Tutustu myös
Tavanomaisia rokotusten haittavaikutuksia
Rokotukseen liittyvä anafylaktinen reaktio on hyvin harvinainen. Sen yleisyydeksi on arvioitu vähemmän kuin yksi tapaus miljoonaa rokotettua kohden. Anafylaksia ilmaantuu yleensä 15 minuutin kuluessa rokotuksesta, harvoin enää tuntia myöhemmin.
Anafylaksian taustalla on erittäin harvoin IgE-välitteinen allergia. Reaktio voi käynnistyä myös muulla immunologisella mekanismilla (esim. histamiinin suora vapautuminen).
Määritelmän mukaan anafylaktisessa reaktiossa oireita esiintyy vähintään kahden elimen alueella, tavallisimmin iholla (urtikaria-angioödeema) ja hengitysteissä (bronkusobstruktio ja/tai larynxödeema). Vakavimmissa tapauksissa on merkkejä verenkierron pettämisestä.
Vaikka anafylaktinen reaktio rokottamisen yhteydessä on erittäin harvinainen, siihen on aina varauduttava kaikissa rokotustilanteissa. Hoitotoimenpiteet on aloitettava ripeästi. Jos potilaan oireet kuitenkin häviävät ennen hoitotoimenpiteiden aloitusta, ei kyseessä ole anafylaktinen reaktio.
Suurin osa rokotuksen jälkeisistä välittömistä reaktioista ei ole anafylaksiaa. Itse pistostapahtuma voi aiheuttaa huonovointisuutta, pyörtymistä tai vasovagaalisia oireita. Nämä tulee erottaa anafylaksiasta.
Tällaisissa tapauksissa potilas virkoaa nopeasti ja reagoi sen jälkeen ympäristöönsä normaalisti. Vitaalitoiminnot (syke, hengitystiheys, verenpaine) pysyvät normaaleina tai palautuvat nopeasti normaalitasolle.
Rokote-spesifiset IgE-välitteiset allergiset reaktiot ovat harvinaisia. IgE-välitteinen reaktio vaatii aikaisemman altistuksen rokoteaineelle tai rokotteen ainesosille.
Rokoteallergiaa on epäiltävä, jos rokotetulla ilmenee
kahden vuorokauden kuluessa rokottamisesta
joille ei löydy muuta selitystä.
Jos ihoreaktio ilmaantuu ensimmäisen rokoteannoksen yhteydessä eikä rokotettu ole altistunut aiemmin rokotteen ainesosille, voi jatkorokotukset antaa normaalisti. Imeväisen ensimmäisen viitosrokotteen (DTaP-IPV-Hib) jälkeen ilmaantunut ihoreaktio ei tämän vuoksi vaadi jatkoselvittelyjä.
Tietoa paikallisista ja yleistyneistä ihoreaktioista rokotusten yhteydessä
Varsinaiset rokotespesifiset IgE-välitteiset allergiset reaktiot ovat harvinaisia. Useimmiten jatkorokotukset voi antaa normaalisti.
Lisätietoa allergisten rokottamisen perusteista
Sivulla käsitellään alla olevia aiheita:
• Rokotuskohdan pitkittynyt märkiminen
• Paikallisen imusolmukkeen suureneminen tai märkiminen
• Harvinaiset etäisinfektiot
Lisätietoja BCG-rokotusten haittavaikutuksista
Muut rokotteet voidaan antaa normaalisti BCG-rokotteen jälkeisestä haitoista huolimatta.
Usein kysyttyjä kysymyksiä BCG-rokotteen haittavaikutuksista
Haemophilus influenzae -tyypin b (Hib) -rokotuksiin on liitetty harvinaisina haittavaikutuksina alaraajojen turvotusta ja ihonvärin muutoksia. Oireiden tarkka syntymekanismi on epäselvä, mutta perustaksi on ajateltu jonkinlaista vasomotorista reaktiota.
Ns. discolored leg -reaktion oireita ovat turvotus, ihon punoitus, sinertyminen tai ohimenevä purppura joko toisessa tai molemmissa alaraajoissa. Oireet saattavat ulottua lantion alueelle asti. Useimmissa tapauksissa lapsi on itkenyt voimakkaasti. Myös petekkioita voi ilmaantua. Reaktioon ei ole liittynyt verihiutaletason laskua.
Reaktion esiintyvyys on kuusi tapausta 10 000 rokotettua kohden. Ilmaantuvuus vähenee rokotettavan iän ja annettujen rokoteannosten myötä.
Alaraajojen sinipunaisuus rokotuksen jälkeen voi johtua myös itse pistostapahtumasta. Kun pieni lapsi itkee, paine vatsaontelossa nousee ja alaraajojen verenkierto hidastuu ohimenevästi. Tällöin venaveri pakkautuu jalkoihin ja aiheuttaa ihon sinipunaisen värin.
Etenkin hinkuyskäkomponentteja sisältäviä rokotteita annettaessa on raportoitu hypotonisuus-hyporesponsiivisuusepisodeja pienillä lapsilla. Episodin aikana lapsi on kalpea, veltto eikä reagoi vanhempiinsa. Oireet ovat ilmaantuneet melko pian, viimeistään 48 tunnin kuluessa rokottamisesta.
Ruotsalaistutkimuksessa tällaisten episodien esiintyvyys solutonta hinkuyskärokotetta saaneilla oli 3-4 tapausta 10 000 rokotettua kohden. Tapauksista 86 prosenttia liittyi ensimmäiseen rokoteannokseen. Episodin tarkkaa syntymekanismia ei ole selvitetty, mutta perustaksi on ajateltu jonkinlaista vasomotorista reaktiota.
ITP:n merkittävimpinä laukaisijoina pidetään erilaisia virusinfektioita. Sitä voi esiintyä myös MPR-rokotusten jälkeen. Trombosytopenian riski tuhka- tai vihurirokkoa sairastavilla on kuitenkin kymmenkertainen verrattuna MPR-rokotteen saaneisiin.
MPR-rokotuksen yhteydessä kliinisesti havaittavaa verihiutalepitoisuuden laskua on eri tutkimuksissa ilmennyt yhdessä tapauksessa 30 000–40 000 rokotettua kohden.
ITP:n oireita ovat mustelmat, nenäverenvuoto tai pienet verenpurkaumat iholla eli petekkiat.
Pikkulasten yhdistelmärokotteiden jälkeen kuumekouristusten esiintyminen on harvinaista.
Kuumekouristuksia on raportoitu pikkulapsilla eniten kuumereaktioita aiheuttavan MPR-rokotteen jälkeen. Kouristuskohtauksen todennäköisyys tuhkarokkoa sairastavalla on huomattavasti suurempi kuin MPR-rokotteen jälkeen.
Kuumeettomat kouristukset rokotusten jälkeen ovat hyvin harvinaisia.
Pyörtymiseen voi liittyä nykiviä kouristustyyppisiä toonisia tai kloonisia liikkeitä, jotka ovat vaarattomia ja häviävät yleensä nopeasti.
Katso myös
Selvittelyvaiheessa oleva kouristustauti
Alumiinisuoloja adjuvanttina sisältävät rokotteet voivat aiheuttaa absesseja. Tällainen absessi todetaan tavallisesti viikkojen, joskus jopa kuukausien kuluttua rokotuksesta. Se on yleensä steriili, vaikka sisältö näyttäisikin märkäiseltä.
Absessin välttämiseksi pistostekniikkaan kannattaa kiinnittää huomiota. Hyvästä pistostekniikasta huolimatta rokoteainetta voi joskus joutua ihonalaiskudokseen, jolloin ihonalaisen kyhmyn kehittyminen on todennäköisempää.
• Joskus absessi aukeaa, jolloin hoidoksi riittävät suihkuttelut.
• Pistoalueen steriili absessi ei ole estä jatkorokottamista.