Morbilli-parotitis-rubella, MPR; engl. MMR.
M-M-RVaxPro; Sanofi Pasteur MSD, Ranska
Priorix; GlaxoSmithKline, Belgia
Rokotepakkauksissa on kymmenen rokoteannosta sekä kymmenen liuotinta sisältävää ruiskua. M-M-RVaxPro-pakkaus sisältää lisäksi kaksi erillistä neulaa. Priorix-pakkauksessa neuloja ei ole.
Rokotteen tuhkarokko- ja sikotautivirukset tuhoutuvat herkästi. Rokote on säilytettävä valolta suojassa +2-+8 °C:n lämpötilassa. Valmiiksi liuotettu rokote säilyy käyttökelpoisena kahdeksan tuntia jääkaapissa valolta suojattuna.
Yksi annos rokotetta (0,5 ml) sisältää immunogeeneina soluviljelmissä (kanan alkion solut ja ihmisen diploidisolut) tuotettuja eläviä taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoviruksia, jotka elimistössä lisääntyessään tuottavat varsinaiset immunisoivat virusantigeenit. M-M-RVaxPro:ssa on käytetty apuaineena hydrolysoitua liivatetta, molemmissa rokotteissa säilytteenä on neomysiiniä.
Rokote on tarkoitettu lasten ja aikuisten immunisointiin tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan.
Kuiva-aineen liuottamiseen saa käyttää vain pakkauksessa olevaa liuotinnestettä. Liuotinpullon tai -ruiskun sisältö lisätään kuiva-ainepulloon juuri ennen käyttöä. Seosta ravistellaan kevyesti, kunnes aine on liuennut. Valmis liuos on kirkas. M-M-RVaxPro on kellertävä neste, Priorix vaaleanoranssi tai vaaleanpunainen.
Perusrokotukseen kuuluu kaksi annosta, joista ensimmäinen annetaan 12-18 kuukauden iässä, mieluiten heti 12 kuukauden ikäisenä. Tämä ohjeistus on voimassa vuoden 2011 loppuun asti. Toinen annos annetaan kuuden vuoden iässä. Jos rokottaminen aloitetaan myöhemmin, toinen annos voidaan tarvittaessa antaa puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä, mutta mieluiten 2-3 vuoden kuluttua ensimmäisestä. Jos lapsi on saanut ensimmäisen MPR-rokotteensa alle vuoden ikäisenä, suositellaan hänelle silti lisäksi kahta MPR-rokotetta normaalin aikataulun mukaan. Rokoteliuosta pistetään 0,5 ml ihonalaisesti (s.c.) tai lihaksensisäisesti (i.m.) M-M-RVaxPro kannattaa pistää pääsääntöisesti lihakseen, koska ihon alle pistettynä se kirvelee todennäköisemmin. Rokotepakkauksessa on kaksi neulaa. Pistos tulee antaa niistä pidemmällä ja paksummalla (0,6x25mm).
Jokaisella aikuisella tulisi olla joko sairastettujen tautien tai kahden MPR-rokoteannoksen antama suoja tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan. Jos aikuisen rokotussuoja todetaan näiden rokotusten osalta puutteelliseksi, se täydennetään.
Ulkomaille matkustavat lapset suositellaan rokotettavaksi MPR-rokotteella 6 kuukauden iästä alkaen. Jos rokote annetaan alle 12 kuukauden ikäiselle lapselle, se katsotaan ylimääräiseksi annokseksi. Lapsi tarvitsee myös rokotusohjelman mukaiset kaksi MPR-rokoteannosta, jotka annetaan 14–18 kuukauden ja 6 vuoden iässä.
Linkki Matkailijan terveysoppaan
MPR-tekstiin
Linkki nopeutettuun rokotusohjelmataulukkoon: Taulukko 16
MPR-rokotteen suojateho on noin 95-100 % jo yhden annoksen jälkeen. Kahdella MPR-annoksella saadaan hyvin pitkäaikainen suoja kaikkia kolmea tautia vastaan.
Rokotteen sisältämien virusten on lisäännyttävä elimistössä, jotta ne saisivat aikaan halutun immunisaation. Rokotteen aiheuttama infektio on yleensä oireeton tai lieväoireinen. Rokotevirukset eivät tartu rokotetusta muihin ihmisiin eivätkä siten aiheuta vaaraa esimerkiksi rokotetun lapsen raskaana olevalle äidille.
Lieviä tuhkarokkoa tai vihurirokkoa muistuttavia oireita (kuumereaktio, yskä, nuha, lievä tuhkarokkomainen ihottuma, päänsärky, levottomuus, ärtyisyys, lievät niveloireet) ilmaantuu MPR-rokotuksen jälkeen noin viidelle prosentille rokotetuista. Myös imusolmukkeet voivat suurentua. Yksittäisiä kivestulehduksia on raportoitu rokotteen jälkeen.
Jos edellä kuvattuja oireita ilmenee, ne alkavat tavallisesti 7-12 vrk:n kuluessa rokottamisesta ja häviävät muutamassa päivässä. Niitä ei yleensä ilmene enää toisen MPR-annoksen jälkeen. Korkeaa kuumetta (yli 39 °C) ilmaantuu 5-15 prosentille rokotetuista.Vanhempia on syytä muistuttaa kuumereaktion mahdollisuudesta, erityisesti jos lapsella on ollut kuumekouristus.
Allergiset reaktiot MPR-rokotuksen jälkeen ovat hyvin harvinaisia. Kananmunan ovalbumiinille, liivatteelle tai neomysiinille yliherkät henkilöt voi pääsääntöisesti rokottaa (ks. Varotoimet ja vasta-aiheet).
MPR-rokotuksen jälkeen on kuvattu kliinisesti havaittavaa trombosytopeniaa, jonka yleisyys on eri tutkimuksissa ollut 1:30 000-40 000 rokotettua. Trombosytopenian vaara tuhkarokko- tai vihurirokkotaudin jälkeen on kuitenkin vähintään kymmenkertainen.
Lisätietoa rokotusten haittavaikutuksista
Yleisten rokotusten vasta-aiheiden huomioonottamisen lisäksi MPR-rokotetta ei tule antaa, jos rokotettava
Raskaaksi tulemista ei suositella rokotusta seuraavan kolmen kuukauden aikana.
Kananmuna-allergisen voi rokottaa M-M-RVaxPro- ja Priorix-rokotteilla.
Kanan alkion ihosoluviljelmissä valmistettuja rokotteita
voidaan antaa kananmunalle allergisille aivan normaalisti. Valmistustavasta johtuen näissä rokotteissa ei ole merkittäviä määriä ovalbumiinia. Etukäteen altistaminen tai testaaminen on näin ollen tarpeetonta.
Lapsi, jolla on todettu välitön yliherkkyys neomysiinille tai jolla aiemman MPR-rokotuksen yhteydessä on ilmennyt anafylaktisia oireita, tulisi ohjata allergologin arvioon. Päätös rokottamisesta tehdään tapauskohtaisesti. Rokotus pyritään antamaan poliklinikkakäynnin yhteydessä ja lasta seurataan ainakin kaksi tuntia ennen kotiuttamista.
Jos on epäselvää, voiko MPR-rokotteen antaa tai harkitaan lapsen rokottamatta jättämistä, kannattaa ennen lopullista päätöstä konsultoida THL:n rokotusneuvontaa.
Toisesta MPR-annoksesta pidättäytymistä on syytä harkita, jos rokotettava on aikaisemmin sairastanut idiopaattisen trombosytopenian (ITP), etenkin jos sairastuminen on tapahtunut kuuden viikon kuluessa ensimmäisestä MPR-rokotuksesta.
Gammaglobuliinipistoksen tai verensiirron jälkeen MPR-rokotusta on syytä lykätä vähintään kolme kuukautta, plasma- ja trombosyyttivalmisteiden antamisen jälkeen jopa seitsemän kuukautta. Suuriannoksisen gammaglobuliinihoidon (0,4-2 g/kg i.v.) jälkeen rokotusta tulisi lykätä 8-11 kk. Jos rokotus on kuitenkin on annettu em. aikana, siitä ei ole haittaa. Tässä tapauksessa suositellaan uuden rokotteen antamista riittävän suojan varmistamiseksi.
MPR-rokotuksen kanssa samanaikaisesti tai kuukauden välein voi antaa muita eläviä heikennettyjä mikrobeja sisältäviä rokotteita. MPR-rokotuksen voi antaa millä aikavälillä tahansa tai tarvittaessa myös samanaikaisesti mutta eri ruiskulla ja eri pistoskohtiin muun muassa DTaP-IPV-yhdistelmärokotteen kanssa.
MPR-rokotukset aloitettiin Suomessa 1982. Kaikkia kolmea tautia vastaan oli aiemmin käytössä erilliset rokotteet. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan MPR-rokotteen rokotuskattavuus oli 96,6 %. MPR-taudit vähenivätkin oleellisesti 1990-luvun alkuun mennessä. Kuitenkin 1980-luvun lopulla Suomessa ilmeni vielä pieniä MPR-tautiepidemioita, lähinnä rokottamattomissa kouluikäisissä. Vuoden 1987 alusta lähtien on vaadittu MPR-tautiepäilyjen serologinen varmennus sekä rokotetuilta että rokottamattomilta. THL tekee edelleen näitä vasta-ainemäärityksiä ilmaiseksi. MPR-tautien esiintymisen endeemisenä maassamme katsotaan loppuneen vuonna 1994. Yksittäisiä tautitapauksia on raportoitu ulkomailta tartunnan saaneilla henkilöillä ja heidän lähikontakteillaan. Viime vuosina ei ole ilmoitettu yhtään kotimaista alkuperää olevaa tuhkarokko-, sikotauti- tai vihurirokkotapausta, vaan esimerkiksi vuosina 2002-2003 todetut MPR-tautitapaukset, yhteensä viisi sikotautia ja kolme vihurirokkoa, olivat kaikki ulkomailta tuotuja.
MPR-tauteja esiintyy vielä runsaasti kehitysmaissa sekä monissa Keski-, Etelä- ja Itä-Euroopan maissa. MPR-rokotusten kattavuus Suomessa on tämän vuoksi pidettävä korkeana. Näin voidaan estää yksittäisten suomalaisten matkailijoiden sairastuminen sekä mahdollisten ulkomailta tuotujen tautien leviäminen epidemioiksi.
Tuhkarokko ( kuva 10). Tuhkarokko on herkästi tarttuva hengitysteiden virusinfektio, johon liittyy usein komplikaationa hengitysteiden bakteeri-infektio, yleensä pneumonia ja harvemmin enkefaliitti. Aikuisiällä sairastettuna taudin komplikaatiovaara suurenee. Tuhkarokko on yleinen pikkulasten kuolinsyy monissa kehitysmaissa.
Sikotauti. Sikotauti on viruksen aiheuttama kuumeinen lastentauti, jonka tyypillinen oire on sylkirauhastulehdus. Sen komplikaatioina meningiitti ja kivestulehdukset ovat tavallisia. Asevelvollisia on rokotettu Suomessa inaktivoituja sikotautiviruksia sisältävällä rokotteella jo vuodesta 1960.
Vihurirokko. Vihurirokkoa vastaan rokotetaan ensi sijassa siksi, että saataisiin ehkäistyä raskaudenaikainen vihurirokko. Se aiheuttaa vaikeita sikiövaurioita erityisesti raskauden ensikolmanneksen aikana sairastettuna. Vuonna 1975 aloitettu vihurirokkorokotus 11-13-vuotiaille tytöille ja vuosina 1982-1993 toteutettu seronegatiivisten synnyttäjien rokottaminen on saanut aikaan sen, että vain prosentti synnyttäjistä on enää vailla vihurirokkovasta-aineita. Vuosina 1975-1987 käytettiin vihurirokkorokotetta ja sen jälkeen MPR-rokotetta. Väestön hyvästä suojasta on osoituksena se, että viimeksi esiintyneessä vihurirokkoepidemiassa sairastuivat yksinomaan rokottamattomat kouluikäiset pojat. Koska synnyttäjät ovat vihurirokolta hyvin suojattuja ja koska neuvolarokotusten kattavuus maassamme on kiitettävä eikä vihurirokkoepidemioita siten ole odotettavissa, raskaudenaikaisten verinäytteiden seulonta rubellavasta-aineiden määrittämiseksi on lopetettu.