Salmonella
Vuonna 2007 salmonellatapauksia ilmoitettiin yhteensä 2 735,
edellisenä vuonna 2 576. Vuonna 2006 ja 2007 tapauksia oli enemmän
kuin aiempina vuosina. Tapauksista oli naisia 54 prosenttia.
Vuosittainen ilmaantuvuus asukasta kohti oli koko maassa 52/100
000. Ilmaantuvuus oli suurin Etelä-Savon (89/100 000) ja
Kanta-Hämeen sairaanhoitopiireissä (69/100 000) ja pienin
Keski-Pohjanmaan (31/100 000) ja Kymenlaakson (37/100 000)
sairaanhoitopiireissä. Ilmaantuvuus oli suurin
20–54-vuotiailla (vaihteluväli 66-85/100 000) ja pienin yli
75-vuotiailla (9/100 000).
Yleisimmät Salmonella-serotyypit olivat Enteritidis (796 tapausta), Typhimurium (396), Stanley (175) ja Virchow (158). Useampi salmonellan serotyyppi löytyi 31 tapaukselta.
Lavantautia aiheuttavaa S. Typhi-serotyyppiä todettiin 11 tapausta, pikkulavantautia aiheuttavaa S. Paratyphi A:ta kuusi tapausta ja S. Paratyphi B:tä kolme tapausta. Matkustustieto oli saatavilla kaikille S. Typhi-tapauksille, vain yksi ei ollut matkustanut ulkomailla. S. Paratyphi -tapauksista kaikki olivat matkustaneet ulkomailla. Intia ja Thaimaa olivat yleisimmät S. Typhi- ja S. Paratyphi-tapausten tartuntamaat.
Salmonellatapauksista kotimaisia oli 380 (14 %) ja ulkomaisia 2 270 (83 %). Tartuntamaata ei ollut ilmoitettu 85 (3 %) tapaukselle. Kotimaisten tapausten kokonaismäärä oli samaa luokkaa kuin vuonna 2006 (432 tapausta) ja niiden ilmaantuvuus oli 6/100 000 asukasta. Suurin osa kotimaisista tapauksista (156 tapausta, 41 %) oli S. Typhimurium-serotyypin aiheuttamia. Toiseksi yleisin kotimaisten tapausten serotyyppi oli S. Enteritidis, joita oli 62 tapausta.
Ulkomaisten salmonellojen kokonaismäärä oli 2 270 ja ilmaantuvuus 39/100 000 asukasta. Ulkomaisista tapauksista 735 (32 %) oli S. Enteritidis-serotyypin aiheuttamia. Seuraavaksi yleisimmät ulkomailta saadut serotyypit olivat Typhimurium (246 tapausta), Stanley (175), Virchow (135) ja Corvallis (59). Yleisimmät tartuntamaat olivat Thaimaa (36 %), Intia (8 %), Espanja (5 %) ja Bulgaria (5 %).
Ulkomailla saaduissa salmonellainfektioissa todettiin 144 eri serotyyppiä. Niistä viisi yleisintä oli: Enteritidis (31 %), Typhimurium (11 %), Stanley (8 %, pääasiassa Thaimaasta), Virchow (6 %, Thaimaa, Intia, Gambia, Egypti), Ryhmä B (4 %, Thaimaa). Enteritidiksen yleisimmät faagityypit olivat FT 1 (23 %; 25 eri maasta, suurin osa DNA-profiililtaan genotyyppiä SENT 1 tai SENT 2), FT 21 (15 %; suurin osa Välimeren maista; SENT 1, SENT 2), FT 4 (14 %; Keski- ja Etelä-Eurooppa, Viro; SENT 2, SENT 6), FT 8 (9 %; Unkari, Bulgaria, Tunisia; SENT 15). Typhimuriumin yleisimmät faagityypit olivat FT NST (36 %; 21 eri maasta, 16 erilaista genotyyppiä), FT 120 (14 %; pääasiassa Thaimaasta), FT 193 (9 %; pääasiassa Thaimaasta).
Kahdelletoista mikrobilääkkeelle tehdyn ”epidemiologisen” herkkyysmäärityksen mukaan (yhteensä tutkittiin 2460 tapauksesta eristetyt salmonellakannat) 9 % kotimaisista ja 15 % ulkomaisista salmonelloista oli moniresistenttejä (resistenssi ≥ 4 mikrobilääkkeelle). Nalidiksiinihapporesistenssiä (Nal R) voidaan käyttää ennustamaan alentunutta herkkyyttä (MIC ≥ 0,125 mg/L) fluorokinoloneille. Kotimaisista kannoista Nal R -kantoja oli 13 % ja ulkomaisista 22 %. Näiden kantojen MIC-arvo siprofloksasiinille oli alentunut yli 90 %:ssa riippumatta kotimainen-ulkomainen alkuperästä. Kaikista kannoista vain viisi kantaa (0,2 %) oli kefotaksiimille resistenttejä; tartunnat oli saatu Thaimaassa, Etelä-Afrikassa, Etiopiassa ja Italiassa. Lisäksi kahdeksan kannan herkkyys kefotaksiimille oli I (intermediate). Yhtä Egyptissä saatua tartuntaa lukuun ottamatta kyseiset tartunnat oli saatu Thaimaassa. Onkin oletettavaa, että kefotaksiimille resistenttien kantojen osuus lisääntyy tulevaisuudessa, mikäli Thaimaan matkailun suosio suomalaisten keskuudessa jatkuu.
Yleisimmät Salmonella-serotyypit olivat Enteritidis (796 tapausta), Typhimurium (396), Stanley (175) ja Virchow (158). Useampi salmonellan serotyyppi löytyi 31 tapaukselta.
Lavantautia aiheuttavaa S. Typhi-serotyyppiä todettiin 11 tapausta, pikkulavantautia aiheuttavaa S. Paratyphi A:ta kuusi tapausta ja S. Paratyphi B:tä kolme tapausta. Matkustustieto oli saatavilla kaikille S. Typhi-tapauksille, vain yksi ei ollut matkustanut ulkomailla. S. Paratyphi -tapauksista kaikki olivat matkustaneet ulkomailla. Intia ja Thaimaa olivat yleisimmät S. Typhi- ja S. Paratyphi-tapausten tartuntamaat.
Salmonellatapauksista kotimaisia oli 380 (14 %) ja ulkomaisia 2 270 (83 %). Tartuntamaata ei ollut ilmoitettu 85 (3 %) tapaukselle. Kotimaisten tapausten kokonaismäärä oli samaa luokkaa kuin vuonna 2006 (432 tapausta) ja niiden ilmaantuvuus oli 6/100 000 asukasta. Suurin osa kotimaisista tapauksista (156 tapausta, 41 %) oli S. Typhimurium-serotyypin aiheuttamia. Toiseksi yleisin kotimaisten tapausten serotyyppi oli S. Enteritidis, joita oli 62 tapausta.
Ulkomaisten salmonellojen kokonaismäärä oli 2 270 ja ilmaantuvuus 39/100 000 asukasta. Ulkomaisista tapauksista 735 (32 %) oli S. Enteritidis-serotyypin aiheuttamia. Seuraavaksi yleisimmät ulkomailta saadut serotyypit olivat Typhimurium (246 tapausta), Stanley (175), Virchow (135) ja Corvallis (59). Yleisimmät tartuntamaat olivat Thaimaa (36 %), Intia (8 %), Espanja (5 %) ja Bulgaria (5 %).
Salmonellojen feno- ja genotyyppien epidemiologiaa
Kotimaisia salmonellainfektioita aiheutti 50 eri serotyyppiä. Niistä viisi yleisintä oli: Typhimurium (41 %), Enteritidis (16 %), Agona (11 %), Newport (7 %), Stanley (3 %). Kotimaisista Typhimurium tapauksista (156 tapausta) suurin osa (29 %) oli faagityyppiä NST (not specific type). Niistä 64 % oli DNA-profiililtaan uutta genotyyppiä STYM 187, joka liittyi laajaan Mikkelin seudulla esiintyneeseen hiirilavantautiepidemiaan. Perinteinen kotoperäinen FT1 –faagityyppi puolestaan aiheutti kotimaisista Typhimurium-tapauksista 24 %. Se jakaantui kuuteen eri genotyyppiin, joista aikaisempien vuosien tapaan valtaosa (81 %) oli mikrobilääkkeille herkkää genotyyppiä STYM 1. Typhimurium FT 104, STYM 7, ACSSuT (ampisilliini-, kloramfenikoli-, streptomysiini-, sulfonamidi-, tetrasykliini-resistentti) kannan aiheuttamia tapauksia oli yli 10 % kaikista kotimaisista Typhimurium-tapauksista. Määrä on yli kaksinkertainen vuoteen 2006 verrattuna, mutta suurin osa tapauksista liittyi yhteen epidemiaan (helsinkiläinen päiväkoti). Kyseistä hiirilavantautityyppiä on eristetty satunnaisesti myös kotimaisista tuotantoeläimistä, mutta pysyvää reservoaaria ei Suomessa tiettävästi ole. Myöskään serotyypillä Enteritidis ei tiedetä olevan pysyvää reservoaaria Suomessa. Kotimaisia tapauksia todettiin kuitenkin 62. Niistä 47 % oli faagityyppiä FT 4 (valtaosa genotyyppiä SENT 2, herkkyys fluorokinoloneille alentunut [MIC ≥ 0,125 mg/L]) ja 27 % oli faagityyppiä FT 21 (SENT1, mikrobilääkkeille herkkä).Ulkomailla saaduissa salmonellainfektioissa todettiin 144 eri serotyyppiä. Niistä viisi yleisintä oli: Enteritidis (31 %), Typhimurium (11 %), Stanley (8 %, pääasiassa Thaimaasta), Virchow (6 %, Thaimaa, Intia, Gambia, Egypti), Ryhmä B (4 %, Thaimaa). Enteritidiksen yleisimmät faagityypit olivat FT 1 (23 %; 25 eri maasta, suurin osa DNA-profiililtaan genotyyppiä SENT 1 tai SENT 2), FT 21 (15 %; suurin osa Välimeren maista; SENT 1, SENT 2), FT 4 (14 %; Keski- ja Etelä-Eurooppa, Viro; SENT 2, SENT 6), FT 8 (9 %; Unkari, Bulgaria, Tunisia; SENT 15). Typhimuriumin yleisimmät faagityypit olivat FT NST (36 %; 21 eri maasta, 16 erilaista genotyyppiä), FT 120 (14 %; pääasiassa Thaimaasta), FT 193 (9 %; pääasiassa Thaimaasta).
Kahdelletoista mikrobilääkkeelle tehdyn ”epidemiologisen” herkkyysmäärityksen mukaan (yhteensä tutkittiin 2460 tapauksesta eristetyt salmonellakannat) 9 % kotimaisista ja 15 % ulkomaisista salmonelloista oli moniresistenttejä (resistenssi ≥ 4 mikrobilääkkeelle). Nalidiksiinihapporesistenssiä (Nal R) voidaan käyttää ennustamaan alentunutta herkkyyttä (MIC ≥ 0,125 mg/L) fluorokinoloneille. Kotimaisista kannoista Nal R -kantoja oli 13 % ja ulkomaisista 22 %. Näiden kantojen MIC-arvo siprofloksasiinille oli alentunut yli 90 %:ssa riippumatta kotimainen-ulkomainen alkuperästä. Kaikista kannoista vain viisi kantaa (0,2 %) oli kefotaksiimille resistenttejä; tartunnat oli saatu Thaimaassa, Etelä-Afrikassa, Etiopiassa ja Italiassa. Lisäksi kahdeksan kannan herkkyys kefotaksiimille oli I (intermediate). Yhtä Egyptissä saatua tartuntaa lukuun ottamatta kyseiset tartunnat oli saatu Thaimaassa. Onkin oletettavaa, että kefotaksiimille resistenttien kantojen osuus lisääntyy tulevaisuudessa, mikäli Thaimaan matkailun suosio suomalaisten keskuudessa jatkuu.