Nuoruusikä ajoittuu ikävuosiin 12-22. Ikävaihetta leimaa nopea fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kasvu ja se on mielenterveyden kehittymisen kannalta tärkeää aikaa. Nuoruusiän aikaiset muutokset voivat aiheuttaa hämmennystä ja kuohuntaa nuoren mielessä. Yksittäiset tunne-elämän oireet, jotka kuvastavat kehitykseen liittyviä vaiheita, ovatkin tavallisia. Tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että nuorilla on selvästi erotettavissa tavanomaisesta kehityksestä poikkeavaa psyykkistä oireilua, johon liittyy eritasoista psykososiaalisen kehityksen häiriintymistä. On arvioitu, että 15-25% nuorista kärsii nuoruusiän aikana sellaisesta, pitkäkestoisesta oireilusta, että he hyötyisivät jostain hoidosta.
Monien mielenterveyden häiriöiden ilmaantuminen ensi kertaa ajoittuu nuoruuteen ja psykiatristen häiriöiden esiintyvyys onkin nuorilla noin kaksinkertainen lapsiin verrattuna. Niin ikään eriasteisten masennusoireiden ja –oireyhtymien ilmaantuvuus ja esiintyvyys kasvavat voimakkaasti nuoruudessa. Nuoren havaittu psyykkinen oireilu on usein signaali siitä, että kehitys on vaarassa. Nuorten mielialahäiriöiden varhaisessa tunnistamisessa ja näiden nuorten hoitoon ohjaamisessa perusterveydenhuollon, erityisesti kouluterveydenhuollon, sekä oppilashuollon ja opetuksen piirissä kouluissa työskentelevien aikuisten kyky tunnistaa masennuksen oireita on keskeinen. Tämän oppaan tarkoitus on tarjota nuorten kanssa työskenteleville aikuisille tietoa nuorten masennuksesta, helpottaa hoitoa vaativan psyykkisen oireilun tunnistamista ja seulomista sekä tarjota käytännönläheistä tietoa masennuksen hoidosta.
Depressio on moniulotteinen ilmiö, jota voidaan lähestyä monista eri näkökulmista ja luokitella eri tavoin. Sanalla masennus voidaan arkikielessä tarkoittaa ohimenevää tunnetilaa. Lyhytaikaiset surumielisyyden ja masennuksen tunteet ovat useimmille ihmisille tuttuja esim. erokokemusten, menetysten ja pettymysten yhteydessä. Lääketieteellisessä kielenkäytössä sanalla masennus tai depressio yleensä tarkoitetaan pidempikestoista ja voimakasta masennusoiretta tai masennusoireyhtymää.
Nuoruudessa irtautuminen lapsuuden tunnesiteistä tapahtuu osin surutyön avulla ja sen aikana nuori voi kokea masennuksen tunteita. Nuoren masennusta arvioitaessa onkin tärkeää erottaa, milloin alakuloisuus ilmentää kehityskauteen liittyvää surutyötä ja milloin se taas on kasvua estävän häiriön merkki. Sekä suruun että depressioon liittyy menetys tai sen uhka. Surulla on yleensä kohde, johon liittyviä muistoja ja tunteita surevan ihmisen mieli aktiivisesti käsittelee, kun taas vakavat masennusoireet ovat luonteeltaan kohteettomampia ja lukkiintuneempia ja masentuneen henkilön itsekokemusta leimaavat usein tyhjyyden tunteet. Masennuksessa menetyksen tunteeseen liittyy usein arvottomuuden tunteita ja itsesyytöksiä, joita surureaktiossa ei pitkäkestoisina esiinny.
Masennukseen liittyvät ilmiöt voidaan nähdä jatkumona ohimenevästä masentuneesta mielialasta masennusoireisiin ja vakavimmillaan masennusoireyhtymiin. Suomessakin käytössä olevassa tautiluokituksessa (ICD-10) on pyritty luokittelemaan ilmiöitä niiden vaikeusasteen mukaisesti ja pyritty erottamaan normaaleiksi tulkittavat reaktiot hoitoa vaativista häiriötiloista. Rajat masennusoireiden ja masennusoireyhtymän välillä ovat luonnollisesti sopimuksenvaraisia. Masennusoireilun muuttuessa oireyhtymäksi masentunut mieliala on pitkäkestoisempi ja voimakkaampi ja siihen liittyy myös muita oireita sekä toimintakyvyn laskua.
ICD-10- luokituksessa depression ydinoireet ovat masentunut mieliala ja mielenkiinnon tai mielihyvän kokemisen menetys. Masennusoireyhtymässä toiseen tai molempiin ydinoireisiin liittyy samanaikaisesti depression vaikeusasteen mukaan vaihteleva määrä muita mielialahäiriön oireita: voimattomuus ja väsymys, keskittymiskyvyn heikentyminen, unihäiriöt, fyysinen hidastuminen tai levottomuus, omanarvontunnon väheneminen ja syyllisyyden tunteet, ruokahalun ja painon muutokset tai toivottomuus, kuoleman- ja itsemurha-ajatukset.
Aikuisista poiketen nuorilla ydinoireena voi olla ärtynyttä, vihaista tai kärttyistä mielialaa ja herkkyyttä suuttua tai menettää maltti näennäisesti pieniltäkin tuntuvista asioista. Ärtynyt mieliala voi esiintyä masennuksen tunteen sijasta, mikäli muutos nuoren aikaisempaan mielialaan on selvästi erotettavissa.
Pitkäaikaisella masennuksella tarkoitetaan nuorten kohdalla tilannetta, jossa masennusoireet ovat kestäneet vähintään vuoden ajan. Vakavasta masennuksesta puhutaan, jos nuorella on samanaikaisesti vähintään viisi mielialahäiriön oiretta ja ne kestävät yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan.
Tutkimuksissa on todettu masennusta esiintyvän lapsilla ennen puberteettia 0.5-2.5% väestöstä. Nuoruusiässä ensimmäistä kertaa masennukseen sairastuvien henkilöiden määrä lisääntyy ilmaantuvuuden ollessa huipussaan 15-18 vuotiailla nuorilla. Väestötutkimuksissa on arvioitu, että nuoruusikäisten vakavan masennuksen yhden vuoden aikainen esiintyvyys olisi noin 3-10% ja pitkäaikaisen masennuksen noin 1-2%. Vakavan masennuksen elinaikainen esiintyvyys nuorilla on noin 15-20% ollen lähes vastaava kuin aikuisväestöllä. Vakavan masennuksen osuus kaikista nuorten masennushäiriöistä on noin 85% ja pitkäaikaisen masennuksen noin 10%.
Lapsuusiässä tytöillä ja pojilla masennushäiriöitä on suurin piirtein yhtä paljon, mutta nuoruusikäisillä tytöillä samoin kuin aikuisilla naisilla depressioiden yleisyys on noin kaksinkertainen poikiin ja miehiin nähden. Nuorten depression osuus terveyteen liittyvien tekijöiden joukossa on kasvamassa ja on arvioitu, että nuoruusiällä masennukseen sairastuvien määrä on lisääntymässä.
Erityisesti nuoruusikäisten masennukselle on tyypillistä muiden psykiatristen häiriöiden esiintyminen samanaikaisesti depression kanssa. On todettu, että 40-80%:lla masennuksesta kärsivistä nuorista on samanaikaisesti yksi tai useampi muu mielenterveyden häiriö. Tavallisimpia samanaikaisia häiriöitä ovat ahdistuneisuushäiriöt, käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöt sekä päihteiden väärinkäyttö. Syömishäiriöihin ja somaattisiin sairauksiin liittyy usein myös eriasteista masennusoireilua. Jos depressioon liittyy muita mielenterveyden häiriöitä, masennusjaksot uusiutuvat useammin, ovat kestoltaan pitempiä ja niihin liittyy useammin itsetuhoisuutta kuin pelkkään masennukseen. Monihäiriöisyys johtaa useammin hoitokontaktiin kuin depression esiintyminen yksinään, mutta näiden nuorten psykososiaalinen toimintataso jää usein hoidon päättyessäkin alhaisemmaksi kuin pelkästään depressiosta kärsineiden nuorten.
Masennusoireet, jotka eivät täytä diagnostisia masennusoireyhtymän kriteereitä, ovat yleisiä. On arvioitu, että niitä esiintyisi ainakin viidenneksellä nuoruusikäisistä. Nuoren mielialat voivat vaihdella normaalistikin, mutta merkittävällä osalla masentunutta mielialaa kokevista nuorista masennusoireet ovat suhteellisen pysyviä. Niin ikään masennusoireista kärsivillä nuorilla esiintyy muita useammin ajankohtaista ahdistuneisuutta ja itsetuhoisuutta ja heidän somaattinen terveytensä on huonompi kuin muiden nuorien.
Vakavan masennustilan kesto on nuorisopsykiatriseen hoitoon hakeutuneiden nuorten keskuudessa tehdyissä tutkimuksissa keskimäärin 7-9 kuukautta. Koko väestöä koskevissa tutkimuksissa yleisempiä ovat lyhyemmät, keskimäärin 1-3 kuukauden mittaiset jaksot. Nuorten depressio paranee usein, ja 90% siitä kärsineistä nuorista on oireettomia 1.5-2 vuoden kuluttua. Toisaalta vakavalla masennuksella on taipumus uusiutua: 2 vuoden kuluessa noin 40% ja 5 vuoden kuluessa noin 70% siitä toipuneista nuorista kärsii uudesta masennusjaksosta. Vakavaan masennukseen sairastuneista nuorista 20-40%:lle kehittyy viiden vuoden kuluessa niin sanottu kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa tyypillisesti masennusvaiheet ja vauhdikkaan touhuamisen tai epätodellisen hyvänolontunteen jaksot vaihtelevat.
Nuoruusikäisenä sairastettu masennusjakso ennustaa masennustiloihin sekä muihin mielenterveyshäiriöhin, esim. ahdistuneisuushäiriöihin, sairastumista sekä myöhemmin nuoruudessa että aikuisuudessa. Nuoren uusiutuviin masennustiloihin liittyy vaikeuksia varhaisaikuisuuden läheisissä ihmissuhteissa, tyytymättömyyttä omaan elämäänsä ja alentunut psykososiaalinen toimintakyky.
Nuoruuden masennustiloihin liittyy myös kohonnut päihteiden käytön sekä itsetuhoisuuden vaara sekä myöhemmin nuoruusiällä että aikuisuudessa. On havaittu, että sellaisiinkin masennusoireisiin, jotka eivät vakavuudessaan yllä masennusoireyhtymän diagnostisiin kriteereihin, saattaa liittyä huomattavia ongelmia psykososiaalisessa selviytymisessä sekä nuoruudessa että aikuisiällä. Näiden ei-diagnostisten masennusoireiden merkitystä tunnetaan vielä melko huonosti, mutta niistä kärsivillä nuorilla on todettu enemmän konflikteja vanhempien ja ikätovereiden kanssa ja enemmän tyytymättömyyttä omaan elämään sekä suoriutumiseen eri osa-alueilla. Lisäksi seurantatutkimuksissa on todettu masennusoireisiin liittyvän kohonnut vakavan masennuksen ja päihteiden väärinkäytön riski.
Masennuksen taustalla voidaan todeta sekä biologisia, psykologisia että sosiaalisia tekijöitä ja sairastuminen depressioon on yleensä seurausta useamman kuin yhden tekijän yhteisvaikutuksesta. Depression biologisia taustatekijöitä on tutkittu enimmäkseen aikuisilla. On havaittu, että masennuksesta kärsivillä henkilöillä keskushermoston välittäjäaineenvaihdunnan säätely on epätasapainossa. Välittäjäaineista erityisesti serotoniinilla on todettu olevan keskeinen merkitys ja tästä on viitteitä myös nuorten masennukseen liittyen.
On mahdollista, että nuoruusiässä biologinen kehitys olisi vielä siinä määrin keskeneräistä, että nuorten masennukseen liittyvät biologiset tekijät olisivat jossain määrin erilaisia kuin aikuisilla. Masennuksen esiintyminen suvussa tai perheessä lisää muiden lähisukulaisten alttiutta sairastua masennukseen, mutta yksiselitteisesti yhden geenin kautta periytyvästä sairaudesta ei nykytiedon mukaan ole kyse.
Ruumiilliseen sairastamiseen liittyy lisääntynyt depression riski. Nuoren kehittyvä kuva itsestään on erityisen herkkä ruumiissa tapahtuville muutoksille normatiivisenkin kehityksen puitteissa, ja nuoret, jotka joutuvat kamppailemaan fyysisten sairauksien kanssa, ovat alttiita masennusoireilulle. Toisaalta joihinkin sairauksiin ja lääkehoitoihin yhdistetään tavallista suurempi masennusta laukaiseva vaikutus.
Psykologisista riskitekijöistä keskeisenä pidetään kehitysvaiheeseen nähden liian varhaisia erokokemuksia tai menetyksiä. Lapsena koetut laiminlyönnit, vanhemman menetys, väkivalta ja hyväksikäyttö altistavat masennukselle. Toisaalta hyvät ja turvalliset läheiset ihmissuhteet suojaavat masennuksen puhkeamiselta ja voivat korjata varhaisten menetysten aiheuttamaa alttiutta. Erilaisten menetysten tulkintaan ja käsittelyyn nuoren mielessä vaikuttavat mm. kehitysvaihe ja aikaisemmat elämänkokemukset. Nuoren oma kokemus menetyksen suuruudesta ja vaikutuksesta itsetuntoon, esim. lyhytaikaisen seurustelusuhteen päätyessä, voi olla hyvinkin erilainen kuin aikuisilla, mikä on hyvä muistaa taustatekijöitä selvitettäessä. Lisäksi persoonallisuuden piirteillä ja temperamentilla on yhteys masennukseen sairastumisen riskiin.
Sosiaalinen tuki on todettu merkittäväksi depressiolta suojaavaksi tekijäksi niin aikuisilla kuin nuorillakin. Nuoruusiässä ikätovereiden merkitys korostuu ja heillä on nuoruuden kehitystehtävien kannalta oma erityisasemansa. Niinpä nuori, joka joutuu ikätovereidensa syrjimäksi, kiusaamaksi tai muuten ryhmän ulkopuolelle, on hyvin altis reagoimaan psyykkisillä oireilla tilanteeseen. Monenlaiset perheen psykososiaaliset kuormitustekijät, kuten pitkäaikaiset ristiriidat, vanhempien ero, sairaudet ja taloudelliset vaikeudet, vaikuttavat myös nuoreen sekä suoraan että vanhempien välityksellä.
Vaikka nuorten masennusoireyhtymien ydinoireet ovat samantyyppisiä kuin aikuisilla, ikävaiheelle tyypilliset erityispiirteet vaikeuttavat usein depression tunnistamista. Nuori ei välttämättä tiedosta olevansa masentunut, vaan ärtyisyys, kiukkuisuus ja vihaisuus voivat olla esiin tulevia oireita. Ristiriitoja perheenjäsenten ja ystävien kanssa on enemmän kuin ei-masentuneilla nuorilla.
Nuorille tunnusomaisina masennusoireina on pidetty myös voimakkaita mielialan vaihteluja ja pitkään kestävää ikävystyneisyyttä, johon liittyy ikätovereista ja perheestä eristäytymistä. On havaittu, että jotkut nuoret olisivat ulkoisesti masentuneen ja alakuloisen näköisiä vain puhuessaan masennuksesta.
Epäspesifi somaattinen oireilu (esim. vatsakivut, päänsärky, lihasjännitys) tai jatkuva huoli terveydestä fyysisesti terveeksi todetulla nuorella ovat yleisiä etenkin varhaisnuorilla ja tytöillä. Ei ole harvinaista, että nuori tarjoaakin fyysistä oiretta ensimmäiseksi hoitoon hakeutumisen syyksi, jolloin taustalla mahdollisesti oleva psyykkinen oireilu on vaikeammin havaittavissa. Myös monihäiriöisyyden olemassaolo on hyvä muistaa ja pyrkiä selvittämään muitakin kuin päällimmäisenä esillä olevia oireita.
Jatkuva levottomuus voi olla nuorella depression oire. Masennuksen tunteet voivat olla niin vaikeita, että nuori etsii aktiviteettia tai muiden seuraa jatkuvasti pitääkseen ahdistusta herättävät tunteet loitolla. Mitä varttuneemmasta nuoresta on kyse sitä useammin depressioon liittyy päihteiden väärinkäyttöä, vieraantumista ja itsemurhayrityksiä sekä erityisesti tytöillä irrallisia seksisuhteita. Erityisesti pojilla voi esiintyä masennuksen oireena aikaisempaan käytökseen nähden epätyyypillistä epäsosiaalista käyttäytymistä, pikkurikollisuutta, tuhoamista ja hävittämistä.
Nuorilla depression oireet havaitaan usein koulussa. Pojat oireilevat useammin käytösongelmilla, tytöt vastaavasti saattavat vetäytyä helpommin. Masennusoireiluun on todettu liittyvän eriasteista oppimisvaikeutta ja perustasoon nähden heikentynyttä suoriutumista eri elämänaloilla, mikä puolestaan saattaa vaikuttaa kauaskantoisestikin muun muassa koulutuksen suhteen tehtäviin valintoihin.
Käytösongelmat voivat näkyä koulupoissaoloina tai oppituntien häiritsemisenä. Luokkayhteisössä huomiota voi myös herättää syrjään jääminen ikätovereista. Unettomuus ja riittävästä unesta huolimatta esiintyvä voimakas väsymys ovat vakavan masennuksen oireita, jotka voivat haitata koulutyöskentelyä. Keskittymisvaikeuksista kärsivä nuori ei kykene tavalliseen tapaan omaksumaan ja oppimaan asioita, vaan hän saattaa epäonnistua toistuvasti ja voi tämän vuoksi jättäytyä pois koulusta. Koulukiusaamisesta tehdyssä tutkimuksessa todettiin paitsi kiusattujen myös kiusaajien joukossa enemmän merkittävää masennusoireilua ja itsetuhoisia ajatuksia kuin niillä koululaisilla, jotka eivät olleet osallisina kiusaamisessa.
Kuolemaan liittyvät ajatukset ovat tavallisia nuorilla. Masennukseen liittyy kuitenkin joskus voimakkaita ja toistuvia itsetuhoisia ajatuksia sekä itsemurhayrityksiä ja kuoleman toiveita. Suomalaistutkimuksessa nuorisopsykiatrisessa avohoidossa olevista nuorista 85% oli ollut itsemurha-ajatuksia ja noin kolmannes oli yrittänyt itsemurhaa. Epäsuorasti nuoren itsetuhoisuus voi ilmetä myös välinpitämättömyytenä tai kyvyttömyytenä suojella itseään ilmeisiltä vaaratilanteilta. Itsetuhoisen käyttäytymisen selvittämisessä on aina aiheellista tutkia depression mahdollisuutta.
Tutkimuksissa on todettu, että normaalisti nuoruusikäiset luottavat suuremmissa huolissaan vanhempiin, opettajiin tai muuhun aikuiseen, kun taas psyykkisesti oireilevat nuoret kääntyvät useimmiten ongelmissaan ikätovereidensa puoleen. Usein aikuiset lähipiirissä ovat tietämättömiä nuoren masennusoireista. Perheen ja koulun piiristä raportoidaan useimmiten ulospäin näkyviä, lähinnä käyttäytymisen ongelmia, joiden yhdistäminen depressioon voi olla vaikeaa. Vanhemmat tai opettajat voivat olla huolissaan aivan eri asiasta kuin nuori itse.
Nuori ei aina tuo masentunutta mielialaa esiin, ellei sitä häneltä kysytä. On mahdollista, että nuori ei itse tunnista masennustaan tai käytä masennus-sanaa vointinsa kuvaamiseen. Avuntarpeen tunnistaminen on usein masentuneelle nuorelle vaikeaa ja hoitoon hakeudutaankin usein vasta depression pitkityttyä useiden kuukausien mittaiseksi. Nuoren kanssa tulisi voida keskustella asioista suoraan ja aitoa mielenkiintoa osoittaen. Hoitavan henkilön tulisi olla ystävällinen ja kuunteleva. Aikuisen roolin säilyttäminen sekä syyttämisen välttäminen on tärkeää. Jos tapaamiseen on järjestetty aikaa, on mahdollista luoda kiireetön ja turvallinen ilmapiiri, joka rohkaisee nuorta puhumaan. Hoitavan henkilön tulisi muistaa, että hän on hoitamassa nimenomaan nuoren asiaa ja tavata nuorta myös kahden kesken, vaikka esim. vanhemmilta ja opettajilta saatua tietoa onkin tärkeä kerätä erityisesti varsinaisen hoidon suunnitteluvaiheessa. Kontaktin luottamuksellinen luonne on kaiken perusta.
Masennuksesta ja siihen liittyvistä oireista voi kysyä monella tavalla. Tärkeää on ensin löytää nuoren tapa kuvata masennusoireitaan, esim. kysymällä “Onko sinusta tuntunut, että olisit tavallista masentuneempi/ alakuloisempi/ surullisempi/ ärtyneempi/ vihaisempi/ väsyneempi/ onnettomampi/ itkuisempi ?” “Onko sinusta tuntunut siltä, että asiat, joista ennen pidit tai joista olit kiinnostunut eivät tunnu miltään tai et jaksa kiinnostua enää niistä?” “Kuinka kauan tältä on tuntunut? Onko sinulla tällainen olo joka päivä/ muutamana päivänä viikossa/ silloin tällöin/ koko päivän/ muutaman tunnin?”
Muita mahdollisia masennusoireita voi kysyä esim. seuraavasti: “Miten nukut?” “Onko ruokahalussasi muutoksia?” “Onko painosi muuttunut tai oletko huomannut vaatteiden käyneen löysiksi tai pieniksi?” "Onko keskittyminen esim. koulutehtäviin vaikeampaa kuin ennen?” “Tunnetko olevasi huono tai onko sinun vaikeampi pitää itsestäsi kuin ennen?” “Onko ystäväpiirissäsi tapahtunut muutoksia? Jaksatko tavata ihmisiä?” “Miltä tulevaisuutesi mielestäsi näyttää? Uskotko, että joku voi auttaa sinua?” “Onko sinulla syyllisyydentunteita asioista, joita olet tehnyt tai jättänyt tekemättä? Entä asioista, joita joku muu on tehnyt?” “Oletko huolissasi fyysisestä terveydestäsi? Onko sinulla kipuja tai särkyjä?”
Masentuneelta nuorelta on aina kysyttävä itsemurha-ajatuksista. Vastoin yleistä virheellistä käsityksiä kuolemaan tai itsemurhaan liittyvien asioiden puheeksi ottaminen ei lisää riskiä ajatella tai toteuttaa itsemurhaa. Päinvastoin nuorelle itselleenkin ahdistavan asian puheeksi tuleminen voi jo sinänsä osittain helpottaa umpikujan ja toivottomuuden tunteita. Yleensä kannattaa lähteä liikkeelle epäspesifeistä ja vaikeusasteeltaan lievemmistä kuolemanajatuksista ja edetä tarvittaessa tarkentaen ajatuksiin itsensä vahingoittamisesta ja edelleen itsensä tappamisesta.
Jokaisella työntekijällä on luonnollisesti oma tapansa lähestyä asiaa, mutta itsemurha-ajatuksista voi kysyä esim. seuraavien kysymysten avulla: “On aika yleistä, että masennukseen liittyy ajatuksia kuolemasta. Oletko ajatellut kuolemaa?” “Onko sinusta joskus tuntunut niin pahalta tai ovatko kuolemanajatukset olleet niin voimakkaita, että olet ajatellut itsesi vahingoittamista?” “Oletko ajatellut, että voisit yrittää itsemurhaa?”“Oletko ajatellut miten vahingoittaisit itseäsi /tekisit itsemurhan?” “Kuinka kauan näitä ajatuksia on ollut?” "Miten usein ajattelet kuolemaa tai itsemurhaa?” “Millaisissa tilanteissa kuolemanajatukset ovat voimakkaimmillaan tai milloin niitä tuntuu olevan vaikea hallita?” “Mikä helpottaa oloa?” "Oletko kertonut kenellekään ajatuksistasi?” “Tunnetko ketään, joka on yrittänyt itsemurhaa?” "Oletko yrittänyt aikaisemmin itsemurhaa?”
Nuoren masennusta kannattaa hoitaa. On todettu, että useampia masennusjaksoja sairastaneiden nuorten psykososiaalinen selviytyminen toipumisen jälkeen on huonompaa kuin vain yhden masennusjakson sairastaneiden.Varhainen tunnistaminen ja hoito lyhentävät masennusjakson kestoa ja voivat ehkäistä uusia masennusjaksoja.
Koska nuoruusiällä alkanut depressio uusiutuu usein paranemistaipumuksestaan huolimatta, on riittävän seurannan järjestäminen asianmukaisen akuutin vaiheen hoidon jälkeen tärkeää. Perusterveydenhuollon ja erityisesti kouluterveydenhuollon tärkeä tehtävä on osaltaan tunnistaa ja seuloa nuorten hoitoa vaativaa psyykkistä oireilua. Kun ongelmien selvittely aloitetaan koulussa, voidaan samalla kartoittaa psyykkisen oireilun vakavuutta ja mahdollista konsultaation tai hoidon tarvetta. Usein jo muutamat (esim. 3-8 kertaa) selvittelevät tapaamiset helpottavat tilannetta ja monia tilanteita voidaankin hyvin hoitaa perusterveydenhuollossa.
Mikäli nuori on siihen valmis, olisi hyvä, jos perheeseen oltaisiin yhteydessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Perheen kanssa kommunikointi nuoren luvalla voi auttaa sekä tiedon keruussa että hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Nuorisopsykiatrista erikoissairaanhoitoa voi konsultoida tarvittaessa. Helpoimmin konsultointi tapahtuu soittamalla oman alueen nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Tarvittaessa perus- ja kouluterveydenhuollosta voidaan ohjata tai saattaa nuori poliklinikalle.
Masentuneen nuoren intensiivisemmän hoidon toteutus sekä vaikeampien ja epäselvien tilanteiden tarkempi arviointi kuuluvat nuorisopsykiatrisen hoidon piiriin. Itsetuhoinen nuori tulee aina lähettää nuorisopsykiatriseen yksikköön arviota ja hoitoa varteen. Varsinkin varhaisnuorten (12-14-v) masennuslääkehoito tulisi aloittaa erikoissairaanhoidossa. Varttuneempien nuorten (17-18-v) lääkehoito voidaan aloittaa myös perusterveydenhuollossa perusteellisen tutkimuksen ja huolellisen diagnostisen arvioinnin jälkeen.
Mikäli nuori on ollut hoidossa erikoissairaanhoidossa, seurantaa voidaan jälleen suorittaa perusterveydenhuollon piirissä. Tärkeää on eri hoitotahojen joustava yhteistyö tutkimuksen ja hoidon eri vaiheissa. Koulun kanssa voidaan tehdä yhteistyötä, mikäli koulunkäynnin tukemiseksi tarvitaan erityisjärjestelyjä. Hoidon suunnittelussa otetaan huomioon masennukseen liittyvät tekijät (mm. oireiden vakavuus, kesto, itsetuhoisuus) sekä nuoren ikä, hänen kehitysvaiheensa, depression aiheuttama psykososiaalinen haitta sekä perhetilanne. Yksittäiseen oireeseen ei tulisi kiinnittää liikaa huomiota, vaan arvioida nuoren tilannetta kokonaisuutena.
Nuoruusikäisten depression hoitomuotoja on tutkittu toistaiseksi suhteellisen vähän ja monet käytetyt hoidot on kehitetty aikuisilla tehokkaiksi havaituista hoitomuodoista. Suomessa on käytetty eniten psykodynaamisia psykoterapioita. Nuoren masennuksen lyhyt psykodynaaminen psykoterapia 1-2 kertaa viikossa kestää n. 4-6 kk, pitempikestoinen 1-3 vuotta. Hoitotutkimuksissa on todettu lyhyemmistä, kognitiivisista ja interpersonaalisista, psykoterapioista olevan merkittävää apua depressiosta kärsivälle nuorelle.
Nuoren masennuksen hoitoon pyritään liittämään lääkehoito, jos depressio ei selvästi lievity psykososiaalisin hoitokeinoin muutamassa viikossa, kun masennustila on niin syvä, että nuoren toimintakyky selvästi lamaantuu tai vakava masennus uusiutuu. Ensisijaisesti lääkehoidoksi aloitetaan SSRI (serotoniin takaisinoton estäjät)- ryhmään kuuluva lääke. Lääkehoitoa jatketaan yleensä, kunnes masennus on korjaantunut ja vielä n. 6 kk sen jälkeenkin uusiutumisen ehkäisemiseksi. Mielialalääkitykseen ei synny riippuvuutta.