Allergiset voidaan useimmiten rokottaa normaalisti. Vakavan, henkeä uhkaavan reaktion (anafylaksia) mahdollisuutta saatetaan pelätä ja tärkeä rokote voi jäädä antamatta.
Anafylaksia rokottamisen jälkeen on hyvin harvinaista. Siihen on kuitenkin aina varauduttava kaikissa rokotustilanteissa. Anafylaksian taustalla on erittäin harvoin IgE-välitteinen allergia. Reaktio voi käynnistyä myös muulla immunologisella mekanismilla (esim. histamiinin suora vapautuminen).
Rokotus tulee toteuttaa lääkärin valvonnassa, jos on herännyt epäily, että tarpeellinen rokote voi aiheuttaa välittömän, vakavan reaktion. Tällöin on huolehdittava riittävän pitkästä seuranta-ajasta.
Rokotuskohdan punoitus, kuumotus, turvotus ja kutina voivat herättää ajatuksen välittömästä allergisesta reaktiosta. Esimerkiksi tetanustehosteen jälkeinen paikallisreaktio johtuu yleensä korkeista vasta-ainetasoista, jotka laukaisevat immunologisen reaktion.
Laajakaan paikallisreaktio rokotusraajassa ei useimmiten tarkoita allergiaa.
Useita vuorokausia rokotuksen jälkeen ilmaantuva paikallisreaktio voi johtua viivästyneestä yliherkkyydestä. Se ei lisää riskiä saada anafylaktinen reaktio seuraavan rokotuksen yhteydessä.
Rokotuksiin liittyvät paikalliset ja yleistyneet ihoreaktiot
Varsinaiset
rokotespesifiset IgE-välitteiset allergiset reaktiot ovat harvinaisia. IgE-välitteinen reaktio vaatii aikaisemman altistuksen rokoteaineelle tai rokotteen ainesosalle.
Rokotteiden valmistuksen eri vaiheissa käytetään apuaineita, joiden pitoisuus lopullisessa rokotteessa on yleensä hyvin pieni laimentumisen ja puhdistusvaiheiden jälkeen.
Allergisia oireita tai erityisesti välitöntä yliherkkyyttä aiheuttavat apuaineet mainitaan Rokottajan käsikirjan kutakin rokotetta käsittelevässä osassa, jos rokote sisältää mitattavia määriä tällaisia apuaineita tai niiden jäämiä.
Rokoteallergiaa on epäiltävä, jos rokotetulla ilmenee
kahden vuorokauden kuluessa rokottamisesta
joille ei löydy muuta selitystä.
Päätös jatkorokottamisesta on tehtävä, jos rokotesarja on kesken tai tehosteannoksen ajankohta lähestyy. Mikäli on herännyt vahva epäily rokoteaineallergiasta, rokotettu tulee lähettää jatkotutkimuksiin. Allergiaepäilyn selvittely kuuluu allergologille.
Pelkän paikallisreaktion selvittelyssä ei kuitenkaan tarvita allergiatestejä.
Keskeistä on puntaroida oireiden mahdollista uusiutumista seuraavan rokoteannoksen jälkeen ja vakavan välittömän allergisen reaktion riskiä. Toisaalta rokotesarjan jatkaminen saattaa olla erittäin tärkeää.
Huolellinen
taustojen selvittäminen auttaa jatkorokotuspäätöksen tekemisessä. Selvitä,
Arvioi ilmaantuneen
oireen syy-yhteyttä rokottamiseen. Keskeistä on miettiä
Rokotusten haittavaikutusten syy-yhteyden arviointi
Huomioi lisäksi
rokotettavan terveydentila ja perussairaudet.
Tee riskinarviointi. Vertaa rokottamisen hyötyjä ja mahdollisia odotettavissa olevia haittoja riskiin sairastua rokotuksella ehkäistävään tautiin, sen komplikaatioihin tai jälkitauteihin.
Muista, että
Harkitse hyötyjä ja haittoja huolella, jotta rokotesarja ei jää perusteettomasti kesken. Konsultoi tarvittaessa allergologia.
THL:n kansallisen rokotusohjelman neuvontapuhelin auttaa terveyden ammattilaisia haittatapahtuman arvioinnissa ja jatkorokotuspäätöksen tekemisessä. Jos tärkeä perusrokotesarja on jäämässä kesken, on suositeltavaa, että lääkäri konsultoi THL:n rokoteturvallisuuslääkäriä.
Suomessa on kaksi rokotetyyppiä, joiden käyttö kananmunalle allergisille vaatii paneutumista ja harkintaa.
Yhdessä rokoteannoksessa on erittäin pieniä määriä kanan ja kananmunan proteiineja. Näistä mitataan ovalbumiinia, jonka pitoisuus rokoteannoksessa on alle 1 μg (= 0,000 001 g), käytännössä mitatut määrät ovat nanogrammoissa.
Varsinaisen vakavan allergisen reaktion riski on erittäin pieni, vaikka rokote annetaan injektiona.
On mahdollista, että kanamunalle allergiset saavat jonkinasteisia yliherkkyysoireita rokotteesta.
Valtaosalle heistä ei kuitenkaan tule minkäänlaisia oireita hedelmöitetyissä kananmunissa valmistetuista rokotteista.
Kanamuna-allergisten rokottaminen pandemiarokotteella
Näissä rokotteissa ei ole merkittäviä määriä kananmunan valkuaisainetta, ovalbumiinia.
Kananmunalle allergisen lapsen rokottamisesta MPR-rokotteella
Yliherkkyys penisilliinille tai muille antibiooteille ei yleensä estä rokotteen antamista, koska
Virusrokoteviljelmän suojaamiseksi bakteerikontaminaatiolta tuotannon alkuvaiheessa voidaan tarvita antibiootteja, esimerkiksi neomysiiniä, gentamysiiniä, tetrasykliiniä, streptomysiiniä tai, polymyksiiniä.
Valmiissa rokoteannoksessa antibioottien jäämäpitoisuudet ovat useimmiten pieniä. Jos jäämiä ei ole havaittavissa farmakopean mukaisilla laboratoriomenetelmillä, niitä ei ole esitetty Rokottajan käsikirjassa. Rokotteen pakkausetelissä voi silti olla maininta näistä "teoreettisista" jäämistä.
Useimmiten neomysiiniallergia ilmenee viivästyneenä ihoreaktiona. Viivästynyt yliherkkyys ei lisää riskiä saada anafylaktinen reaktio.
MPR-rokotteissa on apuaineena pieniä määriä neomysiiniä. Myös vesirokkorokotteessa on neomysiiniä, maksimissaan 0,25 μg. On mahdollista, että neomysiinille allergiset saavat jonkinlaisia oireita näistä rokotteista.
Todelliset IgE-välitteiset välittömät allergiset reaktiot sekä formaldehydille että tiomersaalille ovat erittäin harvinaisia. Niiden aiheuttamat oireet ovat yleensä paikallisia ärsytysoireita iholla. Paikallisoireet voivat myös tulla pidemmällä viiveellä.
Arviolta noin 1-5 prosenttia Euroopan aikuisväestöstä on allergisia tiomersaalille. Näistä osalle saattaa tulla allergistyyppisiä iho-oireita tiomersaalia sisältävistä rokotteista. Yli 90 % ei kuitenkaan saa minkäänlaisia allergisia oireita tiomersaalia sisältävistä rokotteista, vaikka epikutaani- tai prick-testit olisivat viitanneet tiomersaaliyliherkkyyteen.
Rokottajan käsikirjassa kunkin rokotteen kohdalla on maininta, mikäli valmiste sisältää formaldehydiä apuaineena tai jääminä.
Yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden valmistuksessa ei ole käytetty tiomersaalia. Poikkeuksena on pandeeminen H1N1 -rokote, jossa 0,5 ml rokoteannoksessa on säilyvyyden takaamiseksi 5 µg (mikrogrammaa) tiomersaalia.
Rokotusten yhteydessä raportoidut allergiset reaktiot ovat yleensä olleet viivästyneitä yliherkkyysreaktioita. Viivästynyt yliherkkyys ei lisää riskiä saada anafylaktinen reaktio.