Vuorokausirytmin häiriintymistä aiheuttavat useat tekijät, joista yleisimpiä ovat unen puute, vuorotyö, aikaerorasitus sekä kesä- ja talviaikaan siirtyminen. Vuorokausirytmin häiriöt voivat aiheuttaa univaikeuksia, lisätä onnettomuuksien määrää ja laukaista mielenterveysongelmia.
Tuuli Lahti selvitti väitöskirjatyössään vuorokausirytmin häiriöiden terveysvaikutuksia. Tutkimuksessa todettiin, että kesä- ja talviaikaan siirtymisen aiheuttama vuorokausirytmin häiriö johtaa havaittavissa oleviin muutoksiin unen laadussa ja uni-valverytmissä. Muutoksia unessa ja uni-valverytmissä havaittiin terveillä koehenkilöillä vielä 4–7 vuorokautta kesä- ja talviaikaan siirtymän jälkeen.
- Kun vaikutukset ovat näin voimakkaita terveillä koehenkilöillä, on hyvin mahdollista että tietyissä potilasryhmissä kesä- ja talviaikaan siirtymisen aiheuttama vuorokausirytmihäiriö johtaa vielä voimakkaampiin muutoksiin, Lahti toteaa.
- On tärkeä tunnistaa erityisesti ne ihmiset, jotka ovat herkkiä vuorokausirytmin häiriintymiselle. Vain tunnistamalla nämä ihmiset, voimme ennaltaehkäistä vuorokausirytmin häiriöitä ja niiden aiheuttamia ongelmia, Tuuli Lahti toteaa. Tieto voi auttaa myös hoidon suunnittelussa.
Kesä- ja talviaikaan siirtymisen aiheuttamia häiriöitä tutkittiin terveillä koehenkilöillä kolmena peräkkäisenä vuonna. Näissä tutkimuksissa havaittiin, että kesäaikaan siirtyminen häiritsee erityisesti illanvirkkujen ja lyhytunisten ihmisten unta. Kesäaikaan siirryttäessä kelloja siirretään tunnilla eteenpäin, jolloin iltaan tulee enemmän valoa. Tämä iltavalaistuksen muutos ilmeisesti viivästää illanvirkkujen vuorokausirytmiä ja aiheuttaa sen, että he menevät entistä myöhemmin nukkumaan. Koska työaamuina on kuitenkin herättävä, univelkaa kertyy helposti.
- Lyhytunisilla unen pituus on jo viety niin minimiin, että siitä on vaikea nipistää edes sitä yhtä tuntia, jonka kesäaikaan siirtymä vie uniajastamme pois siirtymäyönä selittää Tuuli Lahti.
Syksyllä aamuihmiset kärsivät siirtymästä enemmän. Siirryttäessä talviaikaan kelloja siirretään tunnilla taaksepäin, mikä tuo aamuun lisää valoa. Aamuvalaistus edistää vuorokausirytmin jaksoa ja voi johtaa syksyn siirtymän yhteydessä siihen, että aamuihmiset heräävät entistä aikaisemmin ja käyvät myös nukkumaan tavallista aiemmin. Herkästi vuodenaikojen muutoksiin esimerkiksi painolla ja mielialalla reagoivat ns. vuodenaikaiset ihmiset, olivat herkkiä myös kesä- ja talviaikaan siirtymille. Heidän lepo-aktiivisuusrytminsä häiriintyi siirtymien yhteydessä. Ilmeisesti vuodenaikaisten ihmisten biologinen kellokoneisto toimii jähmeämmin ja sopeutuminen muutoksiin on näin hitaampaa.
- Sopeutuminen aikaeroon on hyvin yksilöllistä, toteaa Tuuli Lahti.
Tutkimuksessa koehenkilöt käyttivät tutkimuksen ajan aktigrafeja ja vastasivat aamuisuus-iltaisuus- ja vuodenaikaisuus-kyselylomakkeisiin.
- Tiesimme entuudestaan, että aikaerolennot voivat laukaista maniajaksoja. Tiesimme myös, että unenpuute voi johtaa tarkkaavuuden ja suorituskyvyn laskuun ja siten aiheuttaa onnettomuuksia.
Tutkimusta varten kartoitettiin sairaalassa hoidetut maniajaksot ja tapaturmat kaksi viikkoa ennen kesä- ja talviaikaan siirtymistä ja kaksi viikkoa siirtymien jälkeen vuosina 1987–2003. Mitään merkittävää eroa tämä tunnin muutos ei aiheuttanut.
- Saattaa olla, että tunnin muutos on sen verran pieni, ettei se vielä johda näin vakaviin seurauksiin. Voi myös olla, että diagnosoiduilla maniapotilailla lääkitys pystyy pitämään häiriön aisoissa siirtymänkin yli, Lahti arvioi.
Koska vuorokausirytmiä säätelevät kellogeenit osallistuvat solusyklin säätelyyn ja aineenvaihduntaan, epävakaa vuorokausirytmi voi häiritä myös solunjakautumista ja johtaa syövän syntyyn. Viimeaikaisissa tutkimuksissa onkin saatu viitteitä siitä, että vuorokausirytmin häiriöt altistavat tietyille syöpäsairauksille.
Tuuli Lahti tutki väitöskirjassaan myös vuorokausirytmin häiriintymisen yhteyttä Non-Hodgkin-lymfooman esiintyvyyteen, sillä aiemmissa tutkimuksissa oli huomattu, että vuorokausirytmiin tiiviisti yhteydessä olevien kellogeenien mutaatiot aiheuttavat koe-eläimille pahanlaatuisia imukudoskasvaimia. Koska kellogeenit liittyvät solunjakautumisen säätelyyn ja mutaatioiden korjausmekanismeihin, on mahdollista, että vuorokausirytmin häiriöt johtavat pitkään jatkuessaan muutoksiin perimässä ja pahimmillaan syöpäkasvainten kehitykseen. Tutkimusta varten käytiin läpi syöpärekisterin tiedot vuonna 1970 väestölaskentaan osallistuneiden työikäisten syöpäsairauksista vuosilta 1971–1995.
- Tutkimus osoitti, että etenkin yötyötä tekevillä miehillä oli kohonnut riski sairastua non-Hodgikinin lymfoomaan.
Yötyötä tekevien miesten riski sairastua non-Hodgkin lymfoomaan oli 10 % korkeampi kuin muun väestön. Yötyötä tekevillä naisilla riski oli vain 2 % muuta väestöä korkeampi. Naisten vähäisempi riski saattaa johtua suojaavista hormonaalisista tekijöistä tai siitä, että naiset ylipäätään tekevät yötyötä miehiä vähemmän. Raskas teollisuus, jossa tehdään paljon yötyötä, on miesvaltaista ja puhdasta yötyötä tekeviä miehiä on selvästi naisia enemmän. Muissa tutkimuksissa on todettu naisten rintasyöpäriskin kohonneen yö- ja vuorotyössä.
- Yötyö ja aikaerolennot ovat modernin ajan piirre. Ei siksi ole ihme, että non-Hodginin lymfooma on yleistynyt 1990-luvun alkuun saakka. Ihmiset eivät enää saa luonnosta elimistön toiminnan tahdistamisen kannalta tärkeitä aikamerkkejä. Tämä voi pahimmillaan johtaa vakaviinkin toimintahäiriöihin, kuten syöpäalttiuteen tai esimerkiksi aineenvaihdunnan häiriöihin, toteaa Tuuli Lahti.
Tuuli Lahti. Circadian rhythm disruptions and health (Vuorokausirytmin häiriöt ja terveys). Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, A21/2008. ISBN 978-951-740-844-8. http://www.ktl.fi/portal/4043