Shigelloosin ilmaantuvuus vuonna 2007
oli 2,1/100 000. Tapauksia ilmoitettiin yhteensä 112, joista miehiä oli 37 ja
naisia 75. Ilmaantuvuus oli korkein 25–49-vuotiailla. Puolet tapauksista (56)
oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä, missä myös ilmaantuvuus oli
korkeampi kuin muissa sairaanhoitopiireissä (4/100 000). Seitsemässä sairaanhoitopiirissä
ei ollut lainkaan tapauksia. Tartunnoista 80 oli saatu ulkomailta, 25 kotimaasta
ja 7 tapauksen tartuntamaata ei ilmoitettu. Yleisimmät shigellalajit olivat Shigella sonnei (58 tapausta), ja S. flexneri (26 tapausta) ja S. boydii (19 tapausta). S. dysenteriae-tapauksia oli vain kaksi.
Tavallisimmat tartuntamaat olivat Intia (27), Suomi (25) ja Egypti (11).
Kotimaisten tartuntojen suuri määrä johtui loppuvuonna 2007 Pirkanmaalla kahden
eri epidemian yhteydessä tehdyillä S.
boydii –löydöksillä (ks. epidemiat).
Shigellakannoista 87 % oli resistenttejä
vähintään neljälle mikrobilääkkeelle, 51 % oli resistenttejä
nalidiksiinihapolle ja niistä 89 %:ssa kannan herkkyys siprofloksasiinille oli
alentunut (MIC vähintään 0,125 mg/L). Nalidiksiinihapolle resistentit kannat
tulivat pääasiassa Intiasta. Niistä siprofloksasiinille resistenteimmät kannat
(MIC 4 – 12 mg/L) olivat S. flexnerin
serotyyppiä 2a tai 3a. Myös Suomen epidemiakannan (S. boydii ”väliaikainen” serotyyppi E140634) herkkyys
siprofloksasiinilleoli alentunut.