Bakteerien lääkeherkkyystilanne Suomessa vuonna 2007
Kliinisesti merkittävien bakteerien lääkeherkkyystilanteessa on tapahtunut niin myönteistä kuin kielteistäkin kehitystä. Virtsatieinfektioita aiheuttava Escherichia colin herkkyystilanne on pysynyt varsin vakaana. Sen sijaan alle 5-vuotiailla todettujen pneumokokkibakteerien resistenssitilanne kehittyy huonompaan suuntaan. Tippuria aiheuttavista gonokokeista pitkälti yli puolet on fluorokinoloneille resistenttejä.
Virtsatieinfektioita aiheuttavien Escherichia coli -bakteerien herkkyys ensilinjan mikrobilääkkeille mesillinaamille ja nitrofurantoiinille on säilynyt hyvänä. Alle 75-vuotiaiden ikäryhmässä vuonna 2007 mesillinaamille vastustuskykyisten bakteerien osuus oli 1,6 % ja nitrofurantoiiniresistenttien 0,6 %. Vastaavat luvut yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä olivat 2,3 % ja 1,9 %. Trimetopriimille vastustuskykyisten E. coli -bakteerien osuus alle 75-vuotiaiden ryhmässä oli 16,3 %, jossa on nousua edelliseen vuoteen verrattuna (14,8 % vuonna 2006). Yli 75-vuotiaiden ryhmässä tilanne pysyi ennallaan, 18,8 % E.coli -kannoista on trimetopriimiresistenttejä. Fluorokinoloniresistenssissä havaittiin nousua molemmissa ikäryhmissä. E.coli -bakteerin vastustuskyky tälle lääkeryhmälle oli nuoremmassa ikäryhmässä 3,3 % ja vanhemmassa 6 %. Vastaavat luvut vuonna 2006 olivat 2,5 % ja 5,3 %.
ESBL-entsyymejä tuottavien E. coli -bakteerien määrissä alueellisia eroja
E. coli -bakteerien vastustuskyky ensimmäisen ja toisen polven kefalosporiiniantibiootteja vastaan oli edellisvuoden tasolla. Alle 75-vuotiaiden virtsanäytteistä eristetyistä kannoista 6,1 % oli resistenttejä kefalotiinille ja 1 % kefuroksiimille. Yli 75-vuotiaiden virtsaeristyksistä vastaavat luvut olivat 8,8 % ja 1,5 %. Laajakirjoisia beetalaktamaasientsyymejä tuottavia nk. ESBL-kantoja, jotka tulkitaan resistenteiksi myös kolmannen polven kefalosporiineille, oli alle 75-vuotiaiden tutkituista 67 155 virtsakannasta 0,7 % ja yli 75-vuotiaiden 42 558 kannasta 1,1 %. Verestä eritetyistä E. coli -kannoista 1,3 % tuotti ESBL-entsyymiä.
Huomattavaa on, että alueellinen vaihtelu ESBL-tuottavissa E. coli -kannoissa oli 0–3 %. Klebsiella pneumoniae -bakteereista ESBL-entsyymejä tuottavia oli 0,6 % virtsasta ja 1,7 % verestä eristetyistä kannoista. Yhtään karbapeneemiresistenttiä E. coli tai K. pneumoniae -kantaa ei Suomesta ole löydetty vuonna 2007. Tilannetta kuitenkin seurataan tehostetusti, sillä erityisesti Kaakkois-Euroopassa karbapenemaaseja tuottavat enterobakteerit ovat suuri ongelma, ja potilassiirtojen mukana niitä on tullut Pohjoismaihinkin.
Pikkulasten pneumokokit resistenteimpiä
Pneumokokki (Streptococcus pneumoniae) on tärkein välikorvatulehduksen aiheuttaja. Lisäksi pneumokokki aiheuttaa poskiontelotulehduksia ja vakavia infektioita kuten keuhkokuumeita, sepsiksiä ja meningiittejä. Makrolidiresistenttien pneumokokkien osuus kaikista eristyksistä oli edellisen vuoden tasolla ollen 23,4 % vuonna 2007. Näin ollen 1990-luvun alusta asti jatkunut tasainen makrolidiresistenssin kasvu näyttää ainakin tässä vaiheessa tasaantuneen. Samanlainen tasaantuminen, jopa hienoinen lasku nähtiin verestä eristetyissä kannoissa. Sen sijaan märkänäytteistä eristettyjen pneumokokkien tiet erkanivat kahdessa vertailtavana olleessa ikäryhmässä (kuvio 1).
Kuvio 1. Streptococcus pneumoniae -bakteerin makrolidiresistenssi vuosina 2005–2007.
© F i R e - F i n n i s h S t u d y G r o u p f o r A n t i m i c r o b i a l R e s i s t a n c e
Alle viisivuotiaiden ryhmässä resistenssi makrolideille lisääntyi ja oli 29,2 % vuonna 2007, kun taas yli viisivuotiaiden ryhmässä resistenssi väheni ja oli 17,2 % vuonna 2007. Vastaavanlainen muutos toistuu myös muiden lääkkeiden kuten penisilliinin, klindamysiinin ja sulfatrimetopriimin kohdalla. Tämä havainto tukee sitä ajatusta, että näissä kahdessa ikäryhmässä olisi toisistaan poikkeavia pneumokokkikantoja. Myös lääkkeiden käyttöerot eri ikäryhmissä osaltaan selittänevät muutosta. Havainto kaipaa tarkempia jatkotutkimuksia.
Parin viime vuoden aikana nieluinfektioita aiheuttavan A-streptokokin ( Streptococcus pyogenes) löydösmäärät erityisesti nielunäytteistä ovat kasvaneet merkittävästi mutta samalla mikrobilääkeherkkyystilanne on parantunut. Vuonna 2007 tutkituista 12 597 kannasta vain 1,4 % oli resistenttejä makrolideille, kun vastaavat luvut vuonna 2006 olivat 8 218 kantaa ja 2,7 %.
Jo yli puolet gonokokeista fluorokinoloniresistenttejä
Tippurin aiheuttajan Neisseria gonorrhoeae -bakteerin fluorokinoloniherkkyystilanne on heikentynyt entisestään. Vuonna 2007 tutkituista 106 kannasta 62 (58,5 %) oli resistenttejä siprofloksasiinille. Tilanne on tasaisesti huonontunut koko 2000-luvun ajan (kuvio 2). Kaikki tutkitut gonokokkikannat olivat kuitenkin herkkiä 3. polven kefalosporiineille. FiRe-ryhmän kokoamia tuloksia on nähtävissä lisää verkoston internetsivuilla www.finres.fi.
Kuvio 2. Neisseria gonorrhoeae’n siprofloksasiiniresistenssin kehittyminen vuosien 1986 ja 2007 välillä. © F i R e - F i n n i s h S t u d y G r o u p f o r A n t i m i c r o b i a l R e s i s t a n c e
Antti Hakanen, ylilääkäri
Miika Bergman, tutkija
Pentti Huovinen, tutkimusprofessori
KTL, Mikrobilääkelaboratorio
FiRe-ryhmä