Mielenterveys- ja päihdehäiriöt yleisiä nuorilla aikuisilla
Nuorten aikuisten terveyttä ja psyykkistä hyvinvointia selvittänyt tutkimus osoittaa, että 40 prosentilla nuorista aikuisista on ollut mielenterveyshäiriö elämänsä aikana. Tieto nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöiden yleisyydestä, luonteesta ja taustatekijöistä on tärkeää häiriöiden ennaltaehkäisyn ja hoidon kehittämiseksi.
Varhaisaikuisuus on haastava elämänvaihe. Nuori aikuinen irrottautuu lapsuudenperheestään ja tekee usein ratkaisevimmat ammattiin ja parisuhteeseen liittyvät elämänvalintansa. Mielenterveyshäiriöt voivat olla erityisen haitallisia juuri tässä ikävaiheessa. Nuorten aikuisten mielenterveydestä saatiin tietoa osana Terveys 2000 -tutkimusta, jossa selvitettiin 10 000 satunnaisesti valitun suomalaisen terveyttä ja toimintakykyä. Tutkimukseen kuului 1 894 nuoren aikuisen otos, jolle tehtiin vuonna 2001 terveydentilaa kartoittanut haastattelu.
Koska tietoa tarvittiin vielä lisää, lähestyttiin Terveys 2000 -tutkimukseen valikoituneita nuoria aikuisia uudelleen vuosina 2003–2005 kutsumalla tuolloin 20–35-vuotiaita nuoria aikuisia uuteen tutkimukseen. Nuorten aikuisten terveys ja psyykkinen hyvinvointi -tutkimukseen sisältyi koko otokselle lähetetty kyselylomake, jonka jälkeen osalle tehtiin oireilua tarkemmin kartoittava mielenterveyshaastattelu ja muistia, tarkkaavaisuutta ja muita kognitiivisia eli tiedollisia toimintoja arvioinut neuropsykologinen tutkimus. Haastattelun lisäksi perehdyttiin myös mielenterveysongelmiin hoitoa saaneiden potilaskertomustietoihin. Lopulliset diagnoosit perustuivat psykiatrian alan lääkärin kaikkeen käytettävissä olevaan tietoon pohjautuvaan arvioon, ja ne tehtiin noudattaen amerikkalaisen DSM-IV-diagnoosijärjestelmän kriteereitä (1).
Tutkimuksen mukaan mielenterveys- ja päihdehäiriöt ovat suomalaisilla nuorilla aikuisilla yleisiä.
Tutkimusajankohtana mielenterveys- tai päihdehäiriöstä kärsi 15 prosenttia nuorista aikuisista, ja 40 prosentilla oli ollut sellainen jossakin elämän vaiheessa. Elämänaikaiset häiriöt olivat yleisempiä naisilla (46 %) kuin miehillä (35 %) (1).
Mielenterveys- ja päihdehäiriöiden esiintyvyys
Keskeisimpien mielenterveyshäiriöiden elämänaikainen esiintyvyys miehillä ja naisilla on esitetty taulukossa 1. Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt olivat naisilla selvästi yleisempiä kuin miehillä, kun taas miehillä oli selvästi enemmän päihdehäiriöitä kuin naisilla. Masennushäiriöistä yleisimpiä olivat vakavan masennuksen jaksot, jollaisen oli sairastanut elämänsä aikana 19 % naisista ja 9 % miehistä. Ahdistuneisuushäiriöistä yleisin oli naisilla paniikkihäiriö, miehillä sosiaalisten tilanteiden pelko (1).
Alkoholi oli yleisimmin väärin käytetty päihde. Elämänaikainen alkoholin väärinkäyttö todettiin 12 prosentilla ja alkoholiriippuvuus 8 prosentilla miehistä. Naisilla alkoholihäiriöt olivat selvästi harvinaisempia: alkoholin väärinkäyttö todettiin 3 prosentilla ja alkoholiriippuvuus samoin 3 prosentilla naisista. Tutkimuksessa käytetyn DSM-IV-diagnoosiluokituksen mukaan alkoholin väärinkäyttöä ja riippuvuutta ei voida diagnosoida samanaikaisesta, vaan mikäli riippuvuuden diagnostiset kriteerit täyttyvät, tehdään aina riippuvuusdiagnoosi, ei väärinkäyttödiagnoosia. Siten joko alkoholin väärinkäyttö tai alkoholiriippuvuus todettiin miehistä 20 prosentilla, naisista 7 prosentilla. Huumeisiin liittyvät päihdehäiriöt ovat selvästi alkoholihäiriöitä harvinaisempia. Minkä tahansa huumeen riippuvuus tai väärinkäyttö oli jossain elämän vaiheessa ollut miehistä 7 prosentilla, naisista 2 prosentilla. Huumeongelma ilman taustalla ollutta alkoholin väärinkäyttöä tai alkoholiriippuvuutta oli harvinainen (1).
Ajankohtaiset mielenterveyshäiriöt arvioitiin tutkimusta edeltäneen kuukauden oireilun perusteella. Ajankohtaiset mielenterveyshäiriöt olivat selvästi elämänaikaisia harvinaisempia. Ajankohtaisten häiriöiden esiintyvyydessä naisten (16 %) ja miesten (14 %) välinen ero oli pienempi kuin elämänaikaisissa häiriöissä. Naisilla yleisimpiä olivat ahdistuneisuushäiriöt, jollainen todettiin naisista 7 prosentilla. Miehillä tavallisimpia olivat päihdehäiriöt: ajankohtainen päihdehäiriö todettiin 8 prosentilla miehistä. Vain 2 prosentilla tutkituista todettiin ajankohtainen masennustila (1).
Vaikka mielenterveyshäiriöt olivat suomalaisilla nuorilla aikuisilla yleisiä, suomalaiset esiintyvyysluvut ovat eurooppalaista keskitasoa (2), ja Yhdysvalloissa monet mielenterveyshäiriöt ovat suomalaistasoa yleisempiä (3). Erot yhdysvaltalaistutkimuksiin saattavat kuitenkin selittyä sillä, että kynnys asettaa diagnoosi on tiettyjen häiriöiden osalta ollut yhdysvaltalaistutkimuksessa suomalaistutkimusta matalampi.
Koulutustason ja työttömyyden yhteys häiriöihin on vahva
Mielenterveys- ja päihdehäiriöillä on tutkimuksen perusteella yhteys matalaan peruskoulutustasoon ja työttömyyteen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ainoastaan peruskoulutustasoa, koska tutkimusryhmän nuorimmilla olivat opinnot usein vielä kesken. Ylioppilastutkinnon suorittaneilla nuorilla aikuisilla oli vähemmän mielenterveyshäiriöitä ja erityisesti päihdehäiriöitä kuin sitä alemman peruskoulutuksen saaneilla. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluivat ne, joilla lukio oli jäänyt kesken, jotka olivat suorittaneet peruskoulun ja pieni joukko niitä, joilla peruskoulu oli jäänyt kesken. (1) Työttömyys liittyi vahvasti päihdehäiriöihin: lähes neljännes työttömistä kärsi päihdehäiriöistä tai -riippuvuudesta, kun taas työllisistä osuus oli noin viisi prosenttia. Lisäksi työttömillä esiintyi ajankohtaisia mielenterveyshäiriöitä yli nelinkertaisesti työllistyneisiin verrattuna. (1)
Tämän tutkimuksen perusteella ei voida selvittää, oliko mahdollinen koulutus- ja työtilaisuuksien puute myötävaikuttanut mielenterveysongelmien kehittymiseen, vai olivatko vaikeudet opiskelussa ja työelämässä seurausta mielenterveysongelman alkamisesta. Mielenterveysongelmat ovat joka tapauksessa tavallisia työttömillä nuorilla aikuisilla, ja hoitamattomiin mielenterveys- ja päihdeongelmiin tiedetään liittyvän sekä toimintakyvyn että elämänlaadun heikkeneminen.
Hoitoa tarjolla niille, jotka osaavat sitä hakea
Ajankohtaisesta mielenterveys- tai päihdehäiriöstä kärsivistä 58 prosenttia oli jossain elämänsä vaiheessa saanut asiantuntija-apua tai hoitoa mielenterveydellisen ongelman vuoksi, mutta vain alle neljäsosalla heistä oli tutkimushetkellä hoitokontakti. Toisaalta hoitokontakti oli lähes 80 prosentilla niistä, jotka itse arvioivat tarvitsevansa tutkimushetkellä terveyspalveluja mielenterveydellisten ongelmien takia. Vaikuttaakin siltä, että hoitoa on saatavilla, jos henkilö itse kokee tarvitsevansa apua ja hakeutuu hoidon piiriin. Terveydenhuollon haasteeksi jää suuri joukko oireilevia nuoria aikuisia, jotka eivät aktiivisesti hae ammattiapua. Jatkossa tutkimme tarkemmin hoidon laatua eri mielenterveyshäiriöissä. (1)
Tietoa tarvitaan taustatekijöistä ja vaikutuksista
Mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä nuorilla aikuisilla. Erityisen huolestuttava on päihdehäiriöiden, matalan koulutustason ja työttömyyden kytkeytyminen voimakkaasti toisiinsa. Jatkossa syvennymme tarkemmin yksittäisten mielenterveyshäiriöiden taustatekijöiden ja vaikutusten tutkimiseen, mielenterveyden ja neuropsykologisten toimintojen välisten yhteyksien selvittämiseen sekä mielenterveyteen kytkeytyvien ilmiöiden, kuten itsetuhoisuuden, tutkimiseen.
Jaana Suvisaari, akatemiatutkija
KTL, Vakavien mielenterveyshäiriöiden yksikkö
Kirjallisuutta
1. Suvisaari J, Aalto-Setälä T, Tuulio-Henriksson A, ym. Mental disorders in young adulthood. Psychol Med 2008 May 28:1–13.
2. Alonso J, Lepine JP; on behalf of the ESEMeD/MHEDEA 2000 Scientific Committee. Overview of key data from the European Study of the Epidemiology of Mental Disorders (ESEMeD). J Clin Psychiatry 2007;68[Suppl.2]:3–9.
3. Kessler RC, Berglund P, Demler O, Jin R, Merikangas KR, Walters EE. Lifetime prevalence and age-of-onset distributions of DSM-IV disorders in the National Comorbidity Survey Replication. Arch Gen Psychiatry 2005;62:593–602.