Moni työikäinen suomalainen syö päivän ainoan lämpimän aterian työpaikalla. Siksi joukkoruokailun kansanterveydellinen merkitys on suuri. Kesäkuussa annettu valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista velvoittaa julkista sektoria noudattamaan joukkoruokailusta annettuja suosituksia aiempaa tarkemmin.
- Suomalainen joukkoruokailukulttuuri on maailmalla harvinainen ja joukkoruokailun merkitys terveydelle on siksi suurempi kuin monessa muussa maassa. Suomi oli myös ensimmäisiä maita, joissa on tarjottu ilmainen kouluruoka, kertoo neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio-Lähteenkorva sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Sarlio-Lähteenkorva toimii ministeriön hiljattain asettaman Joukkoruokailun seuranta- ja kehittämistyöryhmän puheenjohtajana. Työryhmällä on kolme tavoitetta: laatia kriteerit ruoan ravitsemuksellisen laadun arvioimiseen, parantaa laadukkaan joukkoruokailun saatavuutta ja kehittää toimiva seurantajärjestelmä. Ryhmä jättää suosituksensa vuoden 2009 lopulla.
- Ensimmäinen tavoitteemme on saada ruoan ravitsemuksellinen laatu nykyistä paremmin mukaan valintakriteereihin ostettaessa ruokapalveluja. Tätä varten tarvitsemme selvät ja helposti sovellettavat kriteerit, joita voidaan soveltaa kilpailutusvaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi rasva- ja suolapitoisuudelle asetettuja rajoja.
Toinen tavoite on lisätä työpaikkaruokailun saatavuutta. Työterveyslaitos selvittää parhaillaan miten ruoan laatu ja hinta tai työntekijän kiire ja ruokailuympäristö vaikuttavat joukkoruokailun käyttöön.
- Saamme luotettavaa tietoa, vasta kun selvitys valmistuu, mutta tuntuma tällä hetkellä on se, että hinnalla on merkitystä erityisesti pienituloisilla. Siksi meidän on mietittävä keinoja tukea työpaikkaruokailua.
Kansanterveyslaitoksen ja Työterveyslaitoksen aiemmassa hankkeessa on selvitetty työpaikkaruokailun saatavuutta. Sen mukaan noin kaksi kolmesta työikäisestä on työpaikkaruokailun piirissä (ks. alla).
- Ulkopuolelle jäävät yrittäjät ja pienet työpaikat erityisesti kuljetus- ja rakennusaloilla, joilla epäterveelliset elintavat ovat tunnettu ongelma. Työmarkkinajärjestöt, sekä työnantajat että työntekijät, ovat keskeisessä asemassa mietittäessä parhaita keinoja lisätä joukkoruokailun saatavuutta. Siksi ne ovatkin mukana työryhmässä, kertoo Sarlio-Lähteenkorva.
Joitain joukkoruokailuun liittyviä asioita on seurattu Suomessa tähän mennessä muun muassa Kansanterveyslaitoksessa, Työterveyslaitoksessa ja elintarviketeollisuudessa. Kattavan seurantajärjestelmän rakentaminen tulee olemaan haastavaa.
Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista on osa Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa. Vaikka periaatepäätöksellä ei ole lain tai asetuksen voimaa, ohjaa se julkista sektoria, erityisesti hallinnonalojen toimijoita ja kuntia, hyvinkin voimakkaasti.
- Periaatepäätöksessä todetaan muun muassa, että kunnissa tulee olla riittävä määrä ravitsemus- ja liikuntapalveluja ja näiden alojen ammattilaisia. Käytännössä periaatepäätös tarkoittaa sitä, että ravitsemus ja liikunta täytyy kirjoittaa kunnan hyvinvointisuunnitelmaan. Periaatepäätös antaa myös esimerkiksi kouluruokasuosituksille uuden painoarvon, kun niissä todetaan, että kouluruoan tulisi olla suositusten mukaista.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisee ensi vuoden alussa sairaalaruokasuositukset, joiden soveltamista kokeillaan syksyn aikana. Lisäksi eri tahoista koostuva asiantuntijaryhmä on laatimassa vanhusten ravitsemussuosituksia, jotka on tarkoitus saada valmiiksi kuluvan vuoden aikana.
- Nykykäsityksen mukaan vajaaravitsemus on vanhuksilla valitettavan suuri ongelma, toteaa Sarlio-Lähteenkorva.
Maria Kuronen
Valtioneuvoston periaatepäätös löytyy sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilta: http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tervh/thedi/index.htx.i104.pdf
Kansanterveyslaitoksen ja Työterveyslaitoksen yhteisessä hankkeessa on selvitetty työaikaisen aterioinnin yleisyyttä, taustatekijöitä ja taloudellista merkitystä suomalaisten työntekijöiden keskuudessa.
Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan henkilöstöravintolaa käyttävät eniten miehet, korkeakoulutetut, pääkaupunkiseudulla asuvat ja toimistotöitä tekevät. Omien eväiden syöjät ovat sen sijaan useimmin naisia, matalasti koulutettuja, pienillä paikkakunnilla asuvia ja ruumiillista työtä tekeviä. Naisista omia eväitä syö lähes puolet, miehistä noin kolmasosa. Työpaikan järjestämä ruokailumahdollisuus on noin 70 %:lla 15–64-vuotiaista työssäkäyvistä naisista ja 60 %:lla miehistä.
Kaikkein johdonmukaisimmin työhön liittyvistä asioista henkilöstöruokalan käyttöön vaikuttaa työpaikan koko. Sekä miehet että naiset ruokailevat useammin henkilöstöravintolassa isoilla, yli 30 työntekijän työpaikoilla. Huonoimmat mahdollisuudet työnantajan järjestämään ruokailuun on yksityisyrittäjillä, kouluttamattomilla työntekijöillä, nuorilla miehillä ja pienillä työpaikoilla työskentelevillä: heistä vain noin kolmanneksella on mahdollisuus ruokailuun henkilöstöravintolassa.
Lähde: Raulio S, Roos E, Mukala K, Prättälä R. Can working conditions explain differences in eating patterns during working hours? Public Health Nutrition 2008;11(3):258–70. Katso myös Kansanterveys-lehti 2/2007