Nuoruusikä on matka lapsuudesta kohti aikuisuutta. Matkalla tapahtuu
paljon muutoksia, monia asioita tulee vastaan ensimmäistä kertaa
elämässä ja oman paikan löytäminen tuntuu kaikista joskus vaikealta.
Nuoruusikään ja sen myllerryksiin liittyykin usein erilaisia tunne-elämän
oireita. Tavanomaisesta nuoruusiän kehityksestä on kuitenkin
selvästi erotettavissa sellainen oireilu, joka vaikeuttaa nuoren arkielämää
ja aiheuttaa voimakasta kärsimystä. Jo lapsilla voi olla erilaisia
psyykkisiä oireita, mutta vaikeammat masennusoireet ilmaantuvat usein
ensi kertaa vasta nuoruusiässä. Psyykkisiä oireita voidaan tutkia ja asianmukaisella
avulla helpottaa tilannetta.
Tämän oppaan tarkoitus on tarjota nuorille ja heidän perheilleen tietoa
masennuksesta ja sen hoidosta sekä helpottaa avun hakemista.
Sanalla masennus voidaan arkikielessä tarkoittaa ohimenevää tunnetilaa.
Lyhytaikaiset surumielisyyden ja masennuksen tunteet ovat useimmille
ihmisille tuttuja esim. erokokemusten, menetysten ja pettymysten
yhteydessä. Lääketieteellisessä kielenkäytössä sanalla masennus tai
depressio yleensä tarkoitetaan pidempikestoista ja voimakasta alakuloisuutta,
joka voi olla merkkinä mielialahäiriöstä.
Tavallisella surulla on yleensä kohde, johon liittyviä muistoja ja tunteita
surevan ihmisen mieli aktiivisesti käsittelee. Masentuneen ihmisen
alakuloisilla ajatuksilla ei surutyön tavoin ole aina kohdetta ja ihminen
kokee itsensä usein tyhjäksi ja arvottomaksi. Normaalin tai
lievemmän masennusoireilun muuttuessa vakavammaksi oireyhtymäksi
alakuloinen mieliala on pitkäkestoisempaa ja voimakkaampaa, sitä
esiintyy useimpina viikonpäivinä ja siihen liittyy samanaikaisesti muita
oireita sekä vaikeuksia suoriutua omaan arkeen kuuluvista asioista.
Nuorilla masennustilan keskeiset oireet ovat masentunut tai vaihtoehtoisesti
ärtynyt mieliala sekä mielenkiinnon menetys.
Masennusoireyhtymässä näihin liittyy samanaikaisesti vaihteleva määrä
joitakin seuraavista oireista: voimattomuus ja jatkuva väsymys,
keskittymiskyvyn heikentyminen, itsesyytökset tai arvottomuuden
tunteet, univaikeudet, ruokahalun ja painon muutokset, fyysinen levottomuus
tai hidastuminen sekä toivottomuus, kuolemantoiveet ja
itsemurha-ajatukset.
Masennus voi ilmetä hyvin monin eri tavoin. Keskeinen oire on edellä
kuvattu masentunut mieliala, mutta sen tunnistaminen voi toisinaan
olla vaikeaa. Joskus ärtyisyys, kiukkuisuus ja vihaisuus voivat olla
selvemmin esillä olevia tunteita. Riitoja perheenjäsenten ja ystävien
kanssa saattaa tulla helpommin kuin aikaisemmin. Mieliala voi myös
vaihdella voimakkaasti. Toisaalta vallitsevana tunnetilana voi olla pitkään
kestävä ikävystyneisyys, johon liittyy ystävistä ja perheestä eristäytymistä.
Myös harrastukset voivat jäädä pois, jos mikään ei tunnu
enää kiinnostavan niin kuin ennen. Jatkuvat ruumiilliset oireet (esim.
vatsakivut, päänsärky, lihasjännitys), joille ei ole tutkimuksissa löytynyt
muuta syytä, voivat liittyä masennustilaan.
Aikaisemmista elämäntavoista poikkeava runsas päihteiden käyttö,
ilkivallan teko sekä irralliset seksisuhteet voivat ilmentää masennukseen
liittyvää levottomutta, arvottomuuden tunnetta ja vaikeutta huolehtia
itsestä. Masennuksen ja siihen usein liittyvät ahdistuksen tunteet
voivat olla niin ylivoimaisen tuntuisia, että jatkuvasti täytyy tehdä
jotain tai hakeutua muiden seuraan, jotta olo ei kävisi sietämättömäksi.
Nuorilla, jotka kiusaavat muita, voi itsellään olla runsastakin
masennusoireilua.
Masennuksen oireet vaikuttavat lähes aina koulutyöhön.
Keskittymisvaikeudet voivat olla niin hankalia, että oppiminen ja asioiden
omaksuminen vaatii runsaasti ylimääräistä ponnistelua. Unettomuus,
lepoa antamaton uni ja riittävästä unesta huolimatta esiintyvä
voimakas väsymys ovat vakavan masennuksen oireita, jotka voivat
haitata koulunkäyntiä. Opettajat voivat huomauttaa lisääntyneistä
poissaoloista tai oppituntien häiritsemisestä. Luokassa syrjään jääminen
ja vetäytyminen luokkatovereista saattaa kertoa masennuksesta,
vaikka siihen ei yleensä kiinnitetä yhtä helposti huomiota kuin muita
häiritsevään, levottomaan käytökseen.
Toivottomuuden ja umpikujan tunne on masennuksen oire ja masentuneen
ihmisen mielessä tulevaisuus näyttää usein synkältä. Masennukseen
saattaa liittyä voimakkaita ja toistuvia kuolemantoiveita tai
itsetuhoisia ajatuksia. Kuolemanajatukset voivat muodostua niin
hallitseviksi, että nuori suunnittelee tai yrittääkin itsemurhaa.
Itsetuhoisuus on toivottomuuden tavoin mielialahäiriöön viittaava oire
ja yleensä masennuksen helpottuessa myös kuolemaan liittyvät ajatukset
väistyvät.
Masennustilalle ei ole yhtä yksittäistä aiheuttajaa eikä siihen sairastuminen
ole kenenkään syy. Taustalla voidaan todeta sekä psykologisia,
sosiaalisia että biologisia tekijöitä ja usein eri tekijät vaikuttavat yhdessä.
Monenlaiset lapsuuden ja nuoruuden aikaiset elämäntapahtumat ja -
muutokset voivat vaikuttaa masennuksen puhkeamiseen. Psykologisista
taustatekijöistä keskeisenä pidetään varhaisia erokokemuksia tai
menetyksiä. Lapsena koetut laiminlyönnit, väkivalta ja hyväksikäyttö
altistavat masennukselle nuoruusiässä. Toisaalta hyvät ja turvalliset
läheiset ihmissuhteet suojaavat masennuksen puhkeamiselta ja voivat
korjata varhaisten menetysten aiheuttamaa alttiutta.
Vanhempien, muiden aikuisten ja ystävien tarjoama tuki on todettu
merkittäväksi depressiolta suojaavaksi tekijäksi. Ikätovereiden muodostamien
ryhmien ulkopuolelle jääminen syystä tai toisesta voi altistaa
masennusoireilulle. Koulukiusatuiksi joutuneilla nuorilla on usein
masennusoireita. Monenlaiset perheen sisäiset kuormittavat tekijät,
mm. pitkäaikaiset ristiriidat, vanhempien ero, sairaudet ja taloudelliset
vaikeudet, voivat myös lisätä riskiä sairastua masennukseen.
Masennuksen biologisia taustatekijöitä tutkittaessa on havaittu, että
masennuksesta kärsivillä henkilöillä keskushermoston kemiallisen toiminnan
säätely on epätasapainossa. Masennuksen esiintyminen suvussa
tai perheessä lisää muiden lähisukulaisten alttiutta sairastua masennukseen,
mutta yksiselitteisesti esim. tietyn geenin kautta
periytyvästä sairaudesta ei ole kyse.
Masennusta kannattaa hoitaa. Nuoruusiällä alkanut masennustila paranee
lähes aina. Enemmistö masennusjaksoista on lyhyitä, 1-3 kk
mittaisia, mutta oireet voivat hoitamattomina pitkittyä ja kestää useita
kuukausia tai vuosiakin. Vaikka masennus yleensä paranee, se saattaa
myös uusiutua myöhemmin nuoruudessa tai aikuisiällä. Varhainen
hoitoon hakeutuminen lyhentää masennuksen kestoa ja voi ehkäistä
uusien masennusjaksojen syntyä. Masennuksen uusiutumistaipumuksen
vuoksi riittävä tuki vielä oireiden helpottumisen jälkeenkin on tärkeää.
Tutkimusvaiheessa määritellään yhdessä hoidon tavoitteet. . Hoidossa
kiinnitetään huomiota kokonaistilanteeseen ja olisi hyvä, jos perhe ja
tarvittaessa myös koulu voisivat olla mukana hoidon suunnittelussa ja
tilanteen selvittelyssä. Hoitohenkilökunnalla on luonnollisesti vaitiolovelvollisuus
eikä mitään yhteydenottoja tehdä ilman nuoren itsensä
antamaa lupaa.
Psykoterapia on yleisesti käytetty hoitomuoto masennuksen hoidossa.
Terapeutti on tähän työhön koulutettu, nuoren asiaa hoitava aikuinen,
jonka kanssa vaikeista asioista voi puhua. Psykoterapioita on
monenlaisia ja kannattaa alustavasti miettiä esim. nuorisopsykiatrisen
poliklinikan työntekijän kanssa, minkätyyppinen terapiamuoto parhaiten
tilanteeseen soveltuisi. Tavallisesti nuoren masennuksen lyhyt
psykoterapia 1-2 kertaa viikossa kestää n. 4-6 kk, pitempikestoinen 1-
3 vuotta. Lyhyemmissä hoidoissa on tavallisesti jokin yhdessä sovittu,
rajattu tavoite. Pidemmissä terapioissa pyritään selvittämään enemmän
oireiden taustoja ja läpikäymään vaikeita elämänkokemuksia.
Hoitoon voidaan liittää masennuslääkehoito, jos depressio ei selvästi
lievity muilla hoitokeinoilla muutamassa viikossa, kun masennustila
on niin syvä, että toimintakyky selvästi lamaantuu tai vakava masennus
uusiutuu. Ensisijaisesti lääkehoidoksi aloitetaan SSRI (serotoniinin
takaisinoton estäjät)- ryhmään kuuluva lääke. Näillä uudemmilla
masennuslääkkeillä on huomattavasti vähemmän sivuvaikutuksia kuin
vanhemmilla valmisteilla, eikä niihin kehity riippuvuutta. Lääkitystä
käytetään päivittäin, kunnes masennus on korjaantunut ja sitä jatketaan
yleensä noin puoli vuotta uusiutumisen ehkäisemiseksi.
Ohimenevät masennuksen tunteet ovat useimmille ihmisille tuttuja
ja niistä puhuminen vanhempien tai ystävien kanssa voi jo helpottaa
tilannetta. Jos masennus on kuitenkin vakavampaa ja oireita on paljon,
on olemassa paikkoja, joista voi ja kannattaa pyytää apua. Koulussa
voi kääntyä aluksi kouluterveydenhoitajan tai –kuraattorin, koululääkärin
tai opettajan puoleen. Myös ottamalla yhteyttä oman alueen
terveyskeskukseen tai perheneuvolaan voidaan tilannetta selvittää.
Koulusta, terveyskeskuksesta ja perheneuvolasta voidaan tarvittaessa
lähettää tai joskus saattaakin nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Oman
alueen poliklinikalle voi ottaa myös itse suoraan yhteyttä esim. soittamalla
puhelinluettelosta löytyvään numeroon, eikä lähetettä aina tarvita.
Palvelevista puhelimista saa apua. Esim. Suomen Mielenterveysseuralla
ja Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on olemassa omat auttavat
puhelimet. Yksityissektori täydentää em. palveluja ja erityisesti
psykoterapiaan voi hakeutua yksityisesti. Terapian kustannuksiin saattaa
saada KELA:n tukea, mikäli hoitoa varten on olemassa psykiatrian
erikoislääkärin lausunto.