Clostridium difficile
Mikä
Clostridium difficile on?
Clostridium difficile on itiöitä muodostava suolistobakteeri, jonka kannoista osa tuottaa toksiineja, yleisimmin toksiinia A ja B. Toksiinit ovat myrkyllisiä aineita, joiden erittyminen suoleen saa aikaan ripulin.
C. difficile -ripuli liittyy useimmiten edeltävään mikrobilääkehoitoon, joka vaikuttaa suoliston normaaliin bakteerikasvustoon aiheuttaen
C. difficilen lisääntymisen. Toksiinia tuottamaton
C. difficile -kanta ei aiheuta tautia. Imeväisikäisistä suuri osa kantaa bakteeria oireettomana suolistossaan osana sen normaalia kasvustoa, aikuisista vain noin kolme prosenttia on sen kantajia.
Viime vuosina Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa on havaittu aikaisempaa vaikeampien tautimuotojen lisääntyneen erityisesti vanhuspotilailla. Aiheuttajana on ollut uusi
C. difficile -kanta
(PCR ribotyyppi 027), joka tuottaa moninkertaisen määrän toksiineja aiempiin kantoihin verrattuna saaden aikaan rajun taudin. Lisäksi kanta on ollut vastustuskykyinen kinoliryhmän mikrobilääkkeille. Tätä uutta kantaa on löytynyt seuraavista Euroopan maista: Iso-Britannia, Alankomaat, Belgia, Ranska, Irlanti, Luxembourg, Itävalta, Sveitsi, Puola, Tanska, Saksa, Suomi ja Norja.
http://www.ecdc.europa.eu/Health_topics/Clostridium_difficile/Articles.html
Miten tauti oireilee?
Toksiinia tuottava
C. difficile -bakteeri aiheuttaa vesiripulia, johon liittyy usein mahakipuja ja kuumeilua. Oireet alkavat mikrobilääkehoidon aikana tai joskus vasta sen loputtua. Vakavin taudin muoto on pseudomembranoottinen enterokoliitti, jossa suolta tähystettäessä nähdään suolen seinämässä katteisia, tulehtuneita alueita. Vakava taudinmuoto voi olla henkeä uhkaava.
Miten
Clostridium difficile -ripuli saadaan?
Sairastuminen liittyy lähes aina edeltävään mikrobilääkehoitoon. Vuodeosastoilla ja muissa hoitolaitoksissa tauti voi levitä myös potilaasta toiseen kosketustartuntana käsien välityksellä. Tartunta saadaan bakteerin itiöistä, jotka säilyvät hengissä myös elimistön ulkopuolella erilaisilla pinnoilla. Pesemättömistä käsistä itiöt kulkeutuvat suun kautta suolistoon ja alkavat lisääntyä.
Kuva: Wikipedia,
Clostridium difficile
Miten
Clostridium difficile -ripuli todetaan?
Miten
Clostridium difficile -ripulia hoidetaan?
Miten
Clostridium difficile -ripulia voi ehkäistä?
Tarpeettomien mikrobilääkehoitojen välttäminen suojaa taudilta. Pitkät, toistuvat mikrobilääkekuurit ja korkea ikä lisäävät sairastumisen riskiä.
Käsihuuhteen alkoholi ei tapa
C. difficile -itiöitä ja siksi käsien pesu saippualla wc-käyntien jälkeen ja ennen ruokailua on tärkeää.
Hyvä käsihygienia on tärkeää ihmisestä toiseen tapahtuvan tartunnan ehkäisyssä. Ripuloiva potilas erittää runsaasti bakteeria ja sen itiöitä. Ripulipotilasta hoitavan henkilökunnan tulisi käyttää hoitotyössä suojakäsineitä. Käsineiden poisoton jälkeen kädet pestään vedellä ja saippualla sekä käytetään alkoholipohjaista käsihuuhdetta.
Potilaat hoidetaan mahdollisuuksien mukaan yhden hengen huoneissa kosketuseristyksessä. Aiheesta löytyy
artikkeli Suomen sairaalahygienialehdessä
numero 3/2007:
Clostridium difficile - käytännön toimet osastolla
Suomen Clostridium difficile -tilanne
Vuoden 2008 alusta C. difficile -bakteeri ja sen tuottamat toksiinit ovat kuuluneet löydöksiin, joita mikrobiologian laboratoriot ilmoittavat valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin: www3.ktl.fi/stat.
Kansanterveyslaitoksen asiantuntijalaboratorio tekee C. difficile -kantojen tyypityksiä hypervirulenttien ja epideemisten kantojen tunnistamiseksi (kuten uuden PCR ribotyyppi 027-kannan):
www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/bato/palvelut/clostridium_difficile_diagnostiikka/
Sairaalainfektio-ohjelma (SIRO) on kehittänyt C. difficile -infektioiden seurantaa vakavien tautitapauksien ja epidemioiden tunnistamiseksi:
Clostridium difficile -infektiot. Seurantakäsikirja C3/2008.
Myös Suomessa C. difficile -infektioiden on havaittu lisääntyneen vuosina 1995─2004. Kuten muissa maissa esiintyvyyden lisäys tapahtui pääasiassa 65-vuotta täyttäneiden ikäryhmässä. Artikkeli: Vanhusten Clostridium difficile infektiot ovat lisääntyneet
Vuoden 2005 helmi-maaliskuussa tehdyssä kansallisessa sairaalainfektioiden prevalenssitutkimuksessa viisi prosenttia mikrobiologisesti varmistetuista sairaalainfektioista oli C. difficilen aiheuttamia. Se oli tavallisin nk. ongelmamikrobi, yleisempi kuin metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA). http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/2005/2005b24.pdf