Päivitetty kokonaisuudessaan 2.10.2009
Kausi-influenssarokotuskaudella 2009-2010 Suomessa saatavilla olevien valmisteiden kauppanimet ja myyntilupien haltijat:
Flupar-vaccin, Orion Oyj, Suomi
Influvac, Solvay Biologicals B.V., Hollanti
Vaxigrip, Sanofi Pasteur MSD, Belgia
Inflexal V (aikaisemmin Viroflu), Berna Biotech A.G., Sveitsi
Rokote on säilytettävä +2-+8 °C:ssa. Se ei saa jäätyä.
Kerta-annosruisku (0,5 ml).
Kausi-influenssarokotteet eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia.
Epideemiset virukset muuttuvat nopeasti. Euroopan lääkevirasto (EMEA) tekee Maailman terveysjärjestön suosituksen pohjalta joka vuosi keväällä päätöksen seuraavalla kaudella käytettävän kausi-influenssarokotteen koostumuksesta. Rokotteiden valmistukseen käytetään kahta A-tyypin influenssavirusta (H1N1- ja H3N2-alatyyppejä) ja yhtä B-tyypin influenssavirusta. Virukset viljellään hedelmöitetyissä kananmunissa, puhdistetaan, hajotetaan ja inaktivoidaan formaldehydillä.
Käyttövalmiit rokotteet koostuvat joko virusfragmenteista (esim. Vaxigrip) tai puhdistetuista pinta-antigeeneista, hemagglutiniinista ja neuraminidaasista, (esim. Influvac, Flupar ja Inflexal V). Yhdessä rokotteessa, Inflexal V:ssa, pinta-antigeenit on sidottu lipidiin virosomiksi, joka toimii rokotteessa sekä kantajana että adjuvanttina (tehosteena).
Yksi annos (0,5 ml) kausi-influenssarokotetta sisältää immunogeenina kunkin viruksen hemagglutiniinia vähintään 15 µg. Rokotteissa on erittäin pieniä jäämiä kananmunan albumiinia (alle 1 µg / annos). Inflexal V:ta lukuun ottamatta rokotteissa on myös pieniä jäämiä formaldehydiä (alle 30 µg / annos).
Kausi-influenssarokotus kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan ja on maksuton henkilöryhmille, joiden terveydelle influenssa aiheuttaa oleellisen uhkan tai joiden terveydelle rokotuksesta on merkittävää hyötyä (
taulukko 28 ). Lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvat ovat olleet oikeutettuja kansallisen rokotusohjelman mukaisiin kausi-influenssarokotuksiin vuodesta 1980 lähtien. Kaikki 65 vuotta täyttäneet lisättiin tämän oikeuden piiriin vuonna 2002, sillä riski sairastua vakavaan influenssaan kasvaa iän mukana, vaikka henkilöllä ei olisi todettu perustautia. Vuodesta 2007 lähtien maksuttomia influenssarokotuksia on tarjottu myös kaikille perusterveille 6-35 kuukauden ikäisille lapsille.
Aikaisemmin kausi-influenssarokotussuosituksessa lueteltiin ne diagnoosinumerot, jotka oikeuttivat lääketieteellisiin riskiryhmärokotuksiin. Nyt alla oleva diagnoosilista on koottu lähinnä muistutukseksi. Harkinnan mukaan maksuton rokote voidaan antaa muillekin, jotka sairautensa vuoksi siitä selvästi hyötyvät. Maksuttoman rokotteen antamisesta voi päättää terveydenhoitaja, sairaanhoitaja tai lääkäri. Olennaista on arvio siitä, mikä on kausi-influenssarokotuksella saavutettava hyöty verrattuna taudin sairastamisen aiheuttamaan terveydelliseen riskiin, kun otetaan huomioon henkilön perussairaus tai terveydentila. Raskaana oleville lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluville voidaan antaa kausi-influenssarokotus riippumatta raskauden vaiheesta.
Esimerkkejä maksuttomiin kausi-influenssarokotuksiin oikeuttavista sairauksista erikoiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavan KELA:n numerotunnuksen mukaan lueteltuna:
Kausi-influenssarokotteen antaminen voi olla aiheellista myös henkilöille, jotka eivät kuulu kansallisen rokotusohjelman mukaisesti rokotettaviin. Terveille työikäisille kausi-influenssan aiheuttama haitta on selvästi vähäisempi kuin esimerkiksi lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluville. Koska rokote on turvallinen, voidaan se kuitenkin yleensä antaa, jos henkilö haluaa suojata itsensä kausi-influenssatartunnalta. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistuttaa, että kysymyksessä ei ole yleinen flunssarokote. Kausi-influenssarokote suojaa vain kausi-influenssavirusten aiheuttamalta taudilta.
Ne, jotka eivät ole oikeutettuja maksuttomiin rokotuksiin, voivat ostaa kausi-influenssarokotteen apteekista lääkärin kirjoittamalla reseptillä. Näiden rokotteiden maahantuonnista ja toimituksista vastaavat rokotevalmistajia edustavat maahantuojat ja lääketukkukaupat.
Liuokset ovat kirkkaita, värittömiä ja valmiita käytettäväksi sellaisenaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee kaikille ikäryhmille 0,5 ml:n kerta-annosta kausi-influenssarokotetta.
Rokote annetaan lihaksensisäisesti (i.m.) tai ihon alle (s.c.). Vuosittaisissa rokotuksissa riittää yleensä yksi annos.
Jos rokotettava lapsi on alle yhdeksänvuotias eikä ole aikaisemmin saanut kausi-influenssarokotusta, hän ei välttämättä saa riittävää suojaa yhdestä rokoteannoksesta. Tällaiselle lapselle suositellaan toisen samansuuruisen annoksen antamista noin kuukauden kuluttua ensimmäisestä. Niille lapsille, joiden edellisenä vuonna olisi pitänyt saada kaksi annosta rokotetta, mutta saivat vain yhden, suositellaan tänä vuonna kahta annosta neljän viikon välein annettuna. Rokotukset olisi hyvä antaa ennen kausi-influenssaepidemian alkamista. Epidemian puhjettuakaan rokottaminen ei ole vaarallista, mutta suojan kehittyminen vie noin kaksi viikkoa rokotuksesta.
Kausi-influenssarokotteen teho vaihtelee kausittain. Teho riippuu siitä, kuinka hyvin rokotteeseen valittujen viruskantojen antigeeninen rakenne vastaa epideemisten influenssavirusten antigeenirakennetta, siitä millainen on rokotettavien perusimmuniteetti suhteessa epideemisiin viruksiin ja miten voimakas altistus tartunnalle on. Lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvilla ja 65 vuotta täyttäneillä rokottamisen on osoitettu vähentävän kausi-influenssasta johtuvia sairaalahoitoja keskimäärin 40-70 %.
Luotettavin tapa mitata influenssarokotteen tehoa on laboratoriotutkimuksella varmistettu influenssan ilmaantuminen rokotetuilla ja rokottamattomilla. Ikäihmisille tällainen tutkimus toteutettiin 1990-luvun Hollannissa. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään. Puolet sai kausi-influenssarokotetta ja puolet sai lumerokotetta. Kausi-influenssarokotetta saaneiden ryhmässä oli puolet vähemmän influenssaan sairastuneita kuin lumeryhmässä.
Rokotetta on tutkittu eri-ikäisillä lapsilla useissa tutkimuksissa. Parhaimmillaan rokote on estänyt yhdeksän kymmenestä kausi-influenssatapauksesta. Rokotetuilla on influenssakautena ollut jopa kolmannes vähemmän korvatulehduksia kuin rokottamattomilla.
Kausi-influenssarokote ei suojaa mahdolliselta pandemialta, joka on lähtöisin lintu- tai sikainfluenssaviruksista.
Kausi-influenssarokotus on yleensä hyvin siedetty. Rokote ei sisällä eläviä viruksia, joten se ei voi aiheuttaa influenssaa. Lievää sairaudentunnetta, lihas- ja nivelsärkyjä tai yleisoireita, kuten lämmönnousua, kuumetta, ärtyneisyyttä, huonovointisuutta ja päänsärkyä on todettu rokotetuilla. Pistosalueen paikalliset reaktiot ovat mahdollisia. Paikallisoireita, särkyjä ja kuumetta voi hoitaa kuume- ja kipulääkkeillä.
Yksittäisiä artriittitapauksia on raportoitu 3-21 vrk influenssarokotuksen jälkeen. Hyvin harvoin on kuvattu neurologisia haittoja, kuten näköhermon ja olkapunoksen neuriittia tai aivohermohalvauksia.
Kaudella 2008–2009 jaettiin noin miljoona influenssarokoteannosta. Tämä oli toinen kausi, jolloin rokotetta tarjottiin osana kansallista rokoteohjelmaa myös kaikille 6-35kk ikäisille lapsille. Epäillyistä haitoista on 1.8.2009 mennessä saapunut 72 ilmoitusta eli 7 ilmoitusta 100 000:ta jaettua annosta kohti. Haitoista 46 % (33 / 72) raportoitiin 6-35 -kuisilla ja 13 % (9 / 72) 65 vuotta täyttäneillä Tavallisimpia oireita pikkulapsilla olivat kuume ja ihottumat, ikäihmisillä puolestaan paikallisreaktiot ja ihottumat.
Lisätietoja rokotusten haittavaikutuksista
Rokottamisen yleiset vasta-aiheet.
Kausi-influenssarokotetta ei tule antaa, jos rokotettava on saanut aiemmasta rokoteannoksesta tai jostakin rokotteen sisältämästä ainesosasta välittömän henkeä uhkaavan allergisen reaktion, anafylaksian.
Rokotteet sisältävät erittäin pieniä jäämiä kananmunan ovalbumiinia, alle yhden mikrogramman rokoteannosta kohden. Tämän takia varsinaisen vakavan allergisen reaktion riski on erittäin pieni, vaikka rokote annetaan injektiona. On mahdollista, että kanamunalle allergiset saavat jonkinasteisia yliherkkyysoireita rokotteesta. Valtaosalle heistä ei kuitenkaan tule minkäänlaisia oireita.
Kuumeisen infektion aikana ei tule rokottaa vaan rokotusta siirretään, kunnes potilas on toipunut.
Kausi-influenssarokote voi suojata vain influenssa A tai B -virusten aiheuttamilta taudeilta. Epidemiakautena ja itse epidemian aikanakin esiintyy aina runsaasti myös muiden virusten (esim. RSV, parainfluenssa) aiheuttamia hengitystieinfektioita, joihin rokote ei tehoa. Influenssavirukset muuntuvat yhdenkin epideemisen kauden aikana usein niin paljon, että maailmanlaajuisesti suositeltu viruskantakoostumus ei ole kaikkialla optimaalinen. THL:n influenssalaboratorio ylläpitää ajantasaista tilannetiedotetta.
THL toimittaa syksyisin ilman tilausta kunnallisille rokoteasiakkailleen 6-35 kuukauden ikäisten pikkulasten, 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden ja lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvien rokotuksia varten tarvittavat rokotteet.