Psykoosiin sairastuneilla toimintakyvyn lasku alkaa usein jo nuorena
Pitkäaikaiseen psykoosiin liittyvät sairauden oireet ja lääkitys aiheuttavat ongelmia muun muassa liikkumiskyvyssä ja näkökyvyssä. Liikkumiseen motivointi ja säännölliset näöntarkastukset tulisi ottaa huomioon psykoosiin sairastuneen kuntoutuksessa jo nuorella iällä. Psykoosiin sairastuneiden toimintakyvyn ylläpitämiseen pitäisikin kiinnittää erityistä huomiota jo nuorena.
Yleensä ihmisen toimintakyky alkaa heiketä vasta vanhemmalla iällä. Pitkäkestoisiin psykooseihin, etenkin skitsofreniaan, liittyy kuitenkin usein taantuminen aiemmalta toimintatasolta. Ennenaikaista heikkenemistä tapahtuu niin arkielämän kuin kognitiivisessakin toimintakyvyssä, liikkumisessa ja näkökyvyssä.
Terveys 2000 -tutkimuksessa haastateltiin noin 8 000 yli 30-vuotiasta suomalaista, ja heille tehtiin laaja terveystarkastus (1). Tutkittujen itse antamien hoito- ja oiretietojen ja terveydenhuollon rekisteritietojen perusteella joukosta valittiin erikseen Psykoosit Suomessa -tutkimukseen osallistujat. Psykoosidiagnoosit varmistettiin diagnostisen haastattelun ja sairauskertomustietoihin perehtymisen pohjalta.
Psykoosia sairastavat jaettiin diagnoosin mukaan kolmeen ryhmään: skitsofreniaa sairastavat, muuta ei-mielialaoireista psykoosia sairastavat (skitsoaffektiivinen häiriö, skitsofreenistyyppinen häiriö, harhaluuloisuushäiriö, lyhytkestoinen psykoottinen häiriö ja tarkemmin määrittämätön psykoottinen häiriö) ja mielialaoireista psykoosia sairastavat (kaksisuuntainen mielialahäiriö ja vakava masennus psykoottisin oirein).
Meneillä oleva tutkimuksemme pyrkii kartoittamaan laaja-alaisesti psykoosisairauksiin liittyviä toimintakyvyn ongelmia. Selvitämme näkykyvyn, liikkumiskyvyn ja yleisen toimintakyvyn vajauksien esiintyvyyden eri psykooseja sairastavilla sekä potilaan oman kuvauksen että mittausten perusteella. Vertaamme tuloksia muuhun väestöön ja tutkimme potilaiden kuvausten ja objektiivisten mittauksien välillä olevia mahdollisia ristiriitoja. Tutkimuksessa selvitetään myös, ovatko tutkittavat saaneet toimintakyvyn vajauksiin tarvittavaa apua tai apuvälineitä. Näkökykyä ja liikkumiskykyä koskevat osatutkimukset ovat valmistuneet (2,3).
”Veljen lasit käytössä kotona”
Tutkittavan kauko- ja lähinäkö mitattiin näkötauluilla siten, että hän käytti yleensäkin käyttämiään silmä- tai piilolaseja. Tutkimuksessa alentuneeksi näkökyvyksi määriteltiin näöntarkkuus alle 0,5, hyvän näöntarkkuuden ollessa 1,0. Kun iän ja sukupuolen vaikutus otettiin huomioon, skitsofreniaa sairastavilla oli yli kuusinkertainen riski alentuneeseen lähinäkökykyyn ja yli viisinkertainen riski alentuneeseen kaukonäkökykyyn muuhun väestöön verrattuna (kuvio 1). Noin 15 % skitsofreniaa sairastavista ja noin 6 % yleisväestöstä ilmoitti ongelmia sanomalehtitekstin tai TV:n tekstin lukemisessa.
Psykoosiin sairastuneilla ilmeni tutkimuksessa ongelmia, joita yleisväestöllä harvemmin on; tutkittavalla saattoi olla veljen lasit kotona käytössä tai lasit saattoivat olla 30 vuotta vanhat. Skitsofreniaa sairastavista vain 44 % oli käynyt näöntarkastuksessa viiden viime vuoden aikana, kun muusta väestöstä näin oli tehnyt 70 %. Skitsofreniaa sairastavien ongelmat näkökyvyssä voivat siis johtua niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin asianmukaisten lasien puutteesta.
Kuvio 1. Ikä- ja sukupuolivakioitu alentunut näkökyky (näöntarkkuus < 0,5) verrattuna yleisväestöön.
Heikentynyt lihasvoima vaikeuttaa liikkumista
Liikkumiskyky alkaa yleensä heiketä keski-iässä, jolloin vaativa liikkuminen, kuten juokseminen voi jo olla vaikeampaa. Liikkumiskyky heikkenee vanhemmiten, kunnes liikkuminen kotona voi vaikeutua niin, että lisäapua tarvitaan.
Psykoosiin sairastuneella liikkumiskyvyn heikkeneminen alkaa yleensä jo aiemmin. Psykoosisairauksiin usein liittyvä tahdottomuus ja apaattisuus sekä psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksena usein tuleva väsymys vähentävät liikunnan harrastamisen halua. Liikunnan puutteesta johtuva huonontunut yleiskunto nostaa edelleen kynnystä harrasta liikuntaa. Seurauksena on kierre, jonka katkaisemiseen psykoosipotilaiden hoidossa ja kuntoutumisessa pitäisi kiinnittää huomiota.
Oma tutkimuksemme vahvisti sen, että skitsofreniaa ja muita ei-mielialaoireisia psykooseja sairastavilla henkilöillä on heikentynyt liikkumiskyky ja lihasvoima. Lihasvoimaa mittaavassa käden puristusvoimatestissä jo alle 55-vuotiaat skitsofreniaa sairastavat saivat merkittävästi huonomman tuloksen kuin yleisväestö. Kuviossa 2 nähdään, että sekä skitsofreniaa että muita ei-mielialaoireisia psykooseja sairastavilla on muuta väestöä huomattavasti enemmän vaikeuksia kävelyssä. Itse ilmoitettu vaikeus kävelyssä tarkoittaa vaikeutta kävellä 500 metriä, ja mitattu vaikeus tarkoittaa alle 1,2 metriä sekunnissa kävelynopeutta kuuden metrin kävelytestissä. Tällä nopeudella jalankulkija ehtii kävellen suojatien yli vihreän liikennevalon aikana.
Itse ilmoitettu vaikeus portaiden nousussa tarkoittaa vaikeutta kävellä kahta kerrosväliä pysähtymättä lepäämään, ja mitattu vaikeus tarkoittaa vaikeutta kahden portaan nousussa. Skitsofreniaa ja muita ei-mielialaoireisia psykooseja sairastavilla on moninkertaisesti enemmän vaikeuksia portaannousussa kuin muulla väestöllä (kuvio 3). Sen sijaan mielialaoireista psykoosia sairastavien liikkumiskyky ei eroa muusta väestöstä. Tutkimuksessa todettiin, että skitsofrenian negatiiviset oireet (tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää) ovat yhteydessä heikkoon liikkumiskykyyn.
Kuvio 2. Ikä- ja sukupuolivakioitu vaikeus kävelyssä verrattuna yleisväestöön.
Kuvio 3. Ikä- ja sukupuolivakioitu vaikeus portaiden nousussa verrattuna yleisväestöön.
Liikkumis- ja näkökyvyn ongelmat heikentävät arkielämästä selviytymistä
Jo alle 55-vuotiaat skitsofreniaa sairastavat ilmoittivat muuta väestöä merkittävästi enemmän vaikeuksia mm. yhden porrasvälin kapuamisessa ja puolen kilometrin matkan kävelemisessä. Vaikeudet tällaisissa jokapäiväisissä toimissa kertovat huomattavasti heikentyneestä toimintakyvystä. Yli 55-vuotiaat skitsofreniaa sairastavat ilmoittivat merkittävästi enemmän vaikeuksia lähes kaikilla kysytyillä liikkumiskyvyn alueilla: kävelyssä, juoksussa ja portaiden nousussa.
Heikentynyt näkökyky vaikuttaa toimintakykyyn jo kotioloissakin, mutta erityisesti liikkumiseen ulkomaailmassa ja kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Pitkäkestoiseen psykoosiin liittyvät liikkumiskyvyn ja näkökyvyn ongelmat heikentävät arkielämästä selviytymistä, ja ne pitäisi ottaa huomioon hoitoa ja kuntoutumista suunniteltaessa.
Satu Viertiö, tutkija
KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto
Kirjallisuutta
1. Aromaa A, Koskinen S (2002) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002, Helsinki http://www.ktl.fi/publications/2002/b3.pdf
2. Viertiö S, Laitinen A, Perälä J, ym. Visual impairment in persons with psychotic disorder. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2007:42:902–8.
3. Viertiö S, Sainio P, Koskinen S, ym. Mobility limitations in persons with psychotic disorder: Findings from a population-based survey. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol. 2008 Sep 17. [Epub ahead of print]