Tartuntatautien esiintymistä ja taudinaiheuttajia voidaan jossain määrin ennustaa, mutta yllätyksellisyys kuuluu kuvaan. Ajankohta, maantiede, terveydenhuollon, elintarvikevalvonnan ja ympäristöterveyden voimavarat ja epidemiologinen osaaminen ratkaisevat kuinka pian esimerkiksi ruoka- tai vesivälitteinen epidemia selvitetään.
Lainsäädäntö edellyttää yhä tiukempaa sairaalainfektioiden seurantaa ja torjuntaa, ja sairaanhoitopiirien tartuntatautiyksiköiden odotetaan myös ottavan koordinointivastuu epidemioiden selvityksissä ja torjunnassa. Äkillisen biouhkan ilmetessä yksiköiden on pystyttävä soveltamaan valtakunnallisia suosituksia alueelliseen ja kunnalliseen organisaatioon.
Valtakunnallisena toimijana Kansanterveyslaitos kerää tietoa tarttuvien tautien esiintymisestä, epidemioista ja epidemiaepäilyistä, sekä niihin liittyvistä riskitekijöistä. KTL:n infektioepidemiologian ja -torjunnan osasto ohjeistaa ja tarvittaessa avustaa kuntien viranomaisia epidemioiden selvittelyssä ja hallinnassa. Osaston asiantuntijat ovat jo useita vuosia vetäneet epidemioiden selvittämisen ja sairaalainfektioiden torjunnan kursseja, jotta tartuntatauti-epidemiologinen ammattiosaaminen yleistyisi maan joka kolkassa. Osaston muonavahvuuteen kuuluu myös jatkuvasti erikoistuva tartuntatautilääkäri tai eläinlääkäri ja eurooppalainen kenttäepidemiologi-koulutettava.
Aikaisemmin Euroopan maat olivat onnellisen tietämättömiä siitä, että heillä ja naapurilla riehui sama tauti. Epidemioita ei lainkaan selvitetty. Euroopan Unionin aikana epidemioiden havaitseminen ja selvittäminen on kehittynyt johdonmukaiseksi toiminnaksi. Eri maiden tartuntatautien seurantamenetelmät ovat lähentyneet toisiaan, ja verkostoituneet epidemiologit käyttävät samoista asioista samoja termejä eli puhuvat nyt samaa kieltä.
Nykyisen eurooppalaisen tartuntatautiverkoston yhteistyö perustuu pääosin EU:n rahoittamaan koulutusohjelmaan, joka aloitettiin vuonna 1995. European Programme for Intervention Epidemiology Training, eli EPIET-ohjelman missio on eurooppalaisen kenttäepidemiologiverkoston luominen, toimintavalmiuden nostaminen unionin sisällä ja ulkopuolella ja tartuntatautien seurannan ja torjunnan parantaminen Euroopassa.
Ohjelmaa koordinoi Euroopan tautikeskus (ECDC), jonka henkilökunnasta suuri osa on entisiä EPIET -fellowseja. Koulutuksen motto “learning by doing” toteutuu siten, että jäsenmaiden kansanterveyslaitokset tarjoavat työskentelypaikan kahdeksi vuodeksi yhdelle toisen maan jo alalla toimivalle lääkärille, mikrobiologille, eläinlääkärille tai terveydenhoitajalle. Koulutuksen tavoitteet ja ohjelma ovat kaikille samat, mutta toteutus riippuu paikallisista olosuhteista ja isäntälaitoksen tehtävistä.
Suomessa on jo kahdeksan EPIET-alumnia, joista kolme työskentelee KTL:n infektioepidemiologian ja -torjunnan osaston asiantuntijoina. Kansanterveyslaitos on toiminut isäntälaitoksena jo viidelle eurooppalaiselle, ja kuudes aloittaa harjoittelunsa tänä vuonna. KTL:n ylilääkäri
Outi Lyytikäinen oli ensimmäisen koulutuskohortin opiskelijana Saksassa Robert Koch-Institutissa vuosina 1995–1997, ja nykyisin hän on EPIET-ohjaaja ja verkoston koordinaattori.
EPIET-koulutettavat toimivat osaston erikoistuvan tartuntatautilääkärin tai eläinlääkärin työparina. He auttavat epidemiaselvityksissä, analysoivat seurantatietoja, arvioivat seurantajärjestelmiä ja tekevät omia tutkimusprojekteja.
- Viestintä on olennainen osa koulutussisältöä. On opittava miten epidemiaselvityksistä ja tartuntatautien seurantatiedoista viestitetään eri asiantuntijoille, kansalaisille ja tiedeyhteisölle. Pöytälaatikkoon jäävillä tekemisillä ei ole mitään merkitystä, Outi Lyytikäinen muistuttaa.
Koulutustavoitteiden saavuttamista arvioidaan säännöllisesti. Jos Suomessa ei ilmenisi koulutusaikana epidemiaa, koulutettavat voitaisiin lähettää avustamaan kansainvälisissä epidemioissa. KTL:n koulutettavista Angie Rose kävi ebolan ja Richard Peabody apinarokon selvittelykeikalla Afrikassa.
In-house-harjoittelijoiden ohjaus on kiinteä osa infektioepidemiologian osaston työtä, ja koulutettavat ovat arvokas lisätyövoima osastolla. Infektiolääkäreitä on ajoittain ollut vaikea saada KTL:ään ja EPIET-koulutukseen. Moni ei voi lähteä kahdeksi vuodeksi kotipaikkakunnaltaan. Osasyynä on myös palkka, joka ei vastaa kliinisen työn ansiota. Koulutuksen rakennetta uudistettiin hiljattain EPIET-koulutuksen mallin mukaiseksi. Kahden vuoden kokonaisuus jaksotettiin pätkiin ja palkkakustannukset jaetaan nyt sairaanhoitopiirien ja KTL:n kesken. Sh-piirit saavat esittää koulutussisällöksi omia projekteja, joilla on valtakunnallista painoarvoa. Nyt koulutettavia on jonoksi asti. Yhteinen sävel on löydetty ja tavoitteena onkin, että kymmenen vuoden sisällä jokaisessa sairaanhoitopiirissä on kaksi KTL:ssä pitkään koulutettua infektioepidemiologian asiantuntijaa.
Unkarilainen Peter Makary hakeutui juuri Suomeen EPIET verkoston koulutukseen vuonna 2005, siksi, että Suomi ja Unkari muistuttavat kooltaan ja kansanterveysongelmiltaan enemmän toisiaan kuin esimerkiksi Unkari ja Ranska. Suomi oli tullut tutuksi Makarylle jo 1990-luvulla, jolloin hän työskenteli kahdeksan vuotta lääketehdas Orionilla Unkarissa.
Unkarin kansanterveyslaitoksella on enemmän tehtäviä kuin KTL:llä, ja alkuun yhtymäkohtien löytäminen rakenteista ja vastuutasoista olikin haaste. Kun Makary aloitti kaksivuotisen “tekemällä oppimisen” KTL:ssä, hän varsin pian näki koko kansanterveyden käsitteen aivan uudessa valossa. Suorittamastaan Master of Public Health -tutkinnosta ei ollut paljonkaan apua käytännön työssä.
Koulutusjakso opetti Makarylle, että epidemian selvityksessä on tärkeää ymmärtää, että eri ammattien toimijat ovat kumppaneita, joiden kanssa työskennellään yhtenä tiiminä. KTL ylläpitämä valtakunnallinen tartuntatautirekisteri teki Makaryyn suuren vaikutuksen. Hänen käsityksensä tartuntatautien seurannasta sai aivan uutta sisältöä.
Artikkelin julkaiseminen on yksi koulutuksen tavoitteista. Makary ehti olla mukana viiden epidemian selvityksessä Suomessa, joissa sairastumisia olivat aiheuttaneet norovirus, yersinia pseudotuberculosis ja kampylobakteeri. Artikkeli “Multiple norovirus outbreaks among canteen users in Finland, July 2006”, jossa Makary on ensimmäinen kirjoittaja, on juuri hyväksytty julkaistavaksi.
Makary kiittelee infektioepidemiologian ja torjunnan osaston henkilökuntaa lämpimästä vastaanotosta heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Kaiken oppimansa hän vie mukanaan kun aikanaan palaa Unkariin, mutta sen aika ei ole vielä. Hänen onnistui saada pysyvä työpaikka lääketieteellisenä asiantuntijana Orion-yhtymältä ja yhteistyö Puumalaviruksen epidemiologiaa koskevassa tutkimusprojektissa KTL:n kanssa jatkuu. Suomeen muuttivat myös vaimo ja lapset, joiden koulunkäynnin Makary haluaisi rauhoittaa muutamaksi vuodeksi. Makary haluaisi vielä oppia suomea kunnolla, mutta se onkin yllättävän vaikeata.
- Tämä kuulostaa varmaan oudolta, mutta minulla ei ole kunnollista suomalaista ympäristöä Helsingissä: kotona puhutaan unkaria, KTL:ssä ja työssä englantia, ja kadulla minulle aina vastataan englanniksi, vaikka yritän puhua suomea, Makary naurahtaa.
Infektiolääkäri
Eeva Ruotsalainen perehtyi Kansanterveyslaitoksella infektioepidemiologiaan viime talvena juuri Nokian vesiepidemian aikaan. Neljän kuukautta kestäneeseen tartuntatautilääkärin pestiin osui myös Tampere-talon shigella-epidemia ja teollisuuslaitoksessa todettu legionella-rypäs.
- Todellinen epidemia on parasta koulutusta, ja sainkin erittäin hyvää oppia, Eeva Ruotsalainen kertoo nauraen ja jatkaa, ettei yhdellekään tartuntatautilääkärille ole aiemmin osunut näin suuria epidemioita yhtä lyhyeen jaksoon.
HUS-piiriin on perustettu oma infektioepidemiologian yksikkö, jossa Ruotsalaisen vastaa erityisesti avohoidon kuten päiväkotien ja koulujen epidemioiden selvittämisestä. Työ on laaja-alaista yhteistyötä monien toimijoiden kanssa.
- Sijoitun KTL:n ja kuntien tartuntatautilääkäreiden väliin ja annan tarvittaessa konsultaatioapua. Yleensä tartuntatautilääkäreiden kysymykset koskevat epidemian poikasia tai esimerkiksi tuberkuloosikontaktin jäljityksiä, osa eri infektiotautien hoitoa, Ruotsalainen kertoo.
Yksikkö, johon kuuluu Ruotsalaisen lisäksi kokopäiväinen sihteeri, vastaa myös torjuntatoimien järjestämisestä. Elo- ja syyskuussa todetuissa tuhkarokkoaltistuksissa yksikkö oli valmistautunut järjestämään ehkäisevät rokotukset yhdessä Lastenklinikan kanssa.
Yksikkö järjestää kuntien tartuntatautilääkäreille infektiotautien koulutusta ja keskustelutilaisuuksia, koska sujuva yhteistyö ja keskustelu on työssä tärkeää. Uusia infektio-ohjeita markkinoidaan koulutuksissa, mutta niistä tiedotetaan myös sähköpostilla ja internetin välityksellä.
Eeva Ruotsalaisen yksikön lisäksi infektioepidemiologista työtä tekee HUS-piirissä kaksi muuta yksikköä, joista toinen vastaa sairaalainfektioista ja toinen pitkäaikaishoitolaitoksissa esiintyvistä infektioista. Työ on tässä muodossa uutta, ja siksi eräänlaista tienraivausta. Työmäärä lisääntyy sitä mukaa, kun tartuntatautilääkäreiden tietoisuus yksikön tehtävästä kasvaa.
Marraskuussa Eeva Ruotsalainen palaa KTL:ään koulutuksen toiselle jaksolle. Tartuntatautilääkärinä hän vastaa sekä asiantuntijoiden että median kysymyksiin. Oppia median kanssa työskentelystä Ruotsalainen pitää erittäin hyödyllisenä kokemuksena.
Epidemiaselvittelyssä on toimittava nopeasti altistuneiden ihmisten suojaamiseksi. Infektiolääkärin pahin kauhukuva olisi tilanne, jossa pitäisi nopeasti löytää keinot estää tuhansien altistuneiden ihmisten sairastuminen. Esimerkiksi meningokokki-epidemiassa tai likaantuneen veden kautta leviävässä hepatiitti A -epidemiassa pitäisi rokottaa nopeasti suuri joukko ihmisiä.
- Nokialla hepatiitti A -rokotuksia ei onneksi tarvittu, mutta muuten tämä vesiepidemia oli Suomen olosuhteissa aikamoinen kauhuskenaario, jota kukaan ei ymmärtänyt odottaa.
- Epidemian aiheuttajan etsiminen on äärettömän kiinnostavaa salapoliisityötä, sanoo infektiolääkäri Eeva Ruotsalainen. Mitä enemmän kuluu aikaa epidemian alkamisesta, sitä vaikeampi syyllistä eli patogeenia on löytää.
Vaikka päätehtävämme sairaalainfektio-ohjelmassa (SIRO) on kehittää ja standardoida hoitoon liittyvien infektioiden seurantaa ja tuottaa vertailukelpoista dataa, joka auttaa sairaaloita tunnistamaan ongelmiaan, koulutus on aivan olennaista. Ilman sitä, asiat eivät etene, Outi Lyytikäinen toteaa.
Kehitämme kurssien sisältöjä ja tarkastamme kohderyhmiä säännöllisesti. Pidämme tärkeänä, että koko sairaala-infektioiden torjunnasta vastaava tiimi, infektiolääkärit, hygieniahoitajat, laboratoriohenkilökunta, mikrobiologit ja kirurgit osallistuvat yhdessä koulutukseen. Näin samaan ongelmaan muodostuu yhteinen näkökulma. Sama pätee ruoka- tai vesivälitteisen epidemian selvityskurssilla.
Koulutusten käytännön järjestäminen on työlästä ja rasittaa koko osaston henkilökuntaa. Yhteistyötä muiden tahojen kanssa Outi Lyytikäinen pitää tervetulleena.
- Kun esimerkiksi FILHA hoitaa tilaisuuksien markkinoinnin ja muut käytännön asiat, jää meidän tehtäväksemme ohjelman suunnittelu ja esitysten toimittaminen järjestäjille.
Koulutuksiin osallistuneita on jo paljon ympäri maata, mutta tietoja koulutetuista ei ole kerätty systemaattisesti SIRO:a lukuun ottamatta. Outi Lyytikäisen ajatuksissa onkin koota tartuntatautiepidemiologian osaamistietokanta ja selvittää aukkoja ja tarpeita kyselytutkimuksella.
- Punainen lanka on se, että täydennyskoulutamme niitä, joiden kanssa toimimme, Outi Lyytikäinen kertoo.
Liisa Palonen
Maria Kuronen
KTL, viestintä