Imovax Polio; Sanofi Pasteur MSD, Belgia
VeroPol; Statens Serum Institut, Tanska
Molemmat rokotteet on pakattu kerta-annoksen (0,5ml) sisältävään esitäytettyyn ruiskuun. Rokotepakkauksessa on yksi ruisku ilman neulaa.
Rokotteet säilytetään +2-+8 °C:n lämpötilassa suojassa valolta. Rokotteet eivät kestä jäätymistä.
Suomessa on käytössä kahden eri valmistajan poliorokotetta, jotka molemmat sisältävät apinan munuaissoluviljelmässä kasvatettuja, puhdistettuja ja formaldehydillä inaktivoituja kolmen eri serotyypin polioviruksia. Imovax Poliossa on apuaineina formaldehydiä ja fenoksietanolia. VeroPol voi sisältää formaldehydiä jääminä. Suomessa ei ole käytössä elävää heikennettyä suun kautta otettavaa poliorokotetta (OPV).
Rokote on tarkoitettu polion ennaltaehkäisyyn henkilöillä, joita ei syystä tai toisesta ole suojattu polioantigeeneja sisältävällä yhdistelmärokotteella.
Rokote on käyttövalmis sellaisenaan. Se on väriltään valmisteesta riippuen joko kirkkaan oranssista punaiseen (VeroPol) tai väritön, kirkas neste (Imovax Polio).
Rokotteet annetaan ihon alle (sc) tai lihaksensisäisesti (im). Rokotusaikataulu toteutetaan kansallisen rokotusohjelman mukaisesti. Mikäli rokotuksia ei ole annettu kansallisen rokotusohjelman aikataulun mukaan, on syytä muistaa, että pysyvän perussuojan saamiseksi poliota vastaan tarvitaan kolme rokoteannosta, jos rokotussarja aloitetaan vuoden iässä tai sitä myöhemmin. Ensimmäinen ja toinen annos pyritään antamaan kahden kuukauden aikavälillä sekä myöhemmät vähintään puolen vuoden aikavälillä. Vaikka poliorokotteita olisi annettu normaalista ohjelmasta poiketen enemmän kuin kaksi annosta ennen puolen vuoden ikää, annetaan rokotteet vielä esimerkiksi 12-24 kk:n ja kuuden vuoden iässä.
Suun kautta otettava poliorokote ja injektoitava rokote vastaavat suojateholtaan toisiaan. Suuren polioriskin alueelta tulevan lapsen kohdalla lisäannoksia voidaan harkita, koska rokotuskattavuus ja rokotteen laatu voivat vaihdella näissä maissa (maahanmuuttajat).
Suomalaisen väestön poliosuoja on hyvä eikä lisätehosteita Suomessa tarvita perusrokotussarjan jälkeen. Jos henkilö matkustaa alueelle, jossa poliota vielä esiintyy, hän voi joutua olosuhteisiin, joissa altistuminen tartunnalle on mahdollista. Tehostetta on syytä harkita, jos edellisestä annoksesta on kulunut vähintään 5 vuotta. Jos lapsen altistuminen tartunnalle on esimerkiksi matkan vuoksi mahdollista, ennen kuin hän ohjelman mukaan olisi saanut kolme annosta, voidaan annosten antamista nopeuttaa edellä mainittuja aikavälejä noudatten.
Rokote antaa yli 95 %:n suojan jo kahden annoksen jälkeen, mutta suojan säilymiseksi tarvitaan lisäannoksia edellä kuvatun mukaisesti.
Tutkimusten mukaan paikallisoireita kehittyy neljälle prosentille ja yli 38,5 °C:een kuumeilua viidelle prosentille neuvolaikäisistä lapsista.
Lisätietoa rokotusten haittavaikutuksista
Rokottamisen yleiset vasta-aiheet
Suomessa käytössä olevat inaktivoituja polioviruksia sisältävät rokotteet (inactivated polio virus vaccine, IPV eli Salk) saavat aikaan korkeita vasta-ainepitoisuuksia ja suojaavat halvauksia aiheuttavalta poliolta mutta eivät välttämättä suojaa poliovirustartunnalta. Rokotettu henkilö voi toimia poliovirustartunnan levittäjänä itse tautiin sairastumatta. Tämän vuoksi perusrokotusten kattavuuden tulisi olla mahdollisimman hyvä, jotta väestö olisi varmasti suojattu poliolta. Viimeisimmän rokotekattavuustutkimuksen mukaan neuvolassa annetut poliorokotukset toteutuivat Suomessa vuonna 2007 syntyneillä lapsilla yli 98-prosenttisesti.
Valtaosa maailman kansoista käyttää IPV-valmisteiden sijasta suun kautta annosteltavaa, eläviä heikennettyjä polioviruksia sisältävää rokotetta (oral polio vaccine, OPV eli Sabin). Sillä saadaan hyvä suoja myös poliovirustartuntaa vastaan, minkä vuoksi se estää tehokkaasti poliovirusten kiertoa väestössä. Sen haittana on erittäin harvinainen mutta vakava rokotepolio (vaccine associated paralytic poliomyelitis, VAPP), jota esiintyy noin yksi tapaus jokaista 500 000:ta ensiannosta kohti. Myöhempiin annoksiin liittyvä riski on selvästi vähäisempi. OPV-rokotteen alun perin hyvänä pidetty ominaisuus, viruksen tarttuminen rokotetusta lähikontakteihin, on osoittautunut ongelmalliseksi viimeiseksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Tilanteessa, jossa rokotuskattavuus jää huonoksi, leviäminen ei pysähdy lähikontakteihin, vaan jatkuu luonnollisen poliovirusinfektion tapaan. Ihmisen suolistossa lisääntyessään virus muuntuu ja saa aikaa myöten takaisin taudinaiheuttamis- ja tarttumiskykynsä (vaccine-derived- poliovirus, VDPV). VDPV-kantojen aiheuttamia halvausoireisia polioepidemioita on todettu lähes vuosittain jossakin päin maailmaa. Yleensä epidemiat ovat olleet maissa, joista saman serotyypin villi poliovirus on jo hävinnyt ja joissa rokotuskattavuus on alkanut pienentyä (esim. Egypti, Haiti, Dominikaaninen tasavalta, Filippiinit, Madagaskar, Kiina, Indonesia).
Suomesta polio hävitettiin 1960-luvun alussa kattavan lasten rokotusohjelman ja muuhun väestöön kohdistetun kampanjan avulla. Vuosina 1984-85 maassamme oli tyypin 3 polioviruksen aiheuttama epidemia, jonka aikana diagnosoitiin kymmenen neurologisia oireita saanutta poliotapausta. Epidemian pysäyttämiseksi järjestettiin noin 95 % väestöstä kattanut kampanja, jossa käytettiin OPV:ta. Epidemian jälkeen vaihdettiin maassamme käytetty vanha IPV nykyiseen, joka on aiempaa tehokkaampi valmiste. Vuoden 1985 jälkeen ei halvausoireista poliota ole tavattu Suomessa (
kuva 8).
Maailman terveysjärjestön päämääränä on eradikoida eli hävittää polio maailmasta. Iänmukaisten rokotusten rinnalle on otettu käyttöön toistettavat OPV-kampanjat. Lisäksi, erityisesti epidemiatilanteissa on kolmea serotyyppiä sisältävät trivalenttiset OPV-rokotteet korvattu tehokkaammilla yhtä ja/ tai kahta serotyyppiä sisältävillä mono- ja/tai bivalnettisillä OPV-rokotteilla. Hävitysohjelman hyvästä menestyksestä huolimatta poliota tai polioviruksen villikantoja on esiintynyt vuoden 2011 aikana edelleen endeemisenä eli kotoperäisenä Pakistanissa, Afganistanissa ja Nigeriassa (
www.polioeradication.org). Intiassa, jossa polio on aina tähän vuoteen asti esiintynyt endeemisenä, ei halvausoireista poliota ole tavattu tammikuun 2011 jälkeen. Endeemisistä maista peräisin olevat virukset ovat aiheuttaneet epidemioita myös muualla maailmassa, lähinnä Aasian ja Afrikan maissa. Lisäksi vuosina 2010-2011 Intiasta, Angolasta ja Pakistanista levinneet poliovirukset aiheuttivat laajoja halvausoireisia polioepidemioita Tadzikistanissa, Kongossa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Kiinassa.
Niin kauan kun poliota esiintyy jossakin päin maailmaa ja poliovirukset infektoivat ihmisiä, tarvitaan kattavia poliorokotuksia ja polion tehokasta valvontaa joka puolella maailmaa.