 2008 ja tulokset julkaistaan loppuraportissa joulukuussa 2008. Myös toimenpiteiden käytännön toteutuksesta julkaistaan käsikirja, jota kaikki koulut voivat hyödyntää.
Liikaa sokeria, liian vähän kuitua
Vuoden 2007 alkututkimuksen tulosten mukaan 7.-luokkalaisista nuorista tuoreita kasviksia ilmoitti syöneensä 34 %, hedelmiä 28 % ja ruisleipää 33 % päivittäin edeltävän viikon aikana. Nuorista kolme neljäsosaa söi aamiaista kouluviikon aikana päivittäin.
Ravintoaineiden saantilukujen mukaan sokerin osuus kokonaisenergiansaannista oli suositusta runsaampaa ja vastaavasti kuidun saanti oli suositusta vähäisempää. Myös raudan, D-vitamiinin ja folaatin saanti oli suosituksia vähäisempää.
71 % söi koululounasta kouluviikon aikana päivittäin. Koululounaalla lähes kaikki söivät pääruokaa, mutta muita aterianosia syötiin harvemmin (kuvio 1.) Koululounaasta saatiin noin 20 % päivittäisestä energiasta, kun suositus on kolmannes. Kysyttäessä nuorilta parannusehdotuksia kouluruokailun kehittämiseksi nuoret toivoivat mm. paremmanmakuista pääruokaa, useammin jälkiruokia ja pehmeää leipää sekä enemmän salaattivaihtoehtoja. Myös lyhyempi jonotusaika ja viihtyisämpi ruokailuympäristö mainittiin.
Koululounaan syömiseen käytetty aika oli lyhyt, 82 % oppilaista käytti siihen enintään 15 minuuttia. Monet myös tunsivat jäävänsä nälkäiseksi koululounaan syömisen jälkeen. Nuorten antama kouluarvosana koululounaalle oli keskimäärin 7.
Välipalalla on väliä
Noin puolet nuorista ilmoitti syövänsä välipaloja kouluaikana vähintään kerran viikossa. Yleisimmät kouluaikana nautitut välipalat on esitetty kuviossa 2. Kouluaikana nautitut välipalat hankittiin yleensä koulun välipalatarjoilusta tai kioskista, koulun ulkopuolelta tai tuotiin kotoa.
Koulun ja sen ympäristön välipalatarjonta määrää myös kysyntää ja koulujen välillä oli suuria eroja nautittujen välipalojen laadussa. Välipalavalinnat olivat terveellisempiä, jos koulussa oli myynnissä terveellistä välipalaa, koulun alueelta oli poistumiskielto eikä koulussa ollut virvoitusjuoma-automaatteja. Kaikista päivän aikana nautituista välipaloista nuoret saivat noin 40 % energiasta, joten välipalojen laatuun pitää kiinnittää huomiota sekä koulussa että kotona.
Kysyttäessä mielipiteitä terveellisestä syömisestä, noin 90 % oppilaista oli sitä mieltä, että syömällä terveellisesti he jaksavat ja voivat paremmin. Kuitenkin vain neljäsosa oppilaista vastasi pystyvänsä syömään terveellisesti, jos tarjolla on myös epäterveellisiä, houkuttelevia vaihtoehtoja.
Aikuiset ovat malli nuorelle
Koulun ja kodin aikuisten esimerkki ja vastuu terveellisistä valinnoista korostuvat myös nuorten valintoihin vaikuttamisessa. Vanhemmista 78 % söi aamiaisen kotona arkipäivisin joka päivä. Huoltajien vastausten mukaan 72 %:ssa kodeista oli tarjolla joka päivä hedelmiä, mutta kasviksia alle puolessa. Nuoren on vaikea lisätä kasvisten ja hedelmien kulutusta, jos niitä ei kotona ole edes tarjolla.
Huoltajilta kysyttiin myös, kuinka usein he keskustelevat nuoren kanssa kouluruokailusta. Vastausten mukaan huoltajista noin puolet tiedustelee usein, söikö nuori kouluruokaa, mutta hyvin harva kysyy, paljonko nuori söi. Vanhemmilla voi usein olla virheellinen käsitys, että nuori on syönyt koulussa hyvin eikä silloin ruokailuun kotona kiinnitetä riittävästi huomiota.
Opettajien vastausten mukaan 54 % opettajista söi joka päivä koululounaan, kun taas 14 % ei syönyt sitä koskaan. Opettajista vain vajaa kolmasosa oli sitä mieltä, että opettajat ovat tärkeä malli nuoren syömiselle. Olisi toivottavaa, että opettajat osallistuisivat kouluruokailuun ja näin myös toimisivat esimerkkinä nuorille.
Koulun välipalat ja nuorten terveysseuranta kuntoon
Suomessa kaikille oppilaille tarjottu maksuton koululounas on suuri etu moniin muihin maihin verrattuna, ja se tulisi nähdä tärkeänä investointina nuorten terveyteen. Kouluruokailun laadun ja houkuttelevuuden kehittämiselle tulee turvata riittävät resurssit.
Koululounaan ravintosisältö on yleensä suositusten mukainen, mutta monet nuoret jättävät aterian osia kokonaan syömättä tai syövät ruokaa hyvin pieniä annoksia. Monessa kunnassa koululounaan raaka-aineisiin käytettävä summa on reilusti alle euron päivässä. Päätökset kouluruokailun rahoituksesta tehdään kuntatasolla ja pienilläkin lisäpanostuksilla voitaisiin saada parannuksia aikaan.
Kansanterveyslaitos ja Opetushallitus suosittelivat jo vuonna 2007, että kouluissa ei tulisi olla myytävänä virvoitusjuomia, makeisia tai sokeroituja mehuja. Käytännössä kuitenkin yhä liian monessa koulussa suositus ei toteudu. Myös keväällä 2008 julkaistussa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kouluruokailusuosituksessa kiinnitetään huomiota koulun välipalatarjontaan. Suosituksen mukaan oppilaille tulee järjestää mahdollisuus ravitsevaan välipalaan, mikäli oppitunnit jatkuvat pitempään kuin kolme tuntia koululounaan jälkeen. Koulujen välipalatarjonnan kehittämiseen olisi toivottavaa suunnata lisäresursseja.
Tämä tutkimus on osoittanut tiedon tarpeen nuorten ruokavaliosta, ja tutkimustietoa voidaan hyödyntää mm. kehitettäessä kouluaikaista ruokailua. Tulevaisuudessa olisi toivottavaa saada kouluikäisten järjestelmällinen terveys- ja ravitsemustietojen seuranta osaksi kouluterveydenhuoltoa ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä. Lisäksi tietoja voitaisiin täydentää säännöllisillä seurantatutkimuksilla.
Suurena haasteena nuorten tutkimisessa on matala osallistumisaktiivisuus; etenkin heikoimmassa asemassa olevat nuoret eivät ole kiinnostuneita tutkimuksista. Tulevaisuudessa tarvitaan myös uusia keinoja nuorten terveystutkimusten menetelmien kehittämisessä ja yleensäkin nuorille suunnatun terveysviestinnän kohdentamisessa, esimerkiksi nuorten tavoittamiseksi internetin välityksellä.
Ulla Hoppu, tutkimuskoordinaattori
Pirjo Pietinen, tutkimusprofessori
KTL, ravitsemusyksikkö
Kuvio 1. Koululounaalla syödyt aterian osat (%).
Kuvio 2. Yleisimmät välipalat kouluaikana (%).