Lain mukaan turvapaikanhakija, jonka anomus on vielä käsittelyvaiheessa, on oikeutettu sairaanhoitopalveluihin vain ensiavun luonteisissa tilanteissa. Ennalta ehkäisevänä terveydenhoitona rokotukset eivät kuulu näiden palvelujen piiriin. Suomesta turvapaikkaa hakevien lasten ja raskaana olevien naisten kohdalla tehdään poikkeus; heille, samoin kuin kiintiöpakolaisille, kaikille turvapaikan saaneille ja muille maahanmuuttajille tarjotaan mahdollisuus saada suomalaisen käytännön mukainen rokotussuoja.
Maahanmuuttaja ei välttämättä itse tiedä, mitä rokotuksia hän tai hänen lapsensa on saanut, jos on saanut niitä lainkaan. Annettujen rokotteiden laatu ja saavutettu suojateho voivat vaihdella huomattavasti. Jos taustatiedot ovat puutteellisia, yksilöllinen rokotusohjelma on laadittava siten, että varmistetaan ainakin perussuojan saavuttaminen. Mikäli tiedetään länsimaiden ulkopuolelta tulevan turvapaikanhakijan saaneen rokotuksia, mutta tarkkoja tietoja ei ole käytettävissä, voidaan olettaa käytetyn WHO:n EPI-ohjelmaa (ks. taulukko 18). Vaikka EPI-ohjelma toteutuu jo varsin hyvin, eivät läheskään kaikki maahanmuuttajat, adoptiolapset, pakolaiset tai turvapaikanhakijat ole perusrokotuksin suojattuja. Yksilökohtaisten tietojen puuttuessa tai epäiltäessä saatujen rokotteiden laadun olevan huono, on rokotusohjelmaa lähdettävä rakentamaan alusta ikään kuin henkilö ei olisi rokotteita saanutkaan. Epäselvissä tapauksissa voidaan harkita tetanus- ja difteriavasta-aineiden mittausta . THL:n rokotusten ja immuunisuojan osastolta, puh. 020 610 6060, arkisin klo 10-12, voi kysyä lisätietoja.
Rokottamattomat lapset saatetaan rokotusohjelmaa nopeuttamalla (ks. taulukko 16) kansallisen rokotusohjelman piiriin. Jos BCG-rokotusarpea ei löydy (vasen reisi, vasen olkavarsi, harvemmin oikea reisi tai olkavarsi), on ensin tehtävä Mantoux´n koe (ks. BCG-rokote), jotta selvitetään, että rokotettava ei ole jo saanut tuberkuloositartuntaa. BCG-rokotus annetaan vain alle seitsemänvuotiaille, joilla Mantoux'n koe on negatiivinen.
Monissa maissa annetaan useita annoksia poliorokotetta (OPV tai IPV) jo ensimmäisen ikävuoden aikana. Suomeen muuttaneelle lapselle suositellaan annettavaksi kaikkiaan neljä poliorokoteannosta ennen kouluikää. Jos ensimmäinen poliorokote on annettu vuoden ikäiselle tai sitä vanhemmalle, riittää kolme annosta perussuojaan. (Ks.
Poliorokotteet). Rokottamattomille aikuisille annetaan suoja difteriaa, tetanusta ja poliota vastaan myönteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen.
Taulukossa 16 esitetään lyhin mahdollinen rokotusohjelma sekä lapsille että aikuisille. Annosvälit voivat toki olla pidempiä ja samalla kerralla annettavien rokotteiden määrä vähäisempi. Lisäksi tapauskohtaisesti on harkittava hepatiitti B -rokotteen tarve. On varmistettava, että turvapaikan saaneen B-hepatiitin kantajan lähipiiri suojataan HBV-rokotussuosituksen mukaisesti (ks.
Hepatiitti B-rokotteet ). Suomalaisen kansallisen rokotusohjelman ulkopuolisia rokotteita ei yleensä ole tarpeen käyttää oleskeltaessa Suomessa.