Kansanterveyslaitoksen Finravinto-tutkimukset ovat tärkein suomalaisen aikuisväestön ruoankäytön ja ravinnonsaannin seurantamenetelmä. Uusin tutkimus osoittaa joitakin eroja naisten ja miesten ruokavaliossa. Väestötasolla ruokavaliossa nähdään muutoksia parempaan, mutta yksilön kohdalla omat valinnat ratkaisevat ruokavalion terveellisyyden.
Suomalaisten käyttämän rasvan laatu on nyt lähempänä suosituksia kuin viisi vuotta sitten ja suolan saanti on pienentynyt. Molemmissa on kuitenkin parantamisen varaa. Hyvien rasvahappojen saanti pehmeistä rasvoista on edelleen turhan pientä, ja folaatin ja D-vitamiinin saanti on liian niukkaa. Kuidun saanti saisi olla nykyistä suurempi ja sakkaroosin pienempi. Runsaampi täysjyväviljan, kalan, pehmeiden rasvojen, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö korvaisi nämä puutteet samoin kuin vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa sisältävien elintarvikkeiden valinta.
Naisten ruokavalio oli proteiini-, kuitu- ja sokeripitoisempaa kuin miesten. Naiset käyttivät kasviksia ja hedelmiä enemmän kuin miehet. Työikäisten (25-64-v.) ja ikääntyneiden (65-74-v.) ruokavalion ravintosisällössä ei juuri ole eroja. Naisten ruokavalio vaihteli koulutustaustan mukaan vähemmän kuin miesten.
Finravinto-tutkimukset ovat osa Kansaterveyslaitoksen laajaa FINRISKI-tutkimusta, joka viiden vuoden välein tutkii suomalaisten aikuisten kroonisten tautien riskitekijöitä. Suomalaisten ravitsemusta on seurattu näillä tutkimuksilla 1980-luvulta lähtien. Viimeisin FINRISKI-tutkimus toteutettiin tammimaaliskuussa 2007 viidellä eri alueella: Helsingin ja Vantaan kaupungeissa, TurkuLoimaan alueella, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa sekä Oulun läänissä. Tutkimukseen valittiin 10 000 henkilön ositettu satunnaisotos (65-74-v.) väestörekisteristä. Kutsutuista osallistui tutkimuksiin 63 %. Naiset osallistuivat aktiivisemmin kuin miehet, ja vanhemmat ikäryhmät aktiivisemmin kuin nuoremmat.
Jokaisella tutkimusalueella tutkittavat kutsuttiin tutkimusvastaanotolle, joka oli pystytetty paikalliseen terveyskeskukseen tai muuhun vastaavaan tilaan. Tutkimuspisteissä tutkittavat mitattiin (paino, pituus, verenpaine jne), heiltä otettiin verinäytteet, heitä haastateltiin ja heille annettiin tutkimuslomakkeita kotiin täytettäviksi. Kolmasosa tutkittavista kuului Finravinto-tutkimuksen otokseen.
Ruoankäyttöhaastattelussa selvitettiin mahdollisimman tarkasti tutkittavien ruoankäyttö aterioittain ja sen lisäksi myös ravintoainevalmisteiden käyttö kahden edellisen päivän ajalta. Koulutettujen ravintohaastattelijoiden tekemistä haastatteluista hyväksyttiin 2 039 lopulliseen aineistoon. Tietokoneavusteisessa haastattelussa käytettiin Kansanterveyslaitoksen FINESSI tallennus- ja ravintolaskelmaohjelmaa. Ohjelma käyttää kansallisen elintarvikkeiden koostumustietokannan, Finelin, tietoja (www.fineli.fi). Annoskokojen arvioinnissa käytettiin annoskuvia ruoista ja astioista. Ruokien muistamista autettiin tarvittaessa tutkimusta varten laadituilla kuvastoilla muun muassa jogurteista, mehujuomista, ravintorasvoista ja ravintoainevalmisteiden pakkauksista.
Joka toiselle haastateltavalle annettiin mukaan ruokapäiväkirja, johon heitä pyydettiin kirjaamaan kolmen seuraavan päivän aikana syömänsä ruoat ja juomat. Ruokapäiväkirjan palauttaneille lähetettiin vielä toinen ruokapäiväkirja täytettäväksi lokakuun välisenä aikana. Ensimmäiseltä kierrokselta saatiin takaisin 912 ja toiselta 606 ruokapäiväkirjaa. Kaiken kaikkiaan ruoankäytöstä saatiin tiedot lähes 9 000 päivän ajalta ja eri vuodenajoilta. Tämä laaja aineisto antaa mahdollisuudet moninaisiin tarkasteluihin.
Finravinto-tutkimuksen mukaan rasvan saannissa on tapahtunut myönteisiä muutoksia: rasvan osuus energiasta oli sekä miehillä että naisilla keskimäärin suositusten mukaisesti noin 30−33 prosenttia kokonaisenergiasta. Rasvan saantisuosituksen ylärajan ylittäneitä oli kuitenkin selvästi enemmän kuin alarajan alittaneita.
Rasvan laatu oli muuttunut parempaan suuntaan. Tyydyttyneiden rasvahappojen osuus oli miehillä 12,9 prosenttia kokonaisenergiasta ja naisilla 12 prosenttia. Saanti oli edelleen hieman liian suurta, sillä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan tyydyttyneistä ja transrasvahapoista saisi kertyä yhteensä noin 10 energiaprosenttia (www-valtionravitsemusneuvottelukunta.fi). Transrasvahappojen saanti oli noin 0,4 prosenttia kokonaisenergiasta. Tyydyttyneiden rasvahappojen saanti oli kuitenkin vähentynyt verrattuna viiden vuoden aikaiseen tilanteeseen, jolloin vastaava osuus oli miehillä 14,4 ja naisilla 13,6 energiaprosenttia. Ikääntyneillä tyydyttyneen rasvan saanti oli hieman lähempänä suosituksia kuin työikäisillä. Yksilölliset vaihtelut olivat kuitenkin melko suuria.
Tyydyttynyt rasva saatiin suurimmaksi osaksi piilorasvana. Miehillä noin puolet tyydyttyneistä rasvahapoista tuli maitovalmisteiden ja liha- ja makkararuokien mukana. Naisilla leivonnaiset olivat liharuokia suurempi lähde. Nuoremmissa ikäryhmissä oli juusto jonkin verran tärkeämpi tyydyttyneiden rasvahappojen lähde kuin vanhimmissa. Juustosta tuli noin 15 % tyydyttyneistä rasvahapoista.
Tarpeellisten ja terveellisten tyydyttymättömien rasvahappojen saanti ylitti suositusvälin (510 energiaprosenttia) alarajan. Saantia voisi kuitenkin hyvin lisätä, sillä osalla väestöstä se oli liian niukkaa. Tyydyttymättömiä rasvahappoja saa kasviöljypohjaisista leipärasvoista, kasviöljystä, öljypohjaisista salaatinkastikkeista ja kalasta. Samanaikaisesti kannattaa paljon tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä elintarvikkeita korvata vähemmän rasvaa sisältävillä vaihtoehdoilla.
D-vitamiinia ja folaattia saadaan edelleen liian vähän. Muita vitamiineja saadaan ruokavaliosta keskimäärin suositusten mukaisesti, joskin saannissa on yksilöllisiä eroja. Suolaa saadaan edelleen jonkin verran liikaa ja rautaa lähes suosituksen mukaisesti.
D-vitamiinin energiavakioitu, päivittäinen, keskimääräinen saanti oli työikäisillä miehillä ja naisilla keskimäärin 0,8 mikrogrammaa megajoulea kohti, kun suositus on 1 mikrogramma vuorokaudessa. Ikääntyneet saivat D-vitamiinia hieman muita enemmän, koska he söivät enemmän kalaa kuin työikäiset. D-vitamiinin lähteitä ruokavaliossa ovat kala, vitaminoidut leipärasvat ja vitaminoidut nestemäiset maito-, soija- ja viljapohjaiset valmisteet. Ravintoainevalmisteiden käyttö paransi D-vitamiinin saantia merkittävästi naisilla. Miehet käyttävät näitä valmisteita naisia vähemmän.
B-vitamiinien ryhmään kuuluvan folaatin energiavakioitu, päivittäinen, keskimääräinen saanti oli työikäisillä miehillä 30 mikrogrammaa megajoulea kohti ja naisilla 32 mikrogrammaa megajoulea. Sekä miehet että naiset jäivät siten suosituksesta, joka on 45 mikrogrammaa megajoulea kohti. Folaatin hyviä lähteitä ovat ruisleipä, kasvikset, hedelmät ja maitovalmisteet. Naiset söivät kasviksia, hedelmiä ja marjoja enemmän kuin miehet, mistä syystä kasvikunnan tuotteiden merkitys folaatin lähteenä oli suurempi.
Natriumkloridin (ruokasuolan) saantisuositus on miehillä alle 7 grammaa ja naisilla alle 6 grammaa vuorokaudessa. Tutkimuksessa miehet saivat päivittäin keskimäärin noin 9 grammaa ja naiset yli 7 grammaa vuorokaudessa. Suurimmat suolan lähteet ruokavaliossa olivat vilja- ja leivontatuotteet, liha- ja makkararuoat ja -leikkeleet, maitovalmisteet ja kalavalmisteet.
Kolmasosa miehistä ja puolet naisista ilmoitti käyttäneensä ravintoainevalmisteita. Yleisimmin käytettiin vitamiini- ja kivennäisaineiden yhdistelmävalmisteita sekä rasvahappovalmisteita. Valmisteiden käyttö oli yleisintä Helsinki-Vantaan ja Oulun alueilla. Naisilla käyttö oli vanhemmissa ikäryhmissä suurempaa kuin nuoremmissa. Miehillä vastaavaa eroa ei havaittu. Ravintoainevalmisteita käyttävät saivat ruoastaan jo ilman valmisteitakin riittävästi ravintoaineita (poikkeuksena D-vitamiini ja folaatti). Käyttö olikin suurelta osin turhaa eikä kohdistunut oikein.
Finravinto-työryhmä
KTL, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto
Ravitsemusyksikkö
Paturi M, Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.) Finravinto 2007 -tutkimus - The National FINDIET 2007 Survey. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, B23/2008, 228 sivua. ISBN 978-951-740-847-9 (print) http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/2008/2008b23.pdf http://ktl.fi/portal/13160 Painettua kirjaa myy Yliopistopaino.