Lihavuus vaikeuttaa iäkkäiden liikkumista
Eläkeikäisistä suomalaisista joka kolmas nainen ja joka viides mies ylittää lihavuudelle asetetun painoindeksirajan. Sekä nykyinen että elinkaaren aikana pitkään jatkunut lihavuus altistavat ikääntyvän ihmisen liikkumisvaikeuksille. Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat lihavat henkilöt, joilla on heikko lihaskunto.
Väestön ikääntyessä ja apua tarvitsevien vanhusten määrän kasvaessa on entistä tärkeämpää tunnistaa sellaisia riskitekijöitä, joihin vaikuttamalla voidaan ylläpitää iäkkäiden henkilöiden liikkumiskykyä ja siirtää liikkumisongelmien ilmaantumista mahdollisimman myöhäiseen ikään. Fyysisen kunnon ja sairauksien ohella myös elintavat vaikuttavat liikkumiskyvyn säilymiseen. Lihavuus on yksi tärkeä elintapoihin liittyvä muutettavissa oleva riskitekijä.
Lihavuuden on jo pitkään tiedetty olevan monien sairauksien riskitekijä nuorilla ja keski-ikäisillä, mutta vasta viime vuosina lihavuuteen liittyvä keskustelu on laajentunut käsittämään myös ikäihmiset. Tämä on tärkeää, koska tulevina vuosina lihavien iäkkäiden määrä tulee entisestään kasvamaan Suomessa ja muissa länsimaissa.
Naisilla lihavuus vahingollisempaa
Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että lihavuudella on haitallisia vaikutuksia liikkumis- ja toimintakykyyn (1–3). Kuviossa 1 on esitetty painoindeksin yhteys kävelyvaikeuksiin miehillä ja naisilla. Terveys 2000 -tutkimukseen pohjautuvat tulokset osoittavat, että naisilla kävelyvaikeuksien riski lisääntyy lineaarisesti painoindeksin kasvaessa normaalipainoisten (painoindeksi 18,5–24,9 kg/m2) luokasta vaikeasti lihaviin (painoindeksi ≥ 35 kg/m2). Miehillä kävelyvaikeuksien riski suurenee erityisesti vasta vaikeasti lihavilla henkilöillä.
Liikapainon haitallinen yhteys liikkumiskykyyn on selvästi voimakkaampi naisilla kuin miehillä. Tämä johtuu osittain siitä, että naisten ja miesten kehonkoostumus on erilainen (4). Naisilla on enemmän rasvakudosta ja heidän suhteellinen lihasvoimansa on pienempi kuin miehillä. Lisäksi naisilla on miehiä alhaisempi kestävyyskunto, ja iäkkäät naiset harrastavat liikuntaa keskimäärin hieman vähemmän kuin iäkkäät miehet (5), mikä altistaa lihavuudesta kärsivät naiset liikkumisen ongelmille.
Kuvio 1. Ikävakioitu kävelyvaikeuksien riski (OR) ja 95% luottamusväli painoindeksiluokittain 55 vuotta täyttäneillä miehillä ja naisilla (n = 2895). Lähde: Stenholm S, viite 3.
Heikoilla liikapainoisilla huonoin ennuste
Erityisessä vaaravyöhykkeessä liikkumiskyvyn ongelmille ovat henkilöt, jotka ovat samanaikaisesti lihavia ja lihasvoimiltaan heikkoja (6,7). Vaikka liikapainoisten iäkkäiden lihasvoimat olisivat absoluuttisesti mitattuna samalla tasolla normaalipainoisten ikätovereiden kanssa, kehon painoon suhteutettu lihasvoima on alhaisempi verrattuna normaalipainoisiin. Rasvamassan määrän kasvaessa suhteellinen lihasvoima ei välttämättä enää vastaa liikesuoritusten vaatimuksia. Vaikeudet ilmaantuvat erityisesti liikesuorituksissa, joissa joutuu kannattelemaan oman kehon painoa, kuten portaita kävellessä. Lihasvoiman rajallisuuden ohella myös hapenottokyvyn rajat tulevat lihavilla vastaan normaalipainoisia helpommin. Tämä johtuu siitä, että samasta tehtävästä suoriutuminen kuluttaa paljon enemmän energiaa ja vaatii toimimista lähempänä maksimisuoritustasoa.
Runsas ylipaino voi myös aiheuttaa kipuja ja jatkuvaa rasitusta alaraajojen niveliin vaikeuttaen liikkumista. Lisäksi erittäin vaikea lihavuus voi haitata kävelysuoritusta isojen reisien tai ison vatsan rajoittaessa käsien ja jalkojen liikeratoja. Terveys 2000 -tutkimuksessa havaittiin, että yksittäisistä sairauksista naisilla polvien nivelrikko ja miehillä diabetes selittivät voimakkaimmin korkean painoindeksin negatiivista yhteyttä liikkumiskykyyn (3).
Liikapaino ajoissa hallintaan
Ennaltaehkäisyn näkökulmasta tärkeä tutkimushavainto on, että aiempi lihavuus ja lihavuuden kesto ovat merkittäviä ikääntyvien henkilöiden liikkumiskykyä heikentäviä tekijöitä. Terveys 2000 -tutkimukseen perustuvissa analyyseissa havaittiin, että mitä nuoremmasta iästä lähtien henkilö oli ollut lihava, sitä todennäköisemmin hänellä oli kävelyvaikeuksia (Kuvio 2) (8). Vastaavasti Mini-Suomi-uusintatutkimuksen 22 vuoden seuranta-aineistoon perustuvat tulokset keski-iän lihavuudesta liikkumisvaikeuksien riskitekijänä (9) vahvistavat käsitystä siitä, että edellytykset vanhuuden hyvälle liikkumis- ja toimintakyvylle luodaan jo nuorempana. Vaikka lihavuus ei vielä keski-iässä aiheuttaisi liikkumis- tai terveysongelmia, sen haittavaikutukset voivat ilmetä elämänkaaren loppupuolella. Tämän vuoksi ylipainon ehkäisy ja siihen varhainen puuttuminen on erittäin tärkeää.
Kuvio 2. Ikä- ja sukupuolivakioitu kävelyvaikeuksien riski (OR) ja 95% luottamusväli lihavuushistorian mukaan (n = 2034). Lähde: Stenholm S, viite 8.
Laihdutuksen sijasta enemmän liikuntaa
Usein kysytään, pitäisikö lihavia vanhuksia ohjata painonpudotukseen? Yleensä painonpudotus onkin lihavuuden hoidossa tärkeässaä roolissa, sillä laihtumisen tiedetään vähentävän sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, parantavan diabeteksen ennustetta ja vähentävän nivelrikosta aiheutuvia kipuja. Nykyisen tutkimustiedon perusteella raju painonpudotus ei kuitenkaan ole suositeltavaa iäkkäille henkilöille (10). Tavoiteltaessa rasvakudoksen vähentymistä on tavallista, että myös lihasmassa vähenee. Koska lihasvoima on kriittinen tekijä iäkkäiden fyysisen suoriutumisen kannalta, iäkkäillä henkilöillä pelkän painonpudotuksen tavoittelu ei ole suositeltavaa, vaan tärkeämpää on yrittää parantaa tekijöitä, joilla on positiivisia vaikutuksia toimintakykyyn.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lihavuudesta kärsiviä ikääntyviä henkilöitä tulisi rohkaista muuttamaan ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan entistä terveellisemmiksi ilman erityisiä laihdutustavoitteita (11,12). Varsinkin liikunta on tärkeää. Päivittäiset kävelylenkit ja hengästyttävien arkiaskareiden tekeminen ovat usein riittävä ensiaskel ikäihmisten fyysisen kunnon kohentamiseen. Liikapainoiselle ikäihmiselle lihasvoiman parantaminen on erityisen ratkaisevaa, joten alaraajojen lihasvoimaa parantavat harjoitteet, joko kotivoimisteluna tai ohjatussa ryhmässä suoritettuna, ovat hyvin suositeltavia. Myös lihavuuteen liittyvien sairauksien hyvä hoito auttaa ylläpitämään lihavien henkilöiden liikkumiskykyä pidempään.
Sari Stenholm, tutkija
KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto, Väestötutkimuslaboratorio
National Institutes of Health, National Institute on Aging, Clinical Research Branch, Baltimore, USA
etunimi.sukunimi@ktl.fi
Kirjallisuutta
1. Houston DK, Stevens J, Cai J. Abdominal fat distribution and functional limitations and disability in a biracial cohort: the Atherosclerosis Risk in Communities Study. Int J Obes 2005;29:1457–63.
2. Alley DE, Chang VW. The changing relationship of obesity and disability, 1988-2004. JAMA 2007;298:2020–7.
3. Stenholm S, Sainio P, Rantanen T, Alanen E, Koskinen S. Effect of co-morbidity on the association of high body mass index with walking limitation among men and women aged 55 years and older. Aging Clin Exp Res 2007;19:277–83.
4. Lafortuna CL, Maffiuletti NA, Agosti F, Sartorio A. Gender variations of body composition, muscle strength and power output in morbid obesity. Int J Obes 2005;29:833–41.
5. Fogelholm M. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus. Kirjassa: Prättälä R, Paalanen L, eds. Elintavat ja niiden väestöryhmäerot Suomessa. Terveys 2000 -tutkimus. Helsinki: Kansanterveyslaitos; 2007: s.44–52.
6. Baumgartner RN, Wayne SJ, Waters DL, Janssen I, Gallagher D, Morley JE. Sarcopenic obesity predicts instrumental activities of daily living disability in the elderly. Obes Res 2004;12:1995–2004.
7. Stenholm S, Harris TB, Rantanen T, Visser M, Kritchevsky SB, Ferrucci L. Sarcopenic obesity - definition, cause and consequences. Curr Opin Clin Nutr Metab Care 2008;11:693–700.
8. Stenholm S, Rantanen T, Alanen E, Reunanen A, Sainio P, Koskinen S. Obesity History as a Predictor of Walking Limitation at Old Age. Obesity 2007;15:929–38.
9. Stenholm S, Sainio P, Rantanen T, ym. High body mass index and physical impairments as predictors of walking limitation 22 years later in adult Finns. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2007;62:859–65.
10. Zamboni M, Mazzali G, Zoico E, ym. Health consequences of obesity in the elderly: a review of four unresolved questions. Int J Obes (Lond) 2005;29:1011–29.
11. Villareal DT, Banks M, Sinacore DR, Siener C, Klein S. Effect of weight loss and exercise on frailty in obese older adults. Arch Intern Med 2006;166:860–6.
12. Wang X, Miller GD, Messier SP, Nicklas BJ. Knee strength maintained despite loss of lean body mass during weight loss in older obese adults with knee osteoarthritis. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2007;62:866–71.