Tutkimusryhmä: Dos. Aino Nevalainen, FT Helena Rintala, FM Päivi Kärkkäinen
Yhteistyötahot: Dos. Petri
Auvinen, FM Lars Paulin, FM Miia Pitkäranta, FM Jarmo Ritari, Helsingin
Yliopisto, Biotekniikan Instituutti
Rahoittajat: TEKES, Helsingin kaupungin ympäristölaboratorio, Lahti Kiinteistöpalvelut, Lahden tutkimuslaboratorio, Oligomer Oy
Aikataulu: 1.4.2005 -
Yhdyshenkilö: Helena Rintala
Ihminen viettää suurimman osan elämästään sisätiloissa, Suomen
kaltaisissa ilmasto-oloissa jopa yli 90 %. Hyvinvoinnin ja viihtyvyyden
kannalta sisäilman laatu on ratkaisevan tärkeää. Tärkein yksittäinen
rakennuksen mikrobilajistoa muokkaava tekijä on kosteusvaurio.
Kosteusvauriot ja homeongelmat ovat yleisiä rakennuskannassamme ja
niiden korjauksiin käytetään tällä hetkellä satoja miljoonia euroja
vuodessa. Korjausrakennustoiminnan kannalta keskeistä on vaurioiden
toteaminen ja korjausten onnistumisen seuranta. Käytännön toimintaa
vaikeuttaa vaurioiden arviointiin tarvittavien menetelmien puute.
Nykyisin käytössä olevat menetelmät perustuvat elinkykyisten mikrobien
viljelyyn ilma-, pöly- ja materiaalinäytteistä. Viljelemällä saadaan
esiin vain n. 1 % ympäristön mikrobeista. Lisäksi viljelymenetelmät
ovat hitaita ja työläitä, sekä runsaasti ammattitaitoa ja kokemusta
vaativia. Merkittävää on kuitenkin se, että myös elinkyvyttömät ja
kuolleet tai hajonneet mikrobit voivat sisältää allergeeneja,
toksiineja ja muita haitallisia yhdisteitä, jotka heikentävät sisäilman
laatua ja saattavat aiheuttaa oireita ihmisille.
Siruprojektin tavoitteena on kehittää diagnostiikkakäyttöön soveltuva
DNA-mikrosiru sisäilmassa läsnä olevien haitallisten mikrobien
tunnistukseen. Projektissa käytetään hyväksi geenipankeissa olemassa
olevaa sekä BIOFINE -projektissa tuotettua uutta mikrobien lajitason
DNA-sekvenssitietoa ja sen perusteella suunnitellaan spesifisiä
koettimia sisäilmamikrobeille. Kehitteillä oleva DNA-siru perustuu
kosteusvauriomikrobien lajispesifisten tunnistuskoettimien ligaatioon
ja hybridisaatioon eli toisiinsa liittymiseen ja kiinnittymiseen
sirulle. Menetelmän spesifisyys on erittäin hyvä ja kun se yhdistetään
mikrosiruteknologiaan, saadaan kymmeniä, jopa satoja laji- tai
ryhmäspesifisiä mikrobimäärityksiä tehtyä yhdellä sirulla samasta
näytteestä. Näin pystytään tekemään rakennuksen mikrobilajiston
tarkempi ja laajempi määritys huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin
käytössä olevalla viljelymenetelmällä.